Löysin tälle palstalle, kun googlettelin alkoholistien läheisten palveluita. Omalla kohdallani kyseessä on suhde äitiini. Äitini on käyttänyt alkoholia niin kauan kuin muistan. 90-luvulla homma lähti luisumaan alamäkeen pikkuhiljaa. Muutin onneksi pois kotoa ja pääsin elämään omaa elämääni. Reilu 10 vuotta sitten tilanne paheni kun äidin äiti menehtyi syöpään. Viimeistään silloin äidin oluen tissuttelu alkoi olla jokapäiväistä. Hänellä oli poikaystävä, jonka kanssa joivat olutta joka päivä. Mies kantoi kaljaa kotiin, jota sitten yhdessä joivat. Muutama vuosi sitten tuli ero poikaystävän kanssa, jonka jälkeen raha tilanne muuttui dramaattisesti. Nyt tilanne on se, että hän juo ja pistää käytännössä kaikki rahansa tupakkaan. Hän hakee kirkolta välillä ruokaa, joilla pärjää viikon verran. Hän on myynyt kaiken mahdollisen kotoaan, kanittanut korut, ja lainannut pitkin pitäjiä rahaa.
Jokapäiväiset puhelut käsittelevät hänen yksinäisyyttään, rahatilannettaan tai terveyttään. Milloin on ripuli tai muu sairaus, ja aina ne johtuvat jostain muusta, todella harvoin on krapula. Olen yrittänyt puhua hänelle järkeä, mutta se menee tyhjille seinille. Olen huomannut omasta käytöksestäni, etten ole enää oma itseni hänen kanssaan. Mitta on niin sanotusti aivan täysi. Huomaan, että hänen sairauteensa alkaa sairastuttaa myös minua, aikuista lasta. Minulla on kaikki hyvin muutoin, ihana perhe, työ ja arki. Mutta jokapäiväiset puhelut ja äidin ongelmien kuuntelu alkaa syödä myös omaa mielenterveyttäni. Olen vienyt häntä sairaalaan ja yrittänyt auttaa, mutta keinot eivät enää riitä. Hän on liikuntarajoitteinen, ja käytännössä riippuvainen minun avustani. Olen ainoa ihminen hänen elämässään, jolle hän puhuu. Monta vuotta ajattelin hänen asioiden kuuntelun olevan tietynlaista hyväntekeväisyyttä minun puolelta, mut nyt nyt huomaan, että se on käynyt liian raskaaksi. Harmittaa, että olen itse päästänyt tilanteen näin pitkälle, enkä tiedä miten päästä tästä enää ulos. Jos lopetan kokonaan yhteydenpidon hänen kanssaan, hänellä ei ole enää ketään. Tiedän kyllä, että tämä on toksinen ajattelumalli enkä voi sairastuttaa itseäni toisen ihmisen takia.
Tiedän miten tammikuu tulee menemään. Hän on juonut rahansa kahden viikon päästä, ja kaksi viikkoa hän on rahaton. Hän lainailen jostain, että selviää mutta kaikki puhelut tulevat koskemaan häneen ongelmiaan. Ajattelin, että sanoin hänelle, että en jaksa puhua hänen asioistaan enää, että sairastun itsekin. Että haluan puhua vain yleisistä ja hyvistä asioista hänen sairauksiensa tai raha-asioittensa sijaan. Mutta en usko, hän kykenee siihen, koska näistä puhuminen on hänelle niin tavallista. Hänen elämäänsä pyörii näiden kahden asian ympärillä.
En tiedä mitä hain tällä kirjoituksella. Tiedän kyllä, että ainoa tapa suojella omaa terveyttäni olisi pistää välit hänen kanssa poikki. Mutta se tarkoittaisi sitä että kyseisellä ihmisellä ei olisi enää ketään ihmistä elämässä. Ajatuksena se tuntuu sydäntä särkevältä.