Aamuisin mieleeni tulee hävettäviä asioita, joita olen tehnyt kännissä. Niitä tulee mileen nyt jatkuvasti, kun olen lopettanut Citalopramin käytön melkein kokonaan. Olen tehnyt niin noloja asioita, ketää sentään en ole satuttanut, mutta asioita, joita en selvin päin tekisi.
Tuntuu, että kaikki pitävät minua narrina tai todella heikkona epäonnistuneena ihmisenä. Olen toiminut arvijani vasten, loukannut ihmisä, vaikeuttanut suhteita jne.
Mieleen nousee kommentteja ja huomautuksia, joita olen saanut vuosien varrella alkon käyttöö liittyen. Tosin en ole juonut julkisesti viiteen vuoteen, vaan kotona yksin.
Aamuisi siis nämä morkkikset ovat pahimpia. Tunne olevani niin paljon muita huonompi ja hävettää.Miten te muut olette selvinneet morkkiksita, pystyneet lopettamaan juomisen ja rakentamaan itsetuntoa?
Minä haluan olla vielä ehjä nainen ja olla selvä…
En voi sanoa vielä raitistuneeni, mutta olen saanut paljon apua antabuksesta - etenkin ensimmäiset pari viikkoa on paljon helpompia kun ei tarvitse miettiä, juodako vai ei kun ei vaan pysty (vaikka joutuuhan sitä jossain vaiheessa kuitenkin käymään ne asiat läpi). A-klinikalla psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa käydyt keskustelut on olleet myös tosi hyödyllisiä kun on saanut puhua suoraan asioista niiden oikeilla nimillä ihmiselle, joka suhtautuu asiaan objektiivisesti. Morkkikset häviää viikon, parin raitistelun jälkeen, ehkä sun tapauksessasi nopeamminkin kunhan aivokemia tasaantuu, unenlaatu paranee ja elimistö alkaa palautua alkoholin aiheuttamasta myrkytystilasta aka. krapulasta. Liikunta, hyvä ruoka ja säännöllinen päivärytmi on myös juomattomuutta tukevia konkreettisia juttuja mulle, mutta ehkä ihan aluksi kannattaa keskittyä vain siihen, ettei juo, ettei kasaa itselleen paineita ja ala suorittamaan raittiuttaan - itse olen tehnyt näin monta kertaa ja homma on aina tyssännyt muutaman viikon jälkeen siihen, että vetää itsensä piippuun tavalla tai toisella ja sitten on “pakko” nollata 
Tsemppiä! 