Lopetin jo aikaisemminkin mutta lopulta ratkesin kun “ei ollut syytä lopettaa”. Nyt on syytä ja oikein kunnolla.
Päätettiin emännän kanssa että juodaan päivää ennen uuttavuotta että ei ole alkoholia veressä enää 1.pvä, jotta voidaan aloittaa raitis elämä puhtaalta pöydältä. Otettiin kotosalla olutta ja emännällä on paljon huonompi viinapää kuin minulla joten hän menikin aika humalaan ja halusi lähteä baariin. Minä olin juonut 10 kaljaa ja kun pääsimme baariin join yhden neloskaljan ja yhden viinapaukun jossa oli 8 senttiä viinaa. Join sen tosi nopeasti ja en tietenkään muistanut että kirkas viina ei minulle sovi.
Tulimme kotiin ja aloin samantien riehua kuin hullu. Heittelin tavaroita mm. molemmat kaukosäätimet paskaksi (kumpikaan ei enää toimi), löin paistinpannulla hellan päältä mutkalle ja nykäisin luukun kovasti auki ja sekin vääntyi, keittiön hanan olin saanut jotenkin rikki myöskin ja telkkarista lähti palanen ja verhotanko meni rikki myöskin.
Sitten hain köyttä ja tein silmukan, menin parvekkeelle ja kiinnitin sen parvekkeen kaiteeseen ja silmukka kaulaan, mutten saanut hypättyä kun emäntä roikkui kiinni niin kovasti minussa. Lopulta annoin periksi ja palasin sisälle, jonka jälkeen ovikello soi. En ensin meinannut avata mutta sitten päätin kuitenkin mennä avaamaan. Poliisithan ne siellä. En kuitenkaan joutunut putkaan vaan sairaalaan, josta sitten karkasin kuitenkin ennenkuin sulkivat minua laitokseen. Humalastahan kaikki johtui kuitenkin.
Nyt tässä sitten podetaan aikamoista morkkista. Onneksi minulla on hyvä ja ymmärtäväinen emäntä joka ei minua jätä kännisekoilujen takia vaikka kyllä syytä olisi vaikka kuinka. En ole kyllä ansainnut noin hyvää naista vierelleni.
Nyt tuli viimeistään järki päähän että nyt loppuu. Tapan itseni ja vielä jonkun muunkin jos jatkan juomista. Aina on kämppä palasina ja hirveät morkkikset. Kohta lähtee nainenkin kävelemään jos tätä jatkuu ja minulle kyllä emäntä on rakkaampi kuin viina. Minä kärsin vaikka kaikki maailman vieroitusoireet ja vitutukset jotta saan hänet pitää.
Siinähän sitä sitten, noin se helposti menee. On kovasti yleinen kuvio, turhan monissa perheissä.
Silloinhan ne kaikenmaailman paineet purkautuvat ajatuksissa luonnottomiin mittoihin paisuneina kun viinaa tai muuta logiikkaa sekoittavaa on tarpeeksi nautittu.
Ihan hyvä ratkaisu pysyä selvänä.
Eipä muuta kuin menestystä päätökselle ja voimia, rauhaa ja rakkautta uudelle vuodelle.
Tervetuloa joukkoon Azkii! Vaikutat aika vauhdikkaalta tyypiltä. Tuttua kyllä itellenikin, ei sen puoleen. Mutta mullapas on hyvä raitistelukikka: Ei muuta kun teet tästä jokavuotisen rituaalin menneen vuoden kunniaksi. Eli sulla on nyt 364 päivää aikaa kerätä itsellesi oikein mahtava jano ja hurjasti kiukkua sisääsi. Kunhan vain pysyt raittiina siihen saakka. Päivän kerrallaan. :mrgreen:
Varmasti on johtopäätöksesi oikea ja ainoa ratkaisu on juomisen jättäminen. Mitenkähän olet ajatellut sen tehdä ?
Toinen asia jota kannattaa miettiä on tuo järjetön raivo. Eihän alkoholi sinällään mitään raivoa saa aikaan vaan poistaa vaan kontrollin, jolloin ihminen, jolla esim on pahoja sisäisiä ristiriitoja, turhaumia tms päästää tunteet valloilleen.
Kyllä se on minulla alkoholi joka saa sen raivon pintaan. Olen hyvin rauhallinen ja tasapainoinen ihminen kunhan pysyn selvinpäin. Tarpeeksi viinapäissään sitten silmissä pimenee ja voisin vaikka vahingossa tappaa jonkun. Että kyllä se nyt on vaan lopetettava ennenkuin sattuu mitään vakavampaa. Kaikki johtui kirkkaasta viinasta.
En tahdo mitenkään tulla neuvomaan sinua, mutta itselläni myös sattui kaikenlaisia tempauksia silloin juoma-ajan loppupäässä. Tuli sanottua ja raivottua sellaisia juttuja sellaisille ihmisille, jolle ei olisi tarvinnut sanoa yhtään mitään. Olen myös todella rauhallinen ja kiltti ihminen luonteeltani, enkä tahallani satuta ketään sanallisesti. Mutta nähdäkseni olotilani silloin muodostui sellaiseksi, etten enää pystynyt pitämään niitä omia käsittelemättömiä asioitani sisälläni, vaan ne alkoivat juovuksissa roiskumaan sieltä päin muiden kasvoja. Muuten olin vain valtavan masentunut, sekä häpeän alle musertunut ja pidin kaiken itselläni. Sillä, että oliko se juotu alkoholi nyt olutta, lonkeroa, vai kirkasta viinaa, ei ollut mitään merkitystä. Samaa etanolia niissä on kaikissa.
Siihen taisi myös paljon kuulua sellaista, että ainakin uskottelin ja valehtelin itselleni että olen myös todella hyvin tasapainossa itseni kanssa ja ns. hyvä jätkä. Eihän tässä mitään hätää. En ollut ollenkaan tietoinen itse siitä, kuinka älyttömän huonosti voin, tai en vain uskaltanut myöntää sitä tosiasiaa itselleni. Tuollaisessa elämässä sitä ihmisen elo on tavallaan, vain sellaista pelkkää näyttelemistä. Mun hommani oli pitää sellaista kulissia itsestäni yllä toisten silmissä, joka kävi loppujen lopuksi liian raskaaksi. Tuolla tavalla ihminen ei kuitenkaan elä päivääkään omana itsenään, koska ei osaa/uskalla/tiedä miten se tapahtuu. Kaiken aikaa sisälläni läpi niiden juomavuosien olisin vain halunnut, että joku näkisi minut ja välittäisi siitä oikeasta minusta, josta en itse osannut välittää. Se toimintani saattoi läpi niiden juomavuosien näyttää sivustaseuranneille siltä, että vitsi tollahan pyyhkii upeasti, kun se on aina iloinen. Todellisuudessa kuitenkin hajosin sisältä päin vuosi vuodelta pahemmin ja lopulta en usko, että yksikään ympärilläni olleista ihmisistä olisi enää voinut olla näkemättä sitä pahaa oloani. Kadonnut oli se iloinen ja “täysillä elävä” heppu.
Kun sitten olen siitä viinasta saanut irrottautua, niin vasta sen jälkeen on tullut eteeni se todellinen ongelma, eli se kuinka huonoissa väleissä olen itseni kanssa ollut ja mikä myös aiheutti ne kaikki kohtaukset silloin juovuspäissäkin ihmisten parissa.
Se, että on selvinpäin rauhallinen&ystävällinen ei todista mitään.Sillonhan niitä agressiota voi kertyä jos itsensä aina pakottaa rauhalliseksi.
Aikoinaan kun olin Thaimaassa paikallinen ystäväni varoitti minua, ettei koskaan pidä ryypätä paikallisten kanssa, koska he riittävästi humalluttuaan saavat hillittömiä raivokohtauksia ja alkavat juosta amokkia puukko tms kädessä ja saattavat käydä ihan kenen kimppuun tahansa. Johtuu siitä, että siellä kulttuuriin kuuluu, että aina ollaan myöntyväisiä ja kohteliaitanja kovasti hymyillään. Agressioita kertyy kun niitä ei terveellä tavalla pureta.
En ole lukenut tai kuullut yhdestäkään tutkimuksesta, jossa alkoholin sinällään olisi todettu aiheuttavan raivoa. Kyllä se raivo siellä ihmisessä on sisällä ja alkoholi vain vapauttaa sen. Siitähän tuo ikzukin kertoi.
