Taidan kohta retkahtaa juomaan. En kestä enää tätä tappavan tylsää, tasapaksua elämää! Ennen elämä oli yhtä vuoristorataa, mutta laskun jälkeen tuli aina nousu. Nyt elämä on pelkkää tasapaksua päkertämistä ja iloa ei saa enää mistään, ei yhtään mistään! Vituttaa vaan koko ajan kaikki. No ainankin tämä talvi ja kylmyys ja pimeys ja rahattomuus ja ihan vittu kaikki! Edes kerran kun saisi pitää hauskaa! Nyt halu on muuttunut pakoksi, En halua olla raitis, vaan minun on pakko, tai niin ajattelen. En käy missään, nyhrään vain kotona kaiket illat. Toiset käy ulkona ja juhlimassa, harrastuksissa yms, mutta itse murjotan kotona lasten kanssa ja kuuntelen niiden tappelua ja valitusta kaiket illat. Päivisin raahaudun töihin jossa odotan vain kotiinpääsyä ja kotona odotan iltaa, että pääsen nukkumaan. AAmulla vituttaa lähteä töihin, mutta toisaalta kotonakin on yhtä helvettiä! Parempi olisi kun ei olisikaan.Että näinkin voi käydä kohta vuoden raittiuden jälkeen, tosin eräs ihminen sanoikin retkahtaneensa juuri 11kk kohdalla. Taitaa olla maaginen raja. No, tällä hetkellä en edes välitä retkahdanko vai en, olen vaan niin hemmetin kyllästynyt elämään ja tähän ikuiseen masennukseen! Toinen päivä lääkettä otettu ja vaikutukset alkaa näkyä vasta kahden viikon jälkeen. Voi olla että minun kahdalla apu tulee liian myöhään. Lauantaina olis pikkujoulut…
Malta nyt, hyvä ihminen vielä sen aikaa, että se lääke alkaa toimia näiden aloitusoireiden jälkeen - muuten syöt sitä aivan turhaan. Muistele, mihin olotilaan lopetit juomisesi silloin 11 kk sitten, ja mieti vielä lastesikin tähden, haluatko ne olot takaisin. Keskusteluapuakin on saatavilla, jos oikeasti sitä haluat. Jos AA on jo kokeiltu, A-klinikka ei sekään maksa mitään.
–kh
Itse vaivuin kovaan itsesäälin puuskaan useinkin alkuraittiudellani. Tietyt juhlapyhät, esim. uusivuosi ja vappu tuntuivat hankalilta koska “kaikki muut” saavat juhlia ja iloita mutta minun TÄYTYI olla raittiina !
Sitten kerran oivalsin että helkkari eihän minua kukaan pakota olemaan raittiina vaan olin noudattanut itseni kanssa tekemääni sopimusta olla aina yhden päivän kerrallaan ilman viinaa - tapahtuipa maailmassa ympärilläni mitä tahansa . Olin aivan vapaaehtoisesti raittiina koska olin tajunnut vihdoinkin että alkoholi ei missään muodossa sovi minulle eikä vie eläämäni eteenpäin pätkääkään. Minulla oli valinnanvapaus.
Itse asiassa ymmärsin että ensimmäisen kerran elämässäni moneen vuoteen minulla oli valinnan vapaus alkoholin suhteen. Aiemmin vapaus oli vain ollut näennäistä - aikani rimpuiltuani minun oli mentävä itseäni voimakkaan mukaan ja sen jälkeen viina tanssitti ties miten aina kulloisenkin putkeni loppumiseen saakka .
Jos huomennakin päättäisin alkaa juomaan niin minullahan olisi täysi vapaus. Kukaan ei pakota olemaan raittiina. Mutta en edelleenkään halua palata siihen helvettiin mistä pääsin pois jo vuosia sitten .
Raittina tänään ja huomennakin vaikka kirveitä sataisi. Tsemppiä ! 
Hopihopi takaisin ryhmään 
Miksi murjotat illat kotona?
Jos sinusta debiili tuntuu siltä, että elämän hauskuus palautuu ja rahahuolet kaikkoavat juomalla, niin siitä vaan.
Kuten edellä kerrottiin, ei raittius ole pakollista. Jos haluat heittää veivisi juomalla, niin se onnistuu kyllä. Alkoholismi hoitamattomana, siis juovana alkoholistina, johtaa mullan alle joko suoraan tai jonkin juomiseen liityvän tapahtuman kautta. No, jotkut sinnittelevät kauankin. Lopulta he sipsuttelevat villatöppösissään suljetulla osastolla.
Minä jouduin aikanani tekemään oman ratkaisuni vastaavassa tilanteessa, enkä ole katunut. Tosin ennen kuin aloin hoitaa itseäni, ennen kuin otin kaiken avun vastaan, putosin monta kertaa juomaan. Omin voimin, käpertyneenä itsesääliini, en selvinnyt. Siihen tarvittiin muut, järeämmät keinot.
Muuten, kukaan ei ole vielä tullut kertomaan, että kentällä on hauskaa ja rahaa tulee ovista ja ikkunoista. Jotkut ovat sen sijaan kertoneen melko synkkiä kokemuksia…
Moi Debiili
Samojen tuntemuksien kanssa olen kamppaillut aikani…
Minulle auttoi ajattelutavan muutos:
Minä saan juoda milloin haluan, minun ei ole PAKKO olla juomatta.
Tänään en juo, koska valitsen että en juo. Minulla on päätäntävalta juomisestani.
MINÄ saan valita! Minun ei tarvitse juoda.
Kaikki syyt juoda ovat vain tekosyitä. Alkoholistinen mieli vain koittaa kampittaa raittiutta.
Miksi en halua juoda:
Rahatilanne menee ojasta allikkoon. Humala tuo vain hetken hyvänolon, sitten vituttaa taas kaksinverroin.
Hetken hauskuudesta seuraa päiväkausien paska olo. Koskaan mikään ei ole niin huonosti, etteikö sitä saisi vielä huonommaksi juomalla!
Oikeasti hauskaa on: kävellä pakkassäässä puistossa ja katsella ympärilleen, hyvä kirja, hyvä elokuva, hyvä harrastus.
Kuinka naivia on juoda alkoholia ja odottaa ja kuvitella että se jotenkin parantaisi oloa. Se on harhaa, johon alkoholi on ehdollistanut meidän aivomme. Kemiallinen reaktio ensimmäisiä kertoja juodessa luo sellaisen virhekytkennän, että luulemme alkoholin antavan jotain, mutta olemme vain ohjelmoituja, kuten Pavlovin kellosta kuolaava koira. Kello soi, mutta makupalaa ei enää tule. Juomme enemmän ja enemmän kun tavoittelemme sitä nautintoa, mutta sitä ei koskaa tule, miksi sitten jatkaa sitä kemiallisen aineen orjuutta?
Pitkän raittiuden jälkeenkään ei juominen ole enää hauskaa, se tuli kokeiltua jo vuosia sitten 
Onneksi löysi iloa elämään ihan tavallisista asioista.
Ulkoilu raikkaassa ilmassa…,lastelasten" riehuminen" lumessa…kuuma mehu termarista…
Eipä olisi tullut juodessa mieleenkään että sellaisista asioista voisi iloita. 
Onnistuin lopulta ajattelemaan ihan muita asioita kuin alkoholia,siitä se ilon löytyminen elämään alkoi.
Mihin keskittyy ajatuksissaan, se “kasvaa” elämän tärkeäksi asiaksi. 
Yritetään ajatella kauniita ja iloisia asioita enemmän kuin huonoja 
Tsemppiä!
