moni syyllistää pelaajaa turhaan vaikka pitäisi tsempata.
esimerkki: namusetiä/pedofiilejä olisi jokakulmalla tarjoamassa karkkia lapsille.
kerran lapsi hairahtuu ottamaan karkkia, koska setä on niin mukava ja valehtelee että haluaa pelkkää hyvää, ja setä raiskaa lapsen.
kuten täällä puhutaan reiskasta(RAY) niin ei se ole niinkään sedän vika, koska lasta oli varoitettu ja tiedetään,
että näin voisi käydä.
lapsi alkaa uskomaan että se oli hänen vika, ja syyllistää itseään ja elää sen ahdingon kanssa loppuelämänsä.
ei hae apua, koska hänhän uskoo olevansa yksin syyllinen.
Näinhän se tilanne olisi, jos me peliomgelmaiset olisimme lapsia, joita paha namusetä, tässä tapauksessa siis mielestäsi RAY käyttää hyväkseen. Olemme kuitenkin aikuisia, joiden tulisi kyetä ottamaan vastuu elämästään sekä oman sairautensa hoitamisesta. Niin kauan kuin puututaan ongelman aiheuttajaan, eikä itse ongelmaan, se ei ole oikea tapa pyrkiä toipumaan tästä sairaudesta. Peliongelma on vain oire. Meidän on paneuduttava sen syihin.
Niin kauan, kuin peliongelman todelliset syyt jätetään hoitamatta, kestää maapallolta hävittää kaikki pelikoneet, kasinot jne. ja silti ihkinen aivan samalla tapaa hakee unohdusta jostakin toisesta riippuvuudesta tai vielä parempaa, keksii uusia keinoja pakonomaisen pelaamisen mahdollistamiseksi.
Etsitään siis yhdessä syitä ongelmiimme, älkäämme syyllistä. Mukavaa pelaamatonta päivää meille kaikille!
ainoastaan muutto ulkomaille täältä pelihelvetistä voi pakonomaisesti pelaavaa auttaa jos RAYn mainosmanipulointi
ja peliautomaattihelvetti kaikkialla pysyy ennallaan ja vielä vain lisääntyy ilman että vastuullistetaan toimintaa.
sairaalle pitää olla mahdollisuus saada olla pelaamatta. kuten muissa maissa. kaikkialla muualla maailmassa on pelaaminen vastuullistettu JOPA LAS VEGASISSA.
kaaleppinen, pyörit omaa pientä oravanpyörää omassa pikku pilvilinnassa ja ihailet sen hopeisia reunuksia.
on satunnainen pelaaja, ongelmapelaaja ja sitten vielä se pohjasakka eli pakonomaisesti pelaava.
Itselläni pelaaminen alkoi n.15-vuotiaana, kun aloin säännöllisesti pelata hedelmäpelejä. Aluksi se oli eräänlaista ajanvietettä, huvia, jossa tavoitteena oli hieman saada lisää bensarahaa mopoiluun. Ensin en edes osannut kuvitella, että pelaamiseen voisi jäädä koukkuun, saati että se ajan myötä voisi olla niin paha koukku, että se veisi minulta elämänhalun.
Noin parikymppisenä pelasin jo säännöllisesti, niin automaatteja, kuin veikkaustakin. Miekikuvissani haaveilin suurista voitoista, joilla voisin tekemättä töitä, silti elää leveästi. Jotenkin nyt jälkeenpäin tuntuu siltä, että kokonaisuudessaan tämäkin ongelma on kasvattanut minua suunnattoman paljon.
No mitä ongelmia elämääni tästä “ajanvietteestä” sitten aiheutui? Ensimmäisenä menetin työpaikan, koska olin töissä kioskissa, jossa myytiin veikkaus-arpoja ja minäkin niitä ostin ja raaputin. Onnistuin voittamaan Casino-arvasta 2000mk ja paljolti tästä johtuen innostuin raaputtamaan niitä enemmän, kuin mihin minulla oli varaa. Työpaikka meni siitä, etten laittanut mihinkään ylös raaputtamiani arpoja ja pomoni huomasi ennenpitkää arpoja puuttuvan ja paljon. Toinen ongelmani, peliautomaatit, toivat elämääni tarpeen valehdella läheisilleni, jotta saisin rahaa pelaamiseen, koska pelasin enemmän, kuin mihin minulla oli varaa. Ex-vaimoni kanssa pelasimme yhdessä melkein kaikkea mitä vain pystyy pelaamaan. Kävimme raveissa jne. Minulla vain automaattien pelaaminen paheni niin, että eräänä pääsiäis-viikonloppuna pelasin 12000 mk rahaa, jota minulla ei ollut(höyläsin pankkikorttia ilman katetta). Tästä tapahtumasta johtuen vaimoni alkoi kontrolloida rahojamme, josta taas seurasi vain rahan ja pankkikortin varastamista vaimon lompakosta, tiliotteiden piilottelua ja kauheita riitoja. Eromme jälkeen pelaamiseni jatkui aina vain pahenevana ja suututin kaikki läheiseni jatkuvalla rahan lainaamisella. Tietysti paljon meni läheisten rahaa päihteiden käyttööni siinä samalla.