Kirkas viina on tietenkin siten vaarallisempi, että se imeytyy ja vaikuttaa nopeammin kuin esim olut.
Azkii, varmasti oletkin selvänä taspainoiselta ja rauhalliselta vaikuttava. Eri juttu, oletko sitä sisimmältäsi. En tiedä kuinka hyvin tunnet itseäsi tai oletko ollut jossain tutkimuksessa.
Pointti on kuitenkin mielestäni siinä, että jotain raivokohtauksen uhria ei sinun psyykesi enää paljoa kiinnosta jos olet hoitanut tämän sairaalaan tai hautaan. Kuten ei myöskään tuomareita tai poliiseja. Aikuisen ihmisen on tiedettävä ainakin sen verran rajansa ettei aiheuta vaaraa ympäristölleen. Tällä kertaa työllistit huonekalualaa - ensi kerralla ketä? Haudankaivajaa?
Älä ota tätä läppäilynä, ilmiö ei ole mitenkään harvinainen. Kutsutaan Tri.Jekyll ja Mr.Hyde- ilmiöksi. Tai suomalaisittain tohtori Timo ja herra Simo (Lapinlahden linnut). Vaikka viimeinen onkin sketsi, niin siinä on paljon totta.
Eikä tarvitse muuta kuin katsoa vanhoja omia papereita vajaan kymmenen vuoden takaa. Itselleni tällainen totaalinen itsensä vastakohdaksi muuttuminen oli aika tavallista. Todistuksena jopa ihan virallinen elinikäinen aseidenhallussapito ja -hankintakielto. En ole enää viitsinyt kokeilla olisiko tähän nykypäivänä aihetta. Osaltani riitti. Ja olen muuten samaa mieltä ylläolevien kanssa, että sisälläsi kytevät syyt tulisi selvittää. Jos ei kamaluuksien ehkäisemiseksi niin siksi, että jos saat ne esille voit käsitellä niitä. Ja parantaa oloasi pidemmän päälle huomattavasti.
Kyllä lopetin antabuskuurin liian aikaisin. Ajattelin selviäväni ilman sitä mutta paskat. Ei tarvita minun kohdallani kuin pieniä vastoinkäymisiä tai yleistä tylsistymistä (olen sairaslomalla ensi syyskuuhun asti) niin heti lähtee lapasesta. Yksi päivä muuttuu viikoksi hyvinkin pian.
Tuosta raivokohtauksesta vielä sen verran tietoa että minulla ja naisystävälläni on ollut hieman vaikeuksia parisuhteessamme ja hän on mm. suudellut muita miehiä humalassa, ja sinäkin iltana hän meni baarissa heti juttelemaan miehille. Hän tekee sitä vain humalassa. Se sai minut raivon valtaan, joten en usko että taustalla on mitään mielen syövereistä pulppuavaa raivoa. Siitä minä omasta mielestäni hermostuin. Sitä miksi aloin paiskomaan tavaroita niin en voi selittää enkä keksiä tekosyitä, se ei ollut missään nimessä oikein tehty.
Nyt joka tapauksessa 12. pvä selvistäpäin ja maailma alkaa päivä päivältä näyttää hieman mukavammalta paikalta elää. Olemme emännän kanssa miettineet (kärsimme molemmat päihteistä johtuvista mielenterveysongelmista) että kuinka moni suomalainen kärsii pelkästään alkoholista johtuvasta masennuksesta tms. On toki niitäkin joilla mielenterveysongelmat eivät johdu päihteistä mutta väitän että suurin osa suomalaisten ongelmista johtuu alkoholista. Ei sitä vaan huomaa ennenkuin myöntää itselleen että on ongelma, ja tarkkailee maailmaa selvinpäin pidempiä aikoja onnellisena siitä että ei itse juo.
Minusta saa olla omahyväinen siitä jos pystyy ongelmansa selättämään. Saa olla ylpeä.
No minä en kyllä lähtisi olemaan omahyväinen tästä raittiudestani. Ihan päinvastoin, olen tässä kiitos sen että minulla on ystäviä ympärilläni joiden kanssa tätä matkaa taittaa. Omin voimin en mitenkään tähän pystyisi.
