En tiiä miks kirjotan tänne, mutta pakko purkaa tätä ahdistusta jotenkin. Olin yli 2 puol vuotta ilman huumeita. Alkoholia kyllä otin sillon tällön. Mutta pari kuukautta sitten erosin omasta tahdostani ja aloin samantien petaamaa itelleni retkahdusta. Tuli sellane olo että en oo vastuussa enää ku itestäni ja että kyllä mä pystyn vaa viihdekäyttämää. No viime viikolla oli piri piikki taipeessa. Siitä en saanu sitä mitä hain. Eilen sitten oli pirit nokassa. Ja lähinnä ärsytti ku alkoholi ei noussut päähän sen takia ja pelotti etten saa unta jne. Mutta tänää se ahdistus sitten iski. En tiedä mikä ahdistaa ja miksi on näin kamala ja outo olo. Ei tee mieli piriä. Tai en ainakaa tiedosta sitä. Mut silti olo ihan kamala. Mulla on työ onneksi joka pitää elämän kasassa. Mutta pelottaa että tää ahdistuneisuus on alitajuista kaman veto halua. Onko muilla minkälaisia kokemuksia retkahtamisista? En halua mennä omaa na ryhmää puhumaa asiasta koska siellä on niin tuomitseva ja painostava ilmapiiri.
^ Moro vaan. 
Mä vastaan vaikken virallisesti tänne kuivaushuoneeseen kuulukaan, mut veikkaan et se kurja olo sulla johtuu vaan morkkiksesta ja siitä kun syytät itteäs siitä “puoli tahallisesta” retkahduksesta, jonka takia on entistä huonompi omatunto ja olo…
Siks se pirikään ei tuntunut edes toimivan koska olit “tavallaan vastaan” koko retkahdusta, ja huono omatunto oli jo siinä vaiheessa.
Mut nyt vaan taas raitista elämää muutama viikko, niin sinne ne kurjat olot häviää, ku sain sen käsityksen ettet halua jatkaa käyttöä…?
Eli tsemppiä vaan ja eiku eteenpäin, noita notkahduksia sattuu kaikille, ja niistä vaan kannattaa ottaa opikseen, niin sillon se ei ole ihan hukkaan mennyt… 
Onko Zinillä mikä tilanne?
Ei pidä jäädä tuleen makaamaan, vaan mennä eteen päin!
Sinulla on kokemusta putsina olemisesta, niin se on hyvä lähtökohta.