Tervehdys kaikille. Löysin tämän palstan omatoimisesti vertaistukea etsiessäni, ja olenkin useamman aiheen täältä jo lueskellut. On ollut paljon kullanarvoista sanomaa ja kiitos kaikille alkuun siitä.
Ajattelin, että voisi omiakin ajatuksia tänne kirjoitella. Olen varhaista keski-ikää elävä mies, jolla on paperilla ns. Kaikki hyvin, mutta taistelua alkoholin kanssa olen enempivähempi käynyt aina, sen jälkeen kun käytön aloitin teininä aikanaan.
Omat ongelmani eivät ole sellaisia, että putki jäisi päälle, vaan pikemmin kyse on liian reiluista kerta-annoksista ja kontrollin menettämisestä, joka on usein johtanut erinäisiin ongelmiin.
Työni olen hoitanut aina, mutta on sielläkin niitä synkkiä darrapäiviä ollut.
Lisäksi iän myötä alkoi olla myös sitä, että sitä oli jotenkin ehdollistunut siihen morkkikseen, vaikkei mitään pahaa olisi tapahtunutkaan. Ihan vaan siksi, että tuli juotua enemmän kuin piti.
Jokunen viikko sitten tuli sit isoin pohjakosketus ikinä, jossa oli kyse siitä, että erästä tärkeää ja usean ihmisen panosta vaatinutta tapahtumaa edeltävänä iltana huijasin taas itseäni, että muutamalla oluella voi käydä ja tilanne riistäytyi pahasti hanskasta. En pystynyt osallistumaan. Tilanne kävi sekä talouden että ystävyyssuhteiden päälle. Ei asiasta tarkempia tietoja yksityisyydensuojan pitämiseksi.
Tuossa meni muutama hetki selvitellä ajatuksia kaiken jälkeen, mutta tulin tuolloin päätökseen lopettaa Alkon käyttö kokonaan.
Vaikka vastaavia ylilyöntejä on tapahtunut ennenkin ja niistä on aina selvitty jollain ihmeen tuurilla, niin olen aina jotenkin kuitannut asian toteamalla: “nyt ei tarvii taas hetkeen ottaa”. Siltikin, tuon sanottuani, on hetken kuluttua päässäni alkanut ajanlasku, että milloin olisi ok ottaa seuraavan kerran. Ja toki, olen myös tietoisesti puheissani jättänyt sen varauksen: ei nyt hetkeen, mutta joskus varmasti vielä.
Nyt on jotenkin eri fiilis, olen useille läheisilleni kertonut hyvin aikaisessa vaiheessa laittaneeni korkin kokonaan kiinni, ja tämä on ollut kai itselle jonkinsortin motivaattori myös, ajatuksella; kun se heikko hetki tulee, niin muistan että miehen täytyy pitää sanansa. Vaikka tiedostan toki senkin, että töppäilyjen jälkeen hyvin moni meistä sen saman sanoo, ja vain aika on se, joka lopulta näyttää että pitääkö päätös.
En ole asettanut tulevaisuuteen nyt sitä päivämäärää, että milloin on taas ok tarttua pulloon. Koska ajatus on, ettei koskaan. Tunne on sen suhteen ollut jopa vapauttava, ja näen toistaiseksi raittiuden mahdollisuutena kaikelle uudelle.
Silti, olen realisti, ja ajattelen että ei tämä nyt näin helpolla aina varmasti mene. Toistaiseksi mennään vielä omien virheiden aiheuttamassa tuskassa ja vähän selviytymismoodissa. Kaikki kun aikanaan tasaantuu, olen varma, että se himo tulee iskemään vielä, ja niihin hetkiin koitan kovasti keksiä lisää mahdollisia työkaluja, tuon edellämainitun sanansa pitämisen lisäksi.
Mutta näin on tultu päätöksen jälkeiset ensimmäiset hetket. Sinänsä aikaa ei ole kulunut vielä paljon, olen elämässäni tipattomia usean kuukauden mittaisia vaiheita kyllä pitänyt, mutta eri ajatuksella.
Tulkaa ihmeessä heittämään kommenttia tai kysymyksiä. Ja toki myös vinkit on tervetulleita, nuita heikompia hetkiä varten.
Kuten nimimerkki kertoo, alko on tehnyt aina ajoittain minusta matkustajan omassa elämässäni. Nyt olen ensimmäistä kertaa myöntänyt sen itselleni, että olen ollut alkoholisti, kaikki nämä vuodet. Enkä halua enää kertaakaan menettää hallintaa omasta itsestäni.