Kuulostaa nyt vähän jotenkin siltä, että nuo raivokohtauksesi ovat vain oire jostakin muusta, samoin kuin varmasti tuo naisystäväsi muiden miesten nuoleskelu. Johon viina ja kännissä olo ei muuten KOSKAAN ole yhtään minkäänlainen tekosyy. Kertoo jostakin muusta.
Ehkä näiden ongelmienne vyyhti voisi lähtä purkautumaan, jos ensiksi keskittyisitte siihen miten sen pullon kanssa oppii olemaan sujut, kun se aika suuria ongelmia kuulostaisi tuovan.
Kannatan.
Olen itse huomannut ettei parisuhdeongelmien selvittely ainakaan kännissä oikein hedelmällistä ole… vaikkei viina itse niitä kiukkuja ja agressiivisia tai inttipäisiä asenteita aiheuttaisikaan, niin viina pehmentää ihmisen suhteellisuudentajun olemattomiin. Ja silloin nousevat sieltä jostain käyttäytymismallit jotka selvänä sitten taas se järjellinen ajattelu pystyy kumoamaan. Asiat kun eivät kännissä näytä kokoisiltaan vaan ihan joltain multa.
Kannattaa siis tosiaan olla ihan rauhassa selvin päin jonkun aikaa ja sitten vasta alkaa perkaamaan niitä juttuja.
Saattaapa olla että kun asioihin saa hiukan etäisyyttä, kaikki asiat eivät olekaan ihan siten kuin ne pienessä huurussa näyttivät olevan.
Tuohon ylpeyteen raittiudesta tai muusta onnistumisesta…
en usko että olen missään asiassa kovin ylpeä (jos en sitten päinvastoinkaan, ei minua nöyräksikään helpolla saa)
mutta joo, miksei se onnistumisen kokemus aina hiukan nosta itsetuntoa, helpompi on tulla itsensä ja maailman kanssa toimeen kun tietää että olenpa nyt ainakin tuollaisen asian onnistunut voittamaan ihan mallikkaasti.
Ei se minusta ole minkäänlaista ylpeyttävaan pikemmin sellaista realistista itsetuntemusta, joka on kovin terveellistä hankittavaksi ainakin tämmöisissä tapauksissa kuin inkäkin, kun olen suurimman osamn elämääni hiukan epäillyt omia voimiani, turhan usein seurannut “fiksumpia” tai kulloisenkin joukon mielipidettä, omaksunut jos jonkinlaista oppia josta sitten poisoppiminen taas on kovin työlästä. Kun ei halua myöntää että taas minua kuljetettiin
Kyllä raitistuminen on minusta sellainen kokemus että se antaa voimia myös muuhun elämään, juuri siksi että se kertoo ettei tässä nyt ihan rähmällään ja voimattomia olla kun tuostakin selvittiin.
Olen tyytyväinen ja onnellinen, kun onnistuin sellaisessa mihin en uskaltanut aiemmin edes uskoa. Ylipäätään olen kokenut suurta voimattomuutta psyykeni temppuilujen edessä elämäni varrella ja nyt kun työstäminen on alkanut tuottamaan tulosta, niin kyllä se hyvältä tuntuu. Pystyin ja pystyn! En olekaan kuin lastu lainehilla. Onko se sitten ylpeyttä, en usko, kun en sillä sen kummemmin brassaile. Täysin henkilökohtaisia asioita siinä mielessä ne raittiuden hedelmät, että niillä täytyy olla ensisijaisesti merkitystä itselle ja niiden täytyy tyydyttää itseä. Muutoin motivaatio raittiina pysymiseen voi olla hiukan hataralla pohjalla.
Minusta se, että toinen käy muiden kanssa juttelemassa, ei mitenkään oikeuta eikä saa aiheuttaa hillittömiä raivokohtauksia. Jännästi yrität torjua sen, että syyt voivat olla syvemmällä.
Olen varma, että moni masennusdiagnoosi ja turha lääkitys olisi tarpeeton kun ihmiset vaan lopettaisivat dokaamisen. Lääkäreille valehdellaan vaikka mitä, tiedän hyvin, koska olen itsekin sitä aikoinani tehnyt. Oikeastaan ennen masennusdiagnoosin ja mahdollisen lääkityksen määräämistä ihminen pitäisi panna verikokeisiin. Sieltä näkyy ainakin jos on lähiaikoina rankasti ryypännyt.