P.S lopetin kokonaan aikuisten pikkujouluissa käymisen… 
Kiitos kannustavista vastauksista. Olen alkanut kuvittelemaan että pystyn kohtuukäyttöön. Toisaalta jos en niin en oikein enää jaksa välittää. Viimeiset puolivuotta on ollut yhtä helvettiä osittain elämäntilanten vuoksi. Nyt sillä saralla tulee suuri muutos, parempaan, mutta muutos on aina muutos jok pistää miettimään. Tosin jos alan juoda, menetän kaiken, tiedän sen. Ongelma on siinä että en enää välitä siitä. Olen aika masentunut tällä hetkellä. Syksyt on pahinta aikaa. Vaikka olen kokenut masentelija, alan olla aika kyllästynyt tähän sairauteen. Tämä ei lopu koskaan ja hyvän jakson jälkeen tulee aina huono jakso ja sitten se entistä vaikeempaan.
Odottelen nyt lääkityksen vaikutuksia toivekkaana ja pelkään pahinta, mitä jos nekään ei enää auta. Koen tällä hetkellä hyvin voimakkaana tunteen, että minulta vaaditaan jotain mitä en ole valmis antamaan tai mihin en pysty. vaatimuksia sateelee eri tahoilta ja joskus tunttuu että luhistun niiden alle. Kun mikään ei riitä ja mikään ei kelpaa, aina pitää pystyä parempaan, tehdä enemmän ja enemmän. Kiitosta ei tule mistään, vain lisää vaatimuksia ja virheitä etsitään vaikka virkkuukoukulla. Riittämättömyyden tunne ja huonommuus on päällimmäisinä tunteina. Koen myös vahvasti olevani jollakin tavalla erilainen ja outo, eikä missään positiivisessa mielessä. Olen tehnyt asberger testin pariin otteeseen, jonka mukaan minulla on paljon samoja piirteitä. Olennaista ei liene se, onko vai eikö ole jotain sydroomaa vaan se että ongelmat ja oiret ovat olemassa. Tietyt ongelmat ovat seuranneet aina lapsuudesta saakka ja siksi kritisoin AA:n teoriaa siitä että kaikki ongelmat johtuu alkoholismista ja ovat seurausta juomisesta. Itse näkisin nyt vuoden intensiivisen pohdinnan jälkeen, että juuri noihin ongelmiin olen juonut. No mitäpä näitä pohtimaan. Olen vaan niin pettynyt että AA ei toiminut minun kohdalla ja pahinta minusta on vuorovaikutuksen puute ryhmissä. Koska en saa mitään palautetta ja näinollen en voi tietää olenko hakoteillä vai missä mennään. En vaan jaksa enää miettiä yhtään mitään, koska en pääse mihinkään lopputulokseen.Plääh! Kyllä voi olla vaikeeta, ei hemmetti sentään! En voi käsittää että olen taas tässä jamassa! Kaikki mitä olen oppinut ja kehittänyt itsessäni vuoden aikana on valunut kankkulan kaivoon ja olen taas lähtöpisteessä. Juomaan en tosin ole vielä ryhtynyt, mutta lienee ajan kysymys jos jokin ihme ei tapahdu.
Aivan oikein kritisoit. Eihän se nyt voi millään pitää paikkaansa että kaikki ongelmat johtuvat juomisesta. Toisaalta en muista tuollaista esim. AA-kirjallisuudessa tai ohjelmassa ? Saattaa olla että jotkut yksittäiset AA:n jäsenet voivat olla tuota mieltä mutta sitähän ei pidä ottaa absoluuttisena totuutena.
AA on suurenmoinen kokonaisuus ja saanut hätkähdyttäviä tuloksia aikaan - esim. raitistanut minut, toivottoman ihmisraunion ihmisarvoiseen, hyvään elämään.
AA:n yksittäiset jäsenet ovat kuitenkin kukin vain vajavaisia ihmisiä ja ketään ei pidä nostaa jalustalle. Kokemuksia kannattaa kuunnella ennakkoluulottomasti avomin mielin mutta aina muistaen että ne ovat vain yhden ihmisen kokemuksia.
Ja kannattaa muistaa että alkoholismiakin on erilaista. Jonkun suurjuomarin vuosikymmeniä kestänyt alkoholisoituminen saattaa poiketa huomattavasti jonkun nuoremman, myös muista psyykkisistä vaikeuksista kärsineen ihmisen nopeasta alkoholisoitumisesta. Samoin tietysti toipumisen tie on erilainen. Kaikki kuitenkin voivat saada avun jos rehellisesti sitä itsensä vuoksi hakevat ja haluavat vilpittömin mielin.
Sinuna jatkaisin kaikkia niitä hoitomuotoja joita olet tuon masennuksesi hoitoon aloittanut. Mutta pitäisin kuitenkin oven auki AA:n suuntaan - ainahan voi ottaa lomaa ja aikalisää Vaikutat niin paljon samanlaiselta kuin minä raittiuteni ekana vuotena eli reilu 20 vuotta sitten.
Voimia sinulle huomiselle päivällekin !
Ovatko nuo omia vaatimuksia itseltäsi vai vaatiiko joku todella sinulta enemmän kuin voit antaa? Mitä juominen voisi tuoda tuohon tilanteeseen tai ongelmiesi ratkaisuun?
Kuulostaa siltä, että tarvitset peilauspintaa, rohkaisua siihen, että se mitä teet on hyvää ja oikein. Niin se onkin! Voit myös itse yrittää korjata sisäistä vuoropuheluasi sillä, että kehut ja kannustat itseäsi vaikka peilin edessä: ‘olen ollut rohkea ja sitkeä, ja ansaitsen kiitoksen hyvin tehdystä työstä’.
Voi olla, että hyötyisit paljonkin kahdenkeskisestä keskustelusta esim. A-klinikan ammattilaisen kanssa. Nyt juuri on vaikeaa, mutta yritä jaksaa hakea apua. Voimia ja kestävyyttä!
Kiitos vastauksista. Todella hyviä ajatuksia ja pohtimisen arvoisia. Minun ongelmani on juuri se, että otan kaiken kirjaimellisesti. Eli jos joku AA:lainen sanoo, että sinun pitää tehdä näin ja näin, niin sittenhän minä teen tai pikemminkin yritän ja epäonnistun ja petyn. Minusta on kiva kuulla, että joku on oikeesti sitä mieltä, että jokaisen toipumispolku on erilainen koska alkoholisoituminenkin on tapahtunut eritavoin, erisyistä ja juominen on monella ollut eri tyyppistä ja määrätkin erilaisia. Jotkut havahtuu aikaisemmin, itse kuulun ilmeisesti kuitenkin siihen ryhmään jos vertaa ryhmäni muihin henkilöihin. Liian paljon paskaa pääsi silti tapahtumaan ja liian kauan sitä kesti.
Valitettavasti monella AA:laisella on vahva käsitys siitä miten toipua ja ovat hyvin ehdottomia ja varmoja sen suhteen. Eli jos olet toistamieltä niin olet väärässä. Eniten kinaa on aiheuttanut ryhmissä käynti, eli koska en käy säännöllisesti väh.3 kertaa viikossa, olen jo tuhoon tuomittu! Persettä penkkiin vaan perkele! Kukaan ei ota huomioon sitä tosiasiaa että olen perheellinen, opiskelen, käyn töissä ja olisi minulla vähän muitakin velvollisuuksia…Kun asiaa harmittelen niin vastaus on aina sama, että se on oma valinta. No, minun kohdalla olen jo valintani tehnyt.Kaikki tai ei mitään, eikös se niin ole. Mutta tänään en juo!
Loistava päätös Minäkään en juo tänään.
Ehdottomia alkoholisteja tai lähinnä siltä tuntuvia kyllä löytyy. Toisaalta myös suvaitsevaisia ja maltillisia jotka eivät nouse ehkä niin näkyviin.
Täytyy muistaa että AA:sa on osa sellaisia jotka ovat päässeet mukaan aivan viime tingassa “elämänsä viimeiseltä rannalta” joten ehdottomuuttakin kannattaa yrittää suvaita ja ymmärtää.
Tuossa linkki mielestäni oivaan aineistoon jos kiinnostaa: