Niin, miten on näin e-reseptin aikana että jos ei ole toisen kela-korttia, mutta täydellinen henkilötunnus kumminkin tiedossa, niin voiko hakea lääkkeen toisen puolesta. Myöskään potilasohjetta ei ole koska lääke on laitettu suoraan lääkäriin koneelta apteekkiin. Entäpä vielä, jos ei ole pankkitunnuksiakaan millä tulostaa kanta-palvelusta kaikki voimassaolevat lääkkeet?
No et saa toisen lääkkeitä ulos ilman sen kelakorttia tai henkkaria - that´s it. Jos kelakortti on hävinnyt niin kyseinen tyyppi voi hakea kelasta väliaikaisen paperilapulla olevan kelakortin, joka on voimassa tyyliin sen yhden päivän. Ja sun pitää osata nimetä ne lääkkeet jotka haet, jos ei ole sitä tulostettua ohjetta mukana.
Tyypin pitää itse sit käydä apteekissa pyytämässä että tulostavat hänelle lääkelistan mitä on jäljellä. Sitä ei voi toinen tehdä, edes henkkarilla.
No kysyinpä sitten kumminkin Yliopiston apteekista asiaa äsken ja sanoi, että voin hakea lääkkeet jos tiedän henkilötunnuksen. Ja mitä tulee noihin, esimerkiksi lääkelista-asioihin niin terkkarista saa sellaisen suostumuslomakkeen jolla sitten voi laajemmin asioida tämän henkilön puolesta, kun se on allekirjoitettu. Oli ihan uutta tietoa tuollainen suostumuslomake kyllä, mutta hyvähän tuollainen on olla olemassa.
Ok no hyvä kun selvis. Kelasin että ne on niin tarkkoja, ettei anna ilman henkkaria. Mutta riippuu varmaan apteekistakin. Jotkut mummoapteekit on niin hankalia, ja toisissa joustetaan enemmän. Mutta tosiaan toi koko henkkaritunnuksen tieto auttaa paljon.
Sori jos vastasin väärin, mutta näin mulle sanottiin apteekissa kun haen välillä miehen lääkkeitä. Eli onpa näissä näemmä apteekki/farmaseutti-kohtaisia eroja. 
Joo, eipä tuossa mittään. Apteekeissa tosiaan on eroja, joskus taas nämä ns. mummoapteekit, niinkuin sanoit ovat hyvinkin ystävällisiä, sitten taas suuremmat apteekit hyvin niuhoja. Pienellä paikkakunnalla nuo mummoapteekit ovat sitten kyllä yksi ärsytys.Kaikki tuntee kaikki ja jos ulkopaikkakuntalaisena menet, niin katsovat nenänvartta pitkin. Viime kuussa olin vierailemassa Urjalassa päin, ja siellä ei farmaseutti sanonut mulle sanaakaan. Kysyin maitohappobakteereista,niin hän (nuori nainen) lähti kävelemään hyllyille, josta löytyi maitohappobakteereja ihan muuhun tarkotukseen,(gynegologisiin vaivoihin) ja näitä itse en ollut sieltä hakemassa, ihan vaan suun kautta otettavia. 
Tutkailin siinä sitten sitä hyllyä ja tokaisin että ihan niitä normi maitohappoja jos olis? Ja siitä lähtee hitaasti laahustamaan toiselle hyllylle missä ne sitten olivat, mut ei mitään intressiä hänellä esimerkiksi vaikka esitellä niitä, kertoa jotain niistä, tai kysyä vaikka että olisko mulla mitään kysyttävää? Ei, se seiso siinä mun vieressä aivan tuppisuuna kun mä katselin sitä valikoimaa. Vasta sitten kun olin ottanut hyllystä sopivanlaisen paketin, niin se lopetti mun kyttäämisen ja lähti kävelemään mun perässäni siihen kassalle ja jäi siihen sivuun taas tuijottamaan kun mä maksan ostokseni. Jotenkin etäisesti tuo tilanne muistutti mua Uuno Turhapuron rautakauppias-sketsistä
Toi on sitä asiakaspalvelua 
Valtakirjalla ja mahdollisesti ennakkosoitolla apteekkiin luulisi onnistuvan ongelmitta.