Nykyisen vaimoni kanssa peliongelmani aiheutti samankaltaisia tilanteita, kuin mitä aikaisemmin kuvasin. Lisäksi en uskaltanut välillä kertoa vaimolleni kaikista häviämistäni rahoista, vaan oravanpyörämäisesti pelasin, hävisin, vlaehtelin ja taas pelasin. Parhaiten tämän riippuvaisuuden sairaalloisuutta kuvaa se, että jos esimerkiksi sain vaikka parkkisakon, niin salasin sen ensin vaimoltani ja yritin pelaamalla voittaa rahaa, josta seurasi vain se, että eräänäkin päivänä jouduin tunnustamaan vaimolleni pelanneeni takuurahat asunnosta. “Normaali” ihminenhän olisi vain maksanut sakon pois, mutta minulle se oli eräs monista tilanteista, joissa muka hyvällä syyllä sain antaa itselleni luvan pelata. Tällaista elämää jatkui vuosia. Lainasin rahaa jatkuvasti ja enkä koskaan maksanut takaisin niitä. Vielä pari vuotta sitten peliriippuvuuteni oli niin pahana, että esimerkiksi raitistuttuani aloin harrastaa rullaluistelua kuntoni kohottamiseksi, mutta jo viikon jälkeen lenkkini sisälsi vain matkan R-kioskille ja takaisin.
Nyt olen kulkenut kohta viisi vuotta peliongelmaisten vertaistukiryhmässä(GA), joka oli minulle pelastus. Ymmärsin sinne mentyäni sen, että pelirippuvuuteni on samankaltainen sairaus, kuin alkoholisminikin ja samalla tavalla se voi viedä ihmisen ennenaikaiseen kuolemaan. Myöntämällä olevani voimaton hallitsemaan pelaamistani, olen vapautunut pelihimosta ja ymmärrän etten voi kohtuudella pelata enää. Lottorivikin on minun tapauksessani liikaa ja käynnistää ketjureaktion, jonka loppua en uskalla edes kuvitella. Onnekseni minun ei tarvitse enää pelata.
Mitä sitten olen ryhmästä hyötynyt? Olen saanut jakaa kokemuksia ihmisten kanssa, jotka ovat kokeneet samanlaisia asioita, joten kaikki tietävät mistä puhun. Lisäksi olen askelten avulla saanut selvitettyä miksi pakenin ongelmia ja tunteitani riippuvaisuuksiin. Mikä ehkä parasta, olen saanut rakennettua uudet jopa paremmat välit läheisiini, kertomalla rehellisesti ongelmistani ja pyytämällä anteeksi. Läheiseni suhtautuivat yllättävästi hyvityksiini. Luulin välien rikkoutuneen lopullisesti, mutta pahinkin viha muuttui välittämiseksi, kun rehellisesti puhuin asoista ja esimerkiksi rahavelkoja annettiin anteeksi, kunhan lupaisin pitää itsestäni ja sitä kautta perheestäni hyvää huolta. Kuten RAY:n mainoksessa taidettiin todeta ‘Elämä voi muuttua’…minun kohdallani se ehkä vain tarkoittaa hieman toista, kuin tuossa mainoslauseessa ja vaati vain hieman rankemman pohjakosketuksen, ennen kuin olin valmis muutokseen.
Jos jotain olen oppinut elämässä, niin sen että kaikki on mahdollista, vaikka kuinka epätoivoiselta välillä tuntuisikin. Kirjoittelen toipumiskokemuksiani osoitteessa: toinen-mahdollisuus.blogspot.com
siinäpä se onkin kun ei ole ammattiapua saatavilla eikä ga ryhmiä! vittu, mitä pitää sanoa että ymmärretään että ei ole apua saatavilla kuin satunnaisissa paikoissa! ei ole eikä tule jos ray saa jatkaa vastuunpakoilua koska se mahdollistaisi toipumisen joillekkin ja sitä myötä ei tahkoaisi ennätysvoittoja, ymmärtäkää nyt helvetti.
Missä ikinä kaksi tai useampaa ihmistä kokoontuu pelaamattomuuden nimissä, he voivat kutsua itseään GA-ryhmäksi, edellyttäen etteivät he ole sidoksissa mihinkään muuhun yhteisöön…
Tilaa oheisesta linkistä löytyvästä s-postista materiaalia http://www.nimettomatpelurit.fi/autamme.html , tutustu niihin ja ei muuta kuin uutta GA-ryhmää perustamaan. Ei meilläkään täällä ollut ryhmää -07, mutta oli ensin kaksi pakonomaista peluria, jotka halusivat löytää pelaamattoman päivän. Perustimme siis ryhmän, jossa tällä hetkellä käy säännöllisesti kymmenkunta ongelmapelaajaa jakamassa kokemuksiaan viikoittain. Jos löytyy halua, löytyy keinot löytää apua. Niin kauan kuin ulkoistat ongelmasi, niin kauan sinulla on “syy” jatkaa itsetuhoista pelaamista.
pelimonopolille on ihanteellista pitää netti avo hoitomuotoa ja peluuria. ongelmapelajana vielä voi havahtua tämän myötä mutta kun on koko elämä yhtä vitun peliä ja kaikkialla siis kaikkialla on pelaamista laukaisevia slouganeita ja pelejä pelejä pelejä silmän kantamattomiin. kuin heroiini se on hakannut puolustuksen pois ja edes vilahdus mainoksesta tai pelistä tekee pelaamattomuuden lähes mahdottomaksi. ray tursuaa radiosta lähtien aivoihin ja pistää dopamiinikeskuksen kierroksille joten ei auta itse jeesus, ei saatana ei peluuri.
Ray ei ota vastuuta lukee jokaisen tekstin lopussa kun vastuusta on kysymys, lue vaikka netistä.
vuoden porttikielto täyspottiin: hakijan on itse huolehdittava porttikiellosta, sopimus ei sido raha-automaatti yhdistystä.
näin lukee lapussa ja maksimissaan siis vain 1 vuosi.
tilaan tuon paketin, kyllä. teen kaikkeni jotta saataisiin alkon tyyppinen vastuullisuus pelihommaan täällä suomessa.
olen itse nyt ollut vajaa 5kk pelaamatta mutta muut sadat tuhannet apua tarvitsevat ludomanian pyörteissä syvemmälle uppoavat pelurit tarvitsevat apua! kaikkialla suomessa!! ja sitä ei ole saatavilla ja se tuhoaa kymmenien tuhansien pakonomaisesti pelaavan elämän vuodessa!!!
asialle on saatava jotain konkreettista muutosta. niin kauan huudan ja pidän tätä missiona. teen tätä mielelläni sillä koko pelimonopoli toiminta on MAAILMAN sairainta ihmisten hyväksikäyttöä.
pelihulluuteen sairastuneet puolustuskyvyttömät ihmiset imuroidaan rahoista niin täydellisesti kuin vaan rayn mielikuvitus antaa myöden, eikä kukaan pistä hanttiin ja täällä toitotetaan vain että te sairaat ihmiset olette vain heikkoja, ei ole rayn vika että pelaatte… lopettakaa pelaaminen ja paranette…
Se on tavallaan aika mielenkiintoista, että RAY:n nettikasino muistaa minua edelleenkin mainossähköposteilla, vaikka mulla on sinne se vuoden pelikielto.
Oletan että valtaosa ajattelee asiaa ennemminkin niin, että omakohtaisen näkökannan perusteella ei välttämättä suuremmin pidä niin Ray:sta kuin mistään peliyhtiöstä, jos itsellä on ongelmia niiden kanssa ollut, mutta ei myöskään hirveästi jaksa tuulimyllyihin itseensä kohdistaa aktiivista kiukuttelutoimintaa vaan “vihaa hiljaa”, aktiivisen puolen ollessa oman ongelma-alueen hoitaminen. Tällainen energian ja jaksamisen kanavointi varmaan monesta sitten saattaa ulospäin ja puheissa näyttää siltä, että siinä puolustellaan peliyhtiöitä mutta on vain sitä “minkäs sille mahtaa… Mää teen omakohtaisesti sen minkä voin”.
Olen itsekin sitä porukkaa jolla on tietty omat mielipiteensä joka tavalla voittoa tuottamaan pyrkivistä yrityksistä tällä(kin) saralla, mutta silti kohautan olkapäitäni että laillista toimintaa ja menee kuin menee. Jos joskus tulee lakimuutoksia tms. eli aikas isoja asioita niin sitten ehkä voi jotain muutoksia tapahtuakin. Mutta siihen asti jokainen hoitaa vain ongelmaansa omakohtaisesti ja voi katsella vierestä, että siellähän ne pelifirmat ja yhtiöt touhuaa… Jos alkaa liikaa hakata päätä seinään ja tuulimyllyn siipiin niin se ei henkilötasolla välttämättä kovin kauaa pitä jaksamista yllä. Mutta kukin tavallaan, tie on aina itse valittava.
ulkomaisia casinoita vastaan ei ole mitään ongelmaa. vastuun kantavat ja jo yhdellä viestillä olen saanut elinikäisen porttikiellon. (kaikkiin joissa olen ollut rekattuna) nostan hattua ulkomaalaisille casinoille jotka antavat mahdollisuuden peliongelmaiselle ja vieläpä taistelematta.
jos ei suomen pelimonopoli herää ja ala kantamaan vastuuta niin toinen vaihtoehto on eu tuomioistuimelle lyödä faktat pöytään ja pelimonopolin purku. europpa on avautunut joten monopolit helevettiin.
Jos RAY on ongelma, niin silloin on luovuttava käteisen käytöstä. RAY:n automaatteihin saa kyllä eston korttipelaamiseen kun laittaa pelivaraksi 0 euroa, sitä ei voi purkaa ja on niin kauan voimassa kuin on korttikin.
Itse asiassa mulle taisi käydä jopa niin, että jouduin taannoin vaihtamaan korttia kun se meni lukkoon, uusikaan kortti ei sitten enää toiminut peliautomaateissa.
