Raittius vaarassa

Hei vaan, olen Selväseko ja kuten nimimerkistäkin voinee päätellä, olen raitis mutta myös sekoamassa… Tai siltä ainakin tuntuu.

Oon ollut raittiina yli 12 vuotta ja vittuako sit täällä inisen, kuulen teidän kysyvän. Noh, inisen sitä, kun tuntuu etten kestä enää tätä elämää jos en saa joskus ajatuksiani sammutettua ja mulla ei ole muuta paikkaa jossa tätä asiaa saisin puitua. En näet käy missään vertaistukiryhmissä (ja niihin en ole myöskään aikeissa hakeutua) eikä mulla ole niin läheisiä ystäviäkään joille voisin tunteitani purkaa.

Jos teitä ei kiinnosta tällainen ongelma, niin voitte vapaasti poistua ja mennä lukemaan kiinnostavammista asioista. Lähinnä itseäni terapoidakseni minä tätä kirjoitankin, en kenenkään apua pyytääkseni.

Tilanne on siis tosiaankin se, että olen alkoholisti, ekoista känneistä alkaen join aina enemmän kuin muut eli niin pitkään kuin viinaa riitti, tai kunnes taju sammui. Lopetin juomisen vähän päälle kolmekymppisenä ja elämä on sujunut melko tasapainoisesti siitä lähtien, ollakseen minun elämääni siis…

Mullahan kun siis on mennyt elämässä perseelleen lähes kaikki mahdollinen mikä mennä voi ja sainkin sit muutama vuosi sitten ADHD-diagnoosin joka on selitys melkoisen moneen asiaan elämässäni. ADHD selittää myös omalta osaltaan addiktiotaipumustani, johon mulla löytyy selitystä myös sukutaustastani.

Alkoholi jäi siis jo aikanaan pois kuvioista, päivittäisen tupakoinnin lopetin myös jo useampi vuosi sitten mutta poltin satunnaisesti sen jälkeen, kunnes mulla ilmeni tänä vuonna eräs kivulias ja vaikeasti hoidettava vaiva jota tupakka pahentaa ja jouduin siksi lopettamaan satunnaisenkin polttamisen. Viimeiset kaksi röökiä menivät vajaa kuukausi sitten.

Nikotiini helpottaa ADHD-oireilua ja monet addit käyttävät sitä (muiden päihteiden ohella) itselääkintänä ja tätähän se minäkin tein ja olo pysyikin sangen tasaisena vaikka poltin vain muutaman tupakan parin-kolmen viikon välein. Jo se auttoi kun tiesi saavansa polttaa aina joskus. Mut nyt piti lopettaa sekin eli on sit kaks “lääkettä” poissa laskuista (olen myös kokeillut kolmea oikeaa ADHD-lääkettä ja ne eivät sopineet mulle ja stimut ne vasta tupakanhimoa aiheuttavatkin! Tällä hetkellä ei oo hoitokontaktiakaan asian suhteen koska muutimme reilu vuosi sitten eri paikkakunnalle enkä oo saanut tehdyksi asialle mitään).

Mulla on menneisyyttä myös syömishäiriöiden parissa ja niistä viimeisin jätti jälkeensä liikakiloja ja nämä aiheuttavat sen, että pyrin kiivaasti välttämään addiktoitumista sokeriin ja muihin herkkuihin. Kiellettyjen listalla siis herkuttelukin (ei tietysti kokonaan, mut joku roti pitää olla!).

Nettiin olen aivan järkyttävän toivottomassa koukussa ja siitäkin tietysti pitäisi päästä eroon koska kaikkihan tietävät ettei se tee hyvää, mutta pysyväisluontoisesti dopamiinivajeiset aivoni tarvitsevat sen “fiksinsä” jostain ja en hemmetti onnistu ikinä saamaan mitään fiiliksiä mistään terveellisestä!!

Se se olis nannaa jos sais liikunnasta kicksejä, mut ei… Lenkkeilen kyllä päivittäin mut ei siitä oo vielä koskaan mitään endorfiinejä irronnut (eikä senpuoleen mistään muustakaan vuosien varrella kokeilemastani urheilulajista).

Tilanne on nyt siis se, että tarvitsen dopamiinia jostain enkä keksi mistä sitä saisin koska kaikki yllä mainitut jotka sitä minulle tarjoaisivat, ovat poissuljettuja. Säännöllisesti syöty terveellinen ruoka, liikunta ja riittävä uni ovat kivoja asioita mutta mulla hajoaa nuppi jos en saa enää koskaan rentoutua minkään sellaisen parissa josta oikeasti irtoaisi jotain nautintoa. Seksikään ei tuota mulle sellaisia fiiliksiä kuin tarvitsen.

Olen jo pidemmän aikaa pyöritellyt päässäni ajatusta kannabiksesta ja äskettäin sain tietooni henkilön jolta sitä voisi hankkia turvallisesti. Ja silloin iski myös pelko…

Siis haluaisin todellakin kokeilla, janoan kipeästi sitä että saisin kerrankin ajatukset vaimenemaan, pystyisin vihdoinkin rentoutumaan…se kiinnostaa varsinaista päihtymistä enemmän. Mutta toisaalta tuntuu kurjalta ajatella että raittiuteni loppuisi sit siihen.

En tiedä mitä tekisin. Asia on pyörinyt mielessäni jo varmaan ainakin vuoden, eli mistään äkkipäätöksestä ei ainakaan ole kyse, mut en vieläkään tiedä… Osasyy päättämättömyyteen on se et eihän mulla tietenkään oo mitään pilvenpolttovälineitä, enkä haluaisi sitä sätkissä tupakkaankaan sekoittaa koska sitä en elimistööni enää halua enkä syömälläkään sitä halua nauttia koska siinä on överöintivaara, enkä minä enää ole mikään “parempi överit kuin vajarit”-tyyppi. Haluaisin tehdä sen mahdollisimman “asiallisesti” ja vastuullisesti.

Mut sit toisaalta, taas kerran… Raittiuteni loppuisi siihen. Eli yksi niistä harvoista asioista joista olen saanut elämässäni tuntea jonkinlaista ylpeyttä… En vittu tiiä.

Btw, jos tyylini vaikuttaa tutulta (kait täällä vielä pyörii vanhojakin), se johtuu siitä että kirjoittelin täällä silloin 12 vuotta sitten ahkerasti, tosin eri nimimerkillä (asian arkaluontoisuuden vuoksi vaihdoin nickiä koska en halua oikeiden tuttujeni tunnistavan).

Se päiväkirjamainen kirjoittelu auttoi minua silