Kun tuolla toisessa ketjussa mainitsit ulkonäkö-asiat niin mietitkö, että minkälaisen terveysriskin tuollainen ylipaino yhdistettynä ryyppäämiseen muodostaa?
Joo, kyllä mietin. Mitä enemmän asiaa ajattelen niin sitä enemmän löytyy syitä miksi ei kannattaisi ryypätä, ja terveyteen liittyvät asiat on aikalailla kärkipäässä. Toisaalta tietysti ulkonäkö tai paino on sellaisia mitkä näkyy ns. silminnähden, eli siitä syystä toimivat itselläni aika suurenakin motivaationa elämäntapamuutokseen.
Tänään oli suht mukava ja juomaton päivä, vaikka huonosti nukutun yön jäljiltä onkin ollut aikamoinen väsymys päällä. Viime viikko meni kompuroidessa, toivottavasti tästä viikosta tulee onnistuneempi. Olen tosiaan alkanut laskemaan viikon aikana juotuja alkoholiannoksia, mitä en ennen ole tehnyt. Varsinkin kun niitä tänne kirjoittelee, niin kyllä se jotenkin tuo konkretiaa ja selkeitä numeraalisia tavoitteita tähän touhuun. Esimerkiksi voin sanoa, että toissa viikolla (37 annosta) olo oli parempi ja hommat luisti paremmin kuin viime viikolla (yli 60 annosta).
Sellaista olen mietiskellyt, että alkoholin radikaali vähentäminen on itselläni oikeastaan vain yksi elämäntapamuutos mistä nyt haaveilen. Haluaisin myös alkaa syömään terveellisemmin ja kevyemmin, ja alkaa liikkumaan, erityisesti elvyttää pitkään jäissä olleen salitreeniharrastuksen. Ei kuulosta miltään mahdottomilta asioilta… Mutta toki tiedostan että juomattomuus on siinä mielessä tärkein asia, että jos/kun siihen pystyn, niin ainoastaan siten voin saada nuo muut elämäntapoihin liittyvät muutokset.
Tsemppiä vähennykseen, sarvikuoma 
Minullakin tipattomuus poiki muita muutostarpeita, sitä laiminlyö niin monia osa-alueita elämässään, kun juo putkeen. Ja juodessa niistä laiminlyönneistä ei jaksa välittää - selvänä sitten tuleekin halu välittää. Niin moni asia kytkeytyy juomiseen, sen huomaa konkreettisesti, kun on juomatta ja ajatus kulkee terveemmin.
Yritetään tervehtyä! 
Kuulostaa hyvältä! GO, GO, GO Sarvikuoma, sali kuulostaa niiin hyvältä!! 
Kokonaisvaltainen elämänmuutos on tarpeen. Sen olen itsekin tehnyt, joten omasta kokemuksesta voin sanoa, että se tukee kyllä kaikkia uusia tavoitteita.
Kiitos tsempeistä! Kyllä tässä vaan taitaa salihommat olla melko kaukana vielä… Tosin yritän nyt ajatella asioitani, siis kaikkia asioitani, enemmän toiminnan kuin loputtoman vaiheilun ja miettimisen kautta johon minulla on taipumusta. Eli ehkä mä tässä lähiaikoina vaan menen sinne salille. Selityksiä ei ainakaan ole kun sali on 300 m päässä ja auki 24/7 
Juomisen suhteen homma elää… Sunnuntaina vastoin aikomuksiani otin muutaman (olisko 4, jokatapauksessa ei paljoa), maanantaina 0, eilen 10, ja tänään taas 0. Jos nyt sais vaikka alle 20 pidettyä tällä vkolla, niin sekin olis jo ihan ok torjuntavoitto. Toki ei haittaa jos olenkin loppuviikon tai vaikka loppuelämän kokonaan juomatta.
Moi sarvikuoma!
Olet hyvällä tiellä, kun lasket annoksia ja päivität niitä tänne, johan nuo ovat vähentyneetkin! Aikansa kutakin, siitä se etenee, kun pitää ajatusta elossa! Tsemppejä!
Tuohon on niiiin helppo samaistua. Omatkin haaveeni ovat ihan muuta kuin istua perjantai-iltana netissä surffaamassa viiniä tissutellen ja itkeskellen. Mikä siinä on, etten elä sellaista elämää, mitä haluaisin elää? On ihan konkreettisia esteitä kuten raha, korona ja muutama muu syy. Todellinen syy taitaa kuitenkin olla jossain syvemmällä. Pelko?
Saattaahan se pelkoakin olla. Kyllä kai ihminen helposti muutosta pelkää, tai ainakin totutuissa kuvioissa on helppoa jumittaa. Että vaikka elämä olis kurjaakin, niin se on silti tuttua ja turvallista. Mutta totuuden nimessä tuohon kysymykseesi siitä, miksei elä sellaista elämää kuin haluaisi, niin omalla kohdallani vastaus on tottumus ja tapa käyttää alkoholia, sanoisin että kysymys on ehkä keskivaikeasta riippuvuudesta tjsp. Tuo on tietysti itsestään selvää alkoholiongelmaisille, mutta tahdon tässä nyt ehkä hieman itselleni muistuttaa, että alkoholin liikakäyttö on itselleni se ongelma nro 1, joka ikään kuin alistaa monet muutkin elämän osa-alueet menemään pieleen.
Laitanpa taas viikottaisen tilannepäivityksen:
Noin 50 annosta meni, eli melko huonosti sujui tämäkin viikko. Tähän kuului yksi ammattiin liittyvä ison porukan juhlinta, jolloin tuli oltua kaupungillakin ja meni hyvin myöhään jatkoilla, ja seuraavana päivänä ei ollut muuta keinoa kuin tasoitella. Ei vanha enää jaksa tuollaista… Tosin oli huomattavan hauskaa, joten en nyt toisaalta jaksa murehtiakaan asiaa. Nollapäiviä oli 3 kpl, mikä tämänhetkisessä mielenmaisemassa tuntuu aivan liian vähältä, mutta toisaalta on enemmän kuin ei yhtään nollapäivää, mikä viime vuosina on ollut se yleisin skenaario.
Jokatapauksessa näitä annoksia laskiessa on käynyt selväksi, että kieltäytymistä täytyy nyt jämäköittää ja harjoitella että saa nuo määrät laskemaan ihan kunnolla. Minulla on yleensä tapana juoda vähän niinkuin automaattiohjauksella, eli en ajattele yhtään mitään kun avaan vaikka kaljan ja sitten seuraavan. Yritän nyt kääntää ajattelua siihen suuntaan, että mieliteon hetkellä koittaisin kuitenkin suhtautua alkoholiin negatiivisesti, eli ihan vaan ajatella vähän nenääni pidemmälle.
Tosi tuttuja ajatuksia, mulla se juominen on kans lähinnä tottumusta ja tapaa. Nyt kun oon ollut muutaman viikon selvänä niin sen kyllä huomaa miten alkoholipyörteessä sitä on elämänsä elänyt. Tämä viikonloppu meni ilman korvaavia herkkujakin, niin oli jotenki tyhjä olo. Se on sitä kun alkoholi on täyttänyt ne viikonloput aina. Pitää vaan hypätä pois siitä olutoravanpyörästä ja oppia uudet tavat. Siitähän tässä oikeesti on kysymys. Nää on vaan tottumuksia. Aina voi muuttaa tapansa. Alussa se on aina hankalaa, oli se pienikin muutos, mutta ajan kuluessa kerta kerralta helpompaa. Se antaa toivoa kun tietää, että kun vaan jaksaa yrittää niin helpommaksi se sitten muuttuu. 
Joo kyllä se näin on. Mukava kuulla, että selvinpäin oloasi mitataan jo viikoissa 
Mulla on viime vuosilta pisin juomaton jakso 6 vkoa, niin muistelen että siinä ajassa henkinen ja fyysinen olo kyllä muuttui jo aivan totaalisesti. Tuokin auttaa että on tuollaisia kokemuksia muistissa, niin jaksaa uskoa siihen että jos vaan pystyy olemaan juomatta niin olo ihan oikeasti kohenee.
Tänään olin juomatta, eli viikko lähti ihan asiallisesti käyntiin.
Viime aikoina on aika paljon tullut mietittyä juomisen syitä. Se on varmaa, että ainakaan minulla ei ole siihen mitään yhtä syytä… Ehkä se on enemmän semmoinen monimutkainen toisiinsa kietoutuneiden syiden kimppu.
Lapsuudenkodin esimerkki ei ollut mitenkään esimerkillinen alkoholin suhteen… Joskaan ei mikään huonoin mahdollinenkaan. On vain surkuhupaisaa huomata, että kun teini-ikäisenä olin pahoillani faijan alkoholinkäytöstä, niin nyt olen itse ihan samanlainen. Eli että on ihan ok ryypätä paljonkin kunhan hoitaa työt hyvin, ja muut pakolliset velvollisuudet jotenkuten. Omasta hyvinvoinnistaan ei tietenkään tarvitse välittää lainkaan 
Teininä olin ihan helvetin ujo, varsinkin tyttöjen suhteen, joten alkoholi tarjosi tähän oivan pakokeinon. Lisäksi kaveripiirissä sattui olemaan alkoholille yhtä persoa porukkaa, niin siitähän se sitten lähti. Osa kavereista mulla on edelleen samoja, mutta heillä juominen on enimmäkseen pysynyt samanlaisena kuin silloin teininä, eli pari kertaa kuukaudessa kännit. Itsellä on luisunut jatkuvaan tissutteluun. Hommat tosin pysyi minullakin aisoissa suunnilleen kolmekymppiseksi. Niihin aikoihin, eli kymmenen vuotta sitten, aloin harrastamaan enemmän pienimuotoista arkijuomista, ja tahti on sittemmin kiihtynyt kuin varkain. Mistä tullaan siihen, että yksi syy juomiseeni on tottumus ja tapa, eli vaikkei mitään muuta syytä juomiseen olisi, niin kyllä kuka tahansa oppii juomaan paljon kun tarpeeksi harjoittelee.
Se on salakavalaa, että juominen on samaan aikaan sekä huonon olon aiheuttaja että lääke siihen huonoon oloon. Kierre on valmis. Mietin eilen että jos en joisi ollenkaan, niin mitkä asiat olisivat kaikkein tärkeimpiä itselleni tällä hetkellä? Tulin siihen tulokseen että niitä asioita ei ole kovin montaa, mutta että ne ovat sitäkin olennaisempia ihmisen onnellisuuden kannalta: Työnteko, liikunta, terveellinen ravinto ja vastakkainen sukupuoli. Tällä hetkellä ammatillisesti menee ihan ok, mutta paremmin menisi ja työnteko olisi paljon helpompaa ja mukavampaa jos en joisi. Liikuntaa en tietenkään nyt harrasta, ja syöminen on välillä mitä sattuu. Naisasiat ovat täysin jäissä koska olen niin hukassa itseni kanssa enkä osaa arvostaa itseäni lainkaan. ← Tuo on ehkäpä tärkein asia, sillä vaikka asiasta ei paljoa puhutakaan, niin olen täysin varma että monilla miehillä juomisen kierre pahenee huomattavasti nimenomaan seksuaalisen turhautumisen vuoksi. Kyseessä lienee juomisen, huonon fyysisen ja henkisen kunnon, madaltuneiden testosteronitasojen, juomisesta aiheutuneen masennuksen ja yleisen luovutusmentaliteetin monimutkainen vyyhti. Siihen vielä lisätään sukurasite, pitkällinen harjoittelu ja se tosiasia että yksinkertaisesti tykkään olla kännissä, niin ehkä ei ole mikään ihme että juomisen hallinta on niin vaikeaa.
Päivitystä taas… Ei ole mennyt kovinkaan vahvasti, eli taas uutta yritystä. On tullut juotua, ja vieläpä melko isoja määriä. Tunnen itseni täysin typeräksi kun toimin ihan päinvastoin mitä järki sanoo. No, ymmärrän toki että se kuuluu riippuvuuden luonteeseen.
Kaikesta huolimatta, kun olen tällainen peruspositiivinen ihminen, niin haluan ajatella että parempaan suuntaan kuitenkin ollaan menossa. Viime sunnuntai-maanantai tuli otettua isolla kädellä, mutta muuten määrät ovat olleet laskusuunnassa. Eli määrät on laskeneet arviolta 80 viikkoannoksesta 40-50 annokseen, mutta onhan tuokin mistä tahansa näkökulmasta katsottuna liikaa.
Sellaisen ison muutoksen olen itsessäni tänne vähentäjiin kirjoittaessa huomannut, että nyt teen ikään kuin kokoajan ryhtiliikettä, kun aiemmin tämä prosessi on tapahtunut ehkä 3-4 kertaa vuodessa. Tosin samaan hengenvetoon on todettava, että ei kai millään ajatuksellisilla prosesseilla ole kovinkaan paljoa merkitystä jos käytännön toiminta ei oikeasti muutu riittävästi.
Kuule, sarvikuoma, sillä ajatuksellisella prosessilla nimenomaan ON merkitystä, vaikka kaikki ei heti menekään, kuin Strömsössä! Jatka vain urheasti ajatuksen vatvomista, kyllä se motivaatio joku päivä sinullakin loksahtaa kohdalleen, kun olet tarpeeksi prosessoinut On tosi hyvä merkki, että sinulla on jo ajatus mukana koko ajan! Se voi stressata välistä ja alkuun, mutta se ajattelu on edistystä koko ajan, vaikka konkreettista ei tapahtuisikaan, siitä sinun kannattaa itsellesi muistuttaa ja itseäsi siitä kiittää! Vähentämisen ajatus on positiivista latausta, jota kannattaa pitää elossa. Minun mielestäni. Ilman sitä prosessointia en olisi pystynyt tipattomaani.
Kysyit oliko terveysarvojen korjaus minun lopullinen motivaationi. Kyllä ne paljon painavat tänä päivänä, olen jo eläkeiässä. Kuten mainitsin, halusin päästä eroon pitkäaikaisesta mielialalääkityksestä (jota olen ilmeisesti syönyt ihan turhaan tosi kauan), ja sillä lääkkeellä puolestaan on vaikutusta yöuneen. Halusin tietää miten nukkuminen sujuu ilman lääkettä - siksi olisi ollut hölmöä juoda siihen päälle, en olisi saanut tietää mikä tilanne johtuu lääkkeen vaikutuksesta mikä juomisen. (Yöunet ovat menneet tosi hyvin!) Olin myös menossa verikokeisiin ja sain ajatuksen alkaa seuraamaan kohonneita veriarvojani vähentämällä alkon kulutusta. Toisaalta jo tänne plinkkiin tulo antoi kipinän ajatella vähentämistä tosissaan, toisten työ asian tiimoilta rohkaisi ajattelemaan entä-jos-minäkin. Ja kun siihen lisätään vuosien tyytymättömyys (lue: se ajatuksellinen prosessi! ) omiin juomatapoihin, niin palaset vain loksahtivatkin kohdalleen ja sillä tielläni olen. Juomiseen löytyi aina syitä, aamuisin olin pettynyt itseeni, kun taas tuli juotua ja se risoi sitten tulevan laiskan päivän - pännimisen sai hetkeksi puhki, kun otti lisää. Nyt ei tarvitse ottaa pännimiseen - kun ei pänni :mrgreen:
Tsemppejä ja lisää vähennysajatuksia sinulle, sarvikuoma!
Pikkaisen viiveellä vastailen kun en ole jaksanut käydä palstalla… Mutta joo, kiitos kovasti Amalia jälleen tsemppaamisesta. Olet oikeassa, ja pohjimmiltaan olen toki samaa mieltä että ajattelemisella ja asioiden prosessoinnilla on tietenkin väliä, eihän muuten tapahtuisi mitään. Ilmaisin itseäni hieman epäselvästi kun nopeasti kirjoitin ja haluan nyt selventää mitä tarkoitin: Ajatuksellisilla prosesseilla ei ole käytännön merkitystä, jos niiden konkretisoituminen muutokseen kestää liian kauan, tai että sitä muutosta ei ajattelusta huolimatta tapahdu koskaan. Karuna esimerkkinä yksi itselleni hyvinkin tärkeä sukulaismies, joka poltti kuin korsteeni, joi liikaa ja söi epäterveellisesti. Aika säännöllisin välein ukko puhui 20 vuoden ajan kuinka hän on ajatellut lopettaa tupakoinnin ja aloittaa jonkin liikuntaharrastuksen. No, ei sitä päivää koskaan tullut kun äijä kaatui kuolleena maahan ennen kuin ehti täyttää 60-vuotta. Sitä minä ehkä hain, että jossain vaiheessa se todellinen ryhtiliike pitää tehdä, ja joillekin se saattaa sujua helposti ja joillekin toisille se vaan on sitten ylivoimaista. Kuinkahan monta alkoholin suurkuluttajaa tai ihan todellista alkoholistia suomessa on, jotka tälläkin hetkellä ihan tosissaan suunnittelevat lopettamista tai vähentämistä, mutta eivät sitten kuitenkaan siihen syystä tai toisesta kykene? 
Itseäni kun tässä ajattelen, niin viime vuosien elämäntavoilla se on vähän kuin venäläistä rulettia, että kuinka kauan kroppa kestää ennekuin jotain tapahtuu.
No, synkistelyt sikseen. Viime viikolla tuli taas juotua, laskujeni mukaan 35 annosta. Loppuviikosta sain aika rankan vatsataudin jostakin, mikä kyllä on toiminut hyvänä vieroituskeinona 
Ihan voin suositella, jos on vaikeuksia saada putki poikki niin ei muuta kun noroa tai jotakin muuta ihanuutta etsimään, takaan että juomishalut loppuu kuin seinään :mrgreen:
Nyt olen neljättä päivää juomatta, ja tauti alkaa ilmeisesti vedellä viimeisiään. Tästä olen ajattellut jatkaa tipattomalla x-aikaa.
Tosiaan aion nyt olla tipattomalla toistaiseksi. Laitoin laskurin rullaamaan, mutta en aio ruoskia itseäni yhtään jos/kun joudun sen nollaamaan. Edelleen olen sitä mieltä, että tällä hetkellä minusta ei ole lopettajaksi. Siis ainakaan sillä tavalla, että nyt julistaisin lopettaneeni alkoholinkäytön. Se on sitten eri asia, jos jotenkin ihmeen kaupalla selviä päiviä alkaakin kertymään paljon.
Onnea vähennyksen aloitukselle!
No niin, pitkästä aikaa päivitystä.
Lokakuu meni hyvin kosteissa merkeissä, kun alkoholin käyttö oli päivittäistä. Lähinnä päiviin toivat eroa että oliko pieni vai vähän isompi krapula. Minulla oli yksi kuun lopussa huipentunut stressaava työprojekti, ja tapani mukaan stressin lisääntyessä juominenkin lisääntyy. Ei tietenkään mitään järkeä.
Nyt sen sijaan olen kuukauden ajan onnistunut vähentämisessä: Ainoastaan kolme juomiskertaa, ja kullakin kerralla itselleni melko tavanomaiset 12-15 annosta pitkähkön ajan kuluessa nautittuna.
Olen toteuttanut aikeeni, mistä jossain viestissäni haaveilin, eli alkanut treenaamaan salilla pitkästä aikaa. Olen myös käynyt reippailla kävelylenkeillä, ja noudattanut kohtalaisen tiukkaa ruokavaliota: Ei herkkuja tai raskasta ruokaa, vaan paljon kasviksia, vähärasvaisia proteiinin lähteitä, täysjyvätuotteita ja kasviöljyjä.
Olo on tietenkin kohentunut huomattavasti, vaikken minä mitään euforiaa olekaan kokenut. Mutta jaksaminen ja viitseliäisyys on ihan uudella tasolla, ja liikunta sekä terveellinen ruoka myös osaltaan motivoivat jatkamaan, koska ainakin itselläni tuollainen terveysintoilu ihan luonnostaan nostaa alkoholin ottamisen kynnystä.
Joinakin päivinä tekee kovastikin mieli juoda, varsinkin jos olen nukkunut huonosti, mutta noita yllä mainittuja kolmea päivää lukuunottamatta olen torpannut mieliteot tehokkaasti.
Taas vähän päivitystä. Viimeksi kun kirjoitin niin oli näköjään hyvä tsemppihenki päällä. Joulukuun edetessä alkoi sitten valitettavasti juoma maistumaan ihan putkeksi asti. Nyt joulun pyhinä olenkin sitten ollut ihmisiksi, sukulaisten seurassa kun olen. Alkoholin suhteen lähinnä viiniä ruuan kanssa ja saunaoluet. Mulla oli myös puolikas rommipullo mukana kun pelkäsin krapula-ahdistusta, niin sen naukkailin myös pois, mutta kolmen päivän aikana. Hyvää ruokaa, mukavaa seuraa, pikkaisen juomaa ja paljon lepoa, niin oikeastaan pääsin tuosta orastavasta juomisputkesta kuin koira veräjästä. Tänään en olekaan sitten ottanut yhtään.
Huomenna lähden kotiin, ja pikkaisen mietityttää että miten homma etenee kun pääsen omiin oloihini täältä sukulaisista. Mutta tipaton tammikuu siintää näköpiirissä, siitä oli parin kaverin kanssa jo puhetta.