Tuntuu että olisin riippuvainen aina johonkin hoitosuhteeseen. Psykiatrit, vertaistukiryhmät, auttavat puhelimet, päihdekuntoutukset, mielisairaalat, katkot, lääkkeet, seurakunnat.
Olen saanut näistä apua. Mutta jään jotenkin jumiin. Jään jumiin uuteen identiteettiin. On aluksi jotenkin helpottavaa olla sairas. Olen alkoholisti, olen kaksisuuntainen mielialahäiriöinen, olen maanisdepressiivinen, olen add, olen adhd, olen ehkä vähän asperger, olenkohan narsistikin, ehkä olen perkeleen oma tai jopa Jumalan valittua kansaa? 
Ristiriitaista kun olen monesta paikasta saanut apua ja toisaalta tunnen että tarvitsen vertaistukea tai en ainakaan uskalla lähteä pois. Ja tiedostan myös että missään nimessä minun ei kannata mitään päihdettä käyttää yhtäkään annosta. Mutta toisaalta kaikenlainen liian syvällinen asioiden pohtiminen alkaa usein ahdistamaan ja se saa taas hakemaan edes hetken helpotusta alkoholista. Seurakunnista, psykiatrilta, ryhmistä yms. olen lähtenyt usein suoraan juomaan, vaikka vaikutuksenhan pitäisi hoidolla olla päinvastainen.
En moiti psykiatreja tai muitakaan tahoja, mutta minussa on joku vika. Moni muu eheytyy, miksi en minä?
Tarvitsenko kohta vieroitushoitoa hoitoriippuvuuteen? 
Yksinäisinä tunteina olen kuitenkin usein vaaravyöhykkeellä ajatusteni kanssa.
Välillä oli jopa vuosia että elin suhteellisen normaalia hyvää elämää. Jopa join alkoholia. Sitten aloin juomaan liikaa. Ja se toi kaiken helvetin takaisin.
Päihteille siis ehdoton nollatoleranssi mutta pitäisikö muustakin potilaana ja toipujana olemisesta yrittää päästä ja yrittää vain elää normaalia elämää kunhan tilanne tasaantuu tästä?
Olin vuoden selvinpäin, mutta sitten aloin yksinkertaisesti kyllästymään siihen että minun täytyy jatkuvasti pyöritellä mielessä että olen alkoholisti ja käydä syvällisiä keskusteluja itseni kanssa. Toisaalta minulla on asioita jotka kummittelevat. Alkoholistiperheen lapsuus, koulukiusaaminen yms.
Erakoitumista maalle ilman sähköä ja mediaa en ole vielä kokeillut, mutta on se vakavasti ollut harkinnassa.
Linkolaelämää kalastellen ja pihdetöitä tehden. Puulämmitys ja maksimissaan radio ja levysoitin. Sosiaalinen kanssakäyminen kerran viikossa lähikaupassa.
No katsotaan nyt ensin jos löytyisi vielä ratkaisu.