Iltaa vaan. Ei meinoo uni tulla silmään niin ajattelin hiukan jakaa tuntemuksia täällä.
Tosiaan, nyt on raittiutta täynnä 10kk ja 2 viikkoa. Ikinä ennen ei ole elämä tuntunut näin hyvältä. Kaikki asiat tuntuvat loksahtelevan paikoilleen.Toki välillä on ollut synkempiäkin päiviä kun työt ja opinnot painavat päälle, mutta ne kuuluvat asiaan. Jos meinoo ruveta liikaa stressiä pukkaamaan niin se lähtee reippaalla liikkumisella ja hyvillä yöunilla.
Olen kiitollinen siitä että te plinkkiläiset olette jakaneet omia tarinoita ja kokemuksia täällä. Luen foorumia päivittäin. Tarinamme ovat kasvattaneet minua valtavasti henkisesti, koska olen vasta 25v. miehen alku.
En meinannut elää tipattoman vuoden jälkeen absolutistina, mutta en kyllä ruveta ryyppäämäänkään tai säännölliseksi kohtuukäyttäjäksi. Ennemmin kieltäydyn alkoholista sanomalla ettei nyt maistu kun vannovani raittiuden nimiin. Se ei istu luonteeseeni.
Onnittelut hyvästä asenteestasi!
Raittius säilyy maintsemallasi tavalla, kun kieltäytyy ensimmäisestä ryypystä. Se vaan on niin yksinkertainen keino, että siihen on vaikea uskoa, ellei ole itse niin kokenut.
Pian tulee vuosi täyteen raittiutta. Sinällään asiaa ei sen kummallisemmin ajattele, mutta henkisesti olen ylpeä tästä saavutukseseta. Alkoholi on ollut usein läsnä raittiuteni aikana, esimerkiksi kun joudun töiden puolesta käymään silloin tällöin ravintolassa edustamassa yritystä. Eipä se ole ainakaan toistaiseksi herättänyt kummastusta. Pääasiassa on kuitenkin, että on fyysisesti läsnä näissä tilaisuuksissa ja on vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa.
Alkoholin läsnäolo ei herätä minussa minkäänlaisia tunteita tai himoja sitä kohtaan. Itseään on mukava palkita myös kylmällä kokiksella, joka on itseasiassa huomattavasti paremman makuista kun olut/viini. Hassua välillä kuulla kuinka epäterveellistä kokis on tyypiltä, joka kiskoo 10 olutta naamaan siinä vieressä.
Näillä fiiliksillä jatketaan raitista elämää eteenpäin.
Viime aikoina olen rupenut kyseenalaistamaan raittiuden jatkamista ensi vuonna. Minulla raittius lähti liikkeelle Uuden Vuoden lupauksesta, joka on siis pitänyt tähän päivään saakka. Vuosi häämöttää loppua enkä oikein tiedä jatkaako tätä linjaa vai kokeilisiko kohtuukäyttöä. Toisaalta en halua palata entiseen tyyliin tai elämään, mutta ymmärrän nyt että silloin join ahdistukseen ja yksinäisyyteen. Opinnot eivät sujuneet ja olin loppujen lopuksi todella yksinäinen vaikka ulkopuolisin silmin tilanne ei siltä välttämättä näyttänyt. Nyt tilanne näiden asioiden osalta on muuttunut myönteiseksi vaikka toki haastavia aikoja opintojen kanssa riittää.
Välillä mietin miksi hengailen tällä palstalla näin paljon lukemassa toisten juttuja. Omat ongelmat tuntuvat todella pieniltä moniin muihin nähden ja välillä tuntuu siltä että olisin ylireagoinut alkoholi asian kanssa varsinkin kun olen avautunut siitä tällä palstalla. Olen sellainen on-off-tyyppinen kaveri monissa muissakin asioissa.
Sitten taas kun mietin pöhnäistä oloa, joka tulee pienestäkin alkoholimäärästä, krapulaa, taloudellista menetystä, yleistä olotilan heikkenemistä, pöhöttymistä, heikentynyttä unenlaatua, joka seuraa pienestäkin alkoholinkäytöstä niin onko mitään järkeä edes miettiä alkoholin käyttöön palaamista. Puolisokaan ei tätä taikalientä käytä vaikkei varsinaisesti absolutisti olekaan. Mieliala laskee ja itsetunto rappeutuu jollain asteella kaupan päälle.
Jos yhden juoman ottaa niin rupee tekemään toista. Sellaista pirullista itsensä kiusaamista. Väärän seuran ollessa ympärillä tulee varmasti tintattua enemmän jos/kun juomaa on tarjolla. Ja huomaamatta sitä juomaa aletaan kantamaan kotiin ja keksimään tekosyitä sen juomiselle.
Eniten ärsyttää tuossa alkoholin suhteen kun toiset sanovat sen olevan itsensä kiusaamista ja pikku hiljaa sitä alkaa itsekin ajattelemaan, että mitä sitä nyt itseään kiusaa… Ei ne muutamat oluet pahaa tee.
Onnea! Meillähän on yhtä pitkä raittius takana. Toki suosittelen jatkamaan raitiina, koska niin ajattelin itsekin tehdä. Kun ottaa sen ensimmäisen, niin se toinen menee siinä sivussa ja lähes varmasti vanha juomatapa palaa takaisin. Niin väittävät kaikki kokeneet alkoholistit, joten uskotaan molemmat siihen
Olet hyvissä ajoin havahtunut alkoholin tuomiin ongelmiin, kuten itsekin aikoinani tein. En vaan ottanut sitä “ylireagoivasti”, mutta nyt sitten otin. Nyt kannatti, eikä se minun kohdallani enää ylireagoitia ollut. Oma halu lopettamiseen tarvitaan, eli jos haluaa muuttaa elämää, pitää tehdä sille jotain. Mukava pitää selvä jakso ja katsoa miten siitä eteenpäin. Ei todellakaan kanantaa ajaa itseään kujalle, josta ei sitten ole kuin yksi keino selvitä. Pistää korkki lopullisesti kiinni tai avata se lopullisesti. Sitähän me ei haluta, joten pidetään ainakin kesäkuuhun saaakka suu kuivana
Kiitos kannustavista sanoistas entinen juoppo, mannteli ja lomamuisto.
Selvinpäin oleminen ei tosiaan ole niin itsestään selvää nyky-yhteiskunnassa varsinkin kun kyseisen aineen pariin tutustutaan usein jo varhaisessa iässä. Tosiasiassa joissakin tahoissa juomattomuus herättää ihmetystä kun taas monissa muissa se herättää jopa “ihailua” ja kunnioitusta. Vähän kärjistetysti sanottuna niin näyttäisi siltä, että idiootit eivät ymmärrä juomattomuutta tai näin minä ne mielessäni “leimaan” ja pysyttelen mielummin tällaisista tyypeistä kauempana.
Tammi-toukokuussa tulee olemaan paljon opintoja, joten pään pitäminen selvänä on ehdottoman tärkeää oppimisen kannalta. Haluaisin myös saavuttaa fyysisesti vahvemman olon ja ruveta urheilemaan tavoitteellisemmin nykyiseen verrattuna. Päihteet eivät siis tähänkään yhteyteen sovi. Todellisuudessa en halua myöskään katkaista jo näin hyvin edennyttä raittiutta. Nälkä kasvaa syödessä tavallaan. En olisi uskonut, että pystyn olemaan koko vuoden ilman alkomahoolia varsinkin kun muistelen ensimmäisiä viikkoja tammikuussa. Kun jonkun tavan on oppinut niin siitä poisoppiminen on työlästä.
Monet täällä olevat neuvovat, että päihteetöntä elämää täytyy elää päivä kerrallaan. Alkoholin osalta minun täytyy sisäistää tämänkaltainen ajattelutapa. En kutsuisi itseäni kuitenkaan alkoholistiksi vaan ennemmin valveutuneeksi henkilöksi, joka arvostaa terveyttään ja haluan elää hyvän elämän.
Tämmöisiä ajatuksia tänään. Nyt viimeistellään opinnäytetyö valmiiksi ja ryhdytään valmistautumaan joulunviettoon eli rauhoittumaan tämän vuoden hulinoista lämpimän glögin ja vastaleivotun joulutortun ääressä.
Siinä se juju oli itselläkin, sillä minustakin tuntui siltä, että jos luovun juomisesta, luovun elämästä. Hain kaikenlaisia syitä juomiseen, jos ei muuta, niin kuvittelin tarvitsevani muiden ihailua siitäkin syystä, koska minä kestän viinaa enemmän kuin muut. Entäpä seuraukset?
Raittiista elämästä ei ole ikävää kerrottavaa, päinvastoin. Juomisesta taas koitui lukemattomia ongelmia jotka vyöry päälle silloin, kun ei juonut ja siihen se raittius aina kumoutu, sillä eihän kukaan kestä raittiutta jossa juominen on ongelma.
Kolmen päivän kuluttua tulee vuosi täyteen ilman alkoholia. Viime vuonna tipatonta kautta oli 6kk.Olen tullut nyt siihen pisteeseen, että lopetan plinkin käytön kokonaan. Ainakin seuraavan vuoden meinasin olla käyttämättä tätä palvelua. Katsotaan sen jälkeen, onko tarvetta vai eikö. Toivottavasti ei. Erilaisia tarinoita on tullut luettua ja ne ovat olleet valistavia/opettavia. Kiitän kaikkia kirjoittajia niistä. Arvokasta/elämänmakuista tietoa, ilman valheellisia kaunisteluja. Tämmöinen kuva ainakin minulle on tullut näistä jutuista. Suosittelen kaikille uusille käyttäjille tänne kirjoittelemista ja omien viestin lukemista uudelleen jonkin ajan päästä uudelleen. Niistä huomaa sen henkisen kasvun, kun uskaltaa kirjoittaa oman tarinan muiden ihmisten luettavasti ja tarkastella itseään kriittisesti.
Lähden siis jatkamaan elämän lentoa omin siivin, ilman että jatkuvasti haen jotakin “oikeaa” tapaa täältä mitä olen välillä tehnyt liiankin järjestelmällisesti. Plinkki olkoon turvasatama jos ajaudun alkoholin kanssa ongelmiin ja rupean suhtautumaan siihen liian myönteisesti. Jossain vaiheessa tulen kokeilemaan jotakin alkoholijuomaa, joten hampaan irvessä en raittiutta jatka että voisin sitten sanoa, että olen ollut niin ja niin monta vuotta raittiina. Tärkeintä on, että minä itse tunnen itseni ja mikä on hyvä itselle ja mikä ei. Eli kaikki lähtee itsensä arvostamisesta, että on positiivista energiaa tehdä jokapäiväiset tehtävät ilman synkistelyä/katumusta tai vastaavaa negatiivista “voimaa”. Raittius ei ole suorittamista vaan lifestyle.
Vuoden aikana olen kasvanut ainakin omasta mielestä valtavasti kokonaiseksi tasapainoiseksi ihmiseksi. En pelkää olla eri mieltä asioista ihmisten kanssa olkoon ne kuinka läheisiä tai kaukaisia vain, maa jalkojeni alla ei tärise, henkisesti en ole ikinä tuntenut itseäni näin kokonaiseksi/vahvaksi tai jopa “kypsäksi”.
Hyvää jatkoa kaikille ja tsemppiä elämän tielle.
Tietenkin menestyksekästä ja onnekasta uutta vuotta.
Jaahas. Ei sitä kauan osannut poissa olla plinkistä. On tämä niin koukuttava paikka meikäläiselle.
Täällä sitä ollaan taas…
Nyt on tullut yhtämittaista raittiutta vuosi täyteen Uutena vuotena. Tuon edellisen viestin jälkeen päätin palata kohtuukäyttäjäksi. Tarina menee siis näin. Vuosi vaihtui 2013… Klo. 0:03… "Työkaverit houkuttelevat juomaan, “ota nyt edes yksi olut noin hienon suorituksen jälkeen”. Mietin pitkään ja lähellä oli etten mennyt heidän matkaan. Olen sesonkihommissa ja seuraana aamuna oli töihin lähtö, joten sanoin että jätän välistä, koska huomenna haluan olla aamulla skarppina. Todella lähellä etten mennyt juomaan noiden sällien kanssa. Tiedä sitä mitä olisi tapahtunut jos olisin päättänyt mennä. 4.päivä tammikuuta, menin kauppaan. Ostin Svea oluen, siis sen kakkosoluen. Mietin, että nyt maistan miltä se olut maistuu vuoden tauon jälkeen. Seisoin 20 min hyllyn edessä ja pohdin, ostaisko vai eikö ostais. Sisin sanoi, että jätä se olut siihen ja kävele tiehesi. Paha voitti tällä kertaa ja ostin se oluen. Ikinä en ole jännittänyt yhden oluen ostamista kaupan kassalla kuin nyt. Sitten kävelin sen oluen kanssa asunnolle. Laitoin sen jääkaappiin ja menin saunaan. Kuvittelin kuinka aukaisin sen oluen ja maistan ensi puraisun. 15 min istuin saunassa ja jääkaapin hyllyllä oleva olut alkoi ahdistamaan. En halunnut juoda ja sen miettiminen ahdisti vain mieltä. Oikeastaan se oli huonoin saunomiskerta aikoihin. Menin jääkaapille ja annoin sen oluen kämppäkaverille. Sanoin, että eiköhän tämäkin vuosi mene tipattomalla linjalla. Hyvä voitti ja hyvä niin. Ai että tuli hyvä mieli tämän päätöksen/kamppailun jälkeen.
Kuten edellä totesin, raittius on lifestyle ja se lifestyle sopii minulle. Ei kiitos hitaille aamuille, mustille silmäpusseille, veltolle ololle jne jne jne. Kyllä kiitos positiivisille ja raikkaille aamuille, jolloin herätään pirteästi kohti päivän tuomiin uusiin haasteisiin!
Moro Hillomunkki! Kyllä kirjoituksesi hirveän tunneryöpyn sai pääsäni pyörimään. 2viikkoa olen tätä raittiutta saanut tänään ja aion jatkaa minuuti ja tunti kerrallaan.Mielestäni teit upean päätöksen,kun et kakkosta juonut! Kaikkea hyvää elämääsi,olet hieno esimerkki meille alokkaille.t.akkari
Tuo on hyvä “raittius on lifstyle, eikä suorittaminen” Onneksi olkoon vuodesta Minä olen ollut vasta 3 kuukautta raittiina, mutta jo nyt tunnistan itsessäni samoja tuntemuksesia.
Ihana herätä raittiina uuteen päivään ja minä, jolle melkein oli sama, vaikka olisin kuollut, haluan nyt elää mahdollisemman pitkään ja odotan jo nyt ensi kesää mitä kaikkea mukavaa se tuo tullessaan.
Plinkkiläisten ja Sinun kirjoitukset ovat olleet apuna ja tukena tässä raittiudessa. Tuli jotenkin surullinen mieli itselle siitä, kun nyt poistut. Olisi mukava joskus lukea kuulumisiasi. Minäkin haluan löytää itselleni sopivan tavan elää ja tällä hetkellä se on täys raittius ja luulen että jatkossakin on näin… Tämä vuosi mennään ainakin näin. Siis niinkuin joku täällä kirjoitti että on vain 2 päätöstä. Päätös lopettamisesta ja päätös siinä pysymisestä vaikka tilanne olisi mikä.
Haluan toivottaa Sinulle yhtä hyvää ja raitista loppuelämää!
Kiitos ahlsin ja akkari lämpimistä sanoista. Raittiuden tiellä ollaan ja hyvä niin! Välillä on saanut tehdä kovasti töitä pääkopan kanssa, ettei lankea juomaan edes sitä yhtä. Pää tuntuu väkisinkin keksivät mitä erinäisiä tekosyitä juomiselle varsinkin kun raittiuteni lähti uuden vuoden lupauksesta. En lähde luomaan skenaarioita, mitä vain yhden juomisen jälkeen tapahtuisi. Mielummin pelaa varman päälle ja pidän korkin kiinni.
Tiesittekkö muuten, että oluessa on estrogeenia eli naishormonia? Tähän seikkaan tuli törmättyä joku aika sitten. (humalassa tarkemmin sanottuna) youtube.com/watch?feature=pl … -qrODImNY#!
Ei ihme, että miestissit ja rasvaa alkaa kertyä väärään paikkaan tietyn ajan kuluttua… Tähän liittyy erittäin läheisesti myös erektiohäiriöt, jotka ovat kumman syystä lisääntyneet.
Viikko sitten tyhjensin viinilasikokoelman seinähyllyltä kun se alkoi muistuttamaan liikaa juomisesta ja vein lasit ullakolle. Nyt ei kotona mikään asia muistuta juomisesta eikä vahingossakaan pääse houkuttelemaan juomaan.
Toi oli aika hauskakin tarina! Siis se, kuinka kävit sitä kamppailua yhtä olutpulloa vastaan ja lopulta luovuit siitä: raittiutesi lakkasi olemasta vedonlyöntiä ja siitä on tullut nyt sinun oma tapasi olla! Se on sinun valintasi, oikeutesi, kokemuksesi hyvästä elämästä ja fiiliksestä. Aivan mahtava tarina! Onnea tällekin vuodelle
No niin. Eilen tuli sitten juotua kolme 0,33 olutta. Yksi kolmosolut, yksi ykkösolut ja yksi “erikoisolut” vähän reiluun kahteen tuntiin. En ole liiemmin ylpeä asiasta enkä nyt liiemmin kadukaan asiaa. Minun ei tarvitse kehuskella, kuinka monta vuotta olen ollut raittiina yhtäjaksoisesti. En todista sillä itselleni mitään. Se olisi ennemminkin teennäistä suorittamista minulle. Päätin pitkän mietinnän lopputuloksena kuitenkin “kokeilla” miltä se olut nyt maistuu ja “rentoutua” kun on muutama vapaapäivä tiedossa. Kaiken kaikkiaan tiivistäen voin todeta että oli huono kokemus.
Tässä on hieman tarkemmin fiiliksistä.
En kokenut lainkaan nousuhumalan piirteitä tai euforiaa. Johtui mitä todennäköisemmin siitä, että söin todella tukevasti rasvaista ruokaa ennen siemailua. Toisekseen join yhtä pientä oluttölkkiä tunnin verran. Vilpittömästi sanottuna se olut oli jopa jossain mielessä pahan makuista. Odotin naivista todettuna, jonkinsortin “wau” elämystä. Ei tullut missään vaiheessa. Ei edes sitä ensi puraisua tullut. Jossain vaiheessa päässä alkoi tuntua aavistuksen verran epämukavaa “painetta”.
Nukuin tavallista huonommin/katkonaisemmin. Ilalla turvotti myös mahaa ensimmäisen oluen jälkeen. Krapulaa ei ole (enkä nyt olettanutkaan tulevan tuollaisesta annosmäärästä), mutta pää on aavistuksen jumissa aamusta. Sanotaan näin, ettei ajatus tunnu luistavan niin hyvin mitä se normaalisti raittiina aamuna luistaisi. Nenä oli tukkoinen jo illalla siemailun jälkeen ja koko yön tai tarkemmin sanottuna toinen sierain. Normaalisti tätä piirettä ei ilmene. Sipsipussin kera meni rahaa meni 8€. Pieni raha, mutta senkin olisi voinut käyttää hyödyllisemmin näin jälkeenpäin ajateltuna.
Oluen humalassahan (siis ainesosa) on paljon estrogeeniä jos joku ei vielä sattunut tietämään. “(humalan) sisältämät fytoestrogeenit vaikuttavat miehiin mm. erektio-ongelmien, väsymyksen, vitaalisuuden puutteen ja “man boobsien” kasvun merkeissä. Esimerkiksi 65-vuotiailla miehillä on korkeammat estrogeenitasot kuin saman ikäisillä naisilla ja testosteronitasot laskevat 40-vuotiaasta 70-vuotiaaksi n. 40%. Tämä on mielestäni kaikkea muuta kuin maskuliinista!”
Edelliseen kappaleeseen voi kokemuksen perusteella yhtyä. Kyllä, heijari oli huonolaatuinen itse aktissa oluen lipittämisen jälkeen ja niin myös normaali aamuheijari oli tipotiessään. Mielummin sitä nauttii hyvästä seksistä kuin keltaisesta kuplivasta nesteestä, jolloin kyvytkin katoavat kuin pieru saharaan.
Kertaus on opintojen äiti. Tässä minun riippumattomat empiiriset tutkimustulokset, joita ei kyllä ihan vähään aikaan suoriteta ainakaan itsellä jos enään ikinä.
Hyvä juttu, ettei vienyt mennessään! Tapauksesi vain palautti mieleeni sen kokemuksen, mikä minulla oli vuosia sitten, kun join ensimmäisen kerran vuosiin: tulin heti seuraavana päivänä analysoimaan tapahtuneen juuri tänne Plinkkiin ja yritin kai sillä tavoin vakuuttaa lähinnä itseni, että kaikki on ok. “Ei tunnu missään”. Pari kuukautta sen jälkeen pääsinkin jo pitkästä aikaa oksentamaan ekat darrayrjöt ja siitä sitten pikku hiljaa taivuttamaan itseäni ihan uuteen umpisolmuun…
Mä en tarkoita tällä sitä, että sinä nyt toimisit vastaavasti tai että ajatuksesi olisivat jotenkin defensiivisiä. Mutta minun mieleeni palasi se, millaiseen tilanteeseen itse aikoinaan aloin vastaavana hetkenä ajautua. Tuumi nyt ainakin tarkkaan.
Moikka! Tällaisia “empiirisiä kenttätutkimuksia” on tehty ihan ammattipiireissäkin. Ja ne vahvistavat kokemuksiasi siitä, että ennen herkullinen aine maistuu joko pahalta tai ei ainakaan hyvältä. Vielä tärkeämpää, että odotukset “kiksien” suhteen eivät toteudu. Itselläni samat retkahduskokemukset 3 täysraittiin vuoden jälkeen (6/2011). Myös tahmea, hidas ja aikaansaamaton olo aamulla.
Todellinen vaara piilee kuitenkin siinä,että kokeilemalla luopuu perusasenteestaan alkoholin suhteen. Se on kuin vetäisi vapaaehtoisesti kiven suojamuurista joka on toiminut hyvin. Avaa ovea retkahduspeikoille.
Mulla oli aikaisemmin opastimena koko ryöppy “murjaisuja” jotka auttoivat/auttavat jälleen pitämään tiukasta linjastani kiinni. Yksi niistä oli,että mulla on samanlainen suhtautuminen alkoholiin kuin muslimilla sianlihaan. Jos ensimmäinen pala ei tapa, niin kuitenkin petän itseäni asenteeni suhteen. Toimii! :mrgreen:
Sitten aploodit niiden viinilasien poistamiselle. Visuaaliset ärsykkeet minimiin, sama linja mulla. Alitajunta on mahtava voima nimittäin. Viime retkahdukseni tapahtui sillä lailla, että sunnuntai-iltapäivänä sain “idean” hakea pullon täkäläistä brandya huoltoasemalta. Miksi juuri tämä merkki? Koska pöydälläni oli vuosikausia huomaamattani ollut tuhkakuppi jonka kyljessä mainittu merkki oli kauniilla kirjaimilla näköpiirissäni. Eli pienestä on usein kiinni!
Mä olen ärsyyntynyt joskus ihan vastaavista jutuista ja nytkin suhtaudun erittäin varovaisesti juuri visuaalisiin ärsykkeisiin: kaupassa katson tietoisesti ohi oluthyllyjen, dokaamiseen keskittyvät jutut televisiossa vaihtuvat välittömästi muuhun tarjontaan kilpailevilla kanavilla, lehdissä olevat olutmainokset jätän katsomatta heti jne. Ei se ole aivan mitätön mahti tuo visuaalisen informaationkaan force ja muutenkin tuntuu hyvältä opetella säätelemään taas sitä, minkälaisilla jutuilla sitä itseään marinoi. Kyllä mä olen jota kuinkin koko voimallani pyrkinyt rajaamaan fokukseni nyt vain itselleni hyödyllisiin ja raittiutta ym. hyvinvointia tukeviin juttuihin. Se myös tuntuu vapauttavalta, vaikka kuulostaisikin kauhean rajoittavalta elämänmenolta. En mä vauhkona pakene noita ärsykkeitä, mutta opettelen tietoisesti sulkemaan niitä pois elämästäni. Tulee varmaankin taas aika, jolloin niillä ei ole ihmeempää merkitystä, mutta nyt on hyvä sauma tarkkailla itseään tuoltakin kantilta.
Iltaa!
Musta tällanen tietoinen fokusointi on oikeanlaista prosessointia. Enkä koe sitä rajoittavana, koska poissulkemalla vanhoja rasitteita annan tilaa uusille mielenkiinnon kohteille. Päästän tietoisesti vanhasta irti! Tähän on jokaisella mahdollisuus. Sillä hetkellä teen tietoista raitistumistyötä ja olen siinä hetkessä läsnä.
Tietenkään en voi paeta ärsykeryöppyjä joita tulee päivittäin niskaani. Eikä muuten ole mikään tarvekaan pidemmällä tähtäyksellä. Pistän ne vaan uuteen lokeroon. Ja kuten “Antilooppi” totesi, nämä hailenevat ajan kuluessa ja muuttuvat lopulta täysin merkityksettömiksi.
Viisaita sanoja andantelta. Kyllä minustakin lopettaminen on parempi (ja jopa helpompi) ratkaisu, kuin minkäänlainen raittiuden kanssa jojoilu (joka toki sekin on parempi kuin juomisen jatkaminen… ). Itse jojoilin koko alkusyksyn, kun en oikein osannut päättää mihin suuntaan haluan mennä. Kyse oli tosin vain muutamien viikkojen raittiista jaksoista ja niitä seuranneista juomisista, mutta kuluttavaa oli sekin. Siinä välissä yritin jo aina työstää ajatusta lopullisesta lopettamisesta, mutta jotenkin ne repsahdukset tuhosivat aina kaiken sen ajatustyön, sen hennon alun. Siksi en osaa edes kuvitella kuinka suuri pettymys ja vaaranpaikka kuukausien / vuosien raittiuden jälkeinen kokeilu / repsahdus olisi. Jos alkoholisti on ollut pitkään raittiina, niin hän on todennäköisesti päässyt siihen olotilaan rakentamalla sen oman suojamuurinsa (on se sitten terapiaa, AA:ta, lääkitys…), joka toimii juuri hänen kohdallaan parhaiten. Jos sen rakennelman menisi vapaaehtoisesti tuhoamaan, niin voisi olla entistä vaikeampi löytää uudelleen se raittiuden punainen lanka. Jotkuthan kyllä kertovat pystyneensä siihen heti yhden pienen lipsahduksen jälkeen. Mutta vähintään yhtä monet kertovat juomisen alkaneen vähitellen uudelleen ja entistä tuhoisammalla voimalla.
). Itse jojoilin koko alkusyksyn, kun en oikein osannut päättää mihin suuntaan haluan mennä. Kyse oli tosin vain muutamien viikkojen raittiista jaksoista ja niitä seuranneista juomisista, mutta kuluttavaa oli sekin. Siinä välissä yritin jo aina työstää ajatusta lopullisesta lopettamisesta, mutta jotenkin ne repsahdukset tuhosivat aina kaiken sen ajatustyön, sen hennon alun. Siksi en osaa edes kuvitella kuinka suuri pettymys ja vaaranpaikka kuukausien / vuosien raittiuden jälkeinen kokeilu / repsahdus olisi. Jos alkoholisti on ollut pitkään raittiina, niin hän on todennäköisesti päässyt siihen olotilaan rakentamalla sen oman suojamuurinsa (on se sitten terapiaa, AA:ta, lääkitys…), joka toimii juuri hänen kohdallaan parhaiten. Jos sen rakennelman menisi vapaaehtoisesti tuhoamaan, niin voisi olla entistä vaikeampi löytää uudelleen se raittiuden punainen lanka. Jotkuthan kyllä kertovat pystyneensä siihen heti yhden pienen lipsahduksen jälkeen. Mutta vähintään yhtä monet kertovat juomisen alkaneen vähitellen uudelleen ja entistä tuhoisammalla voimalla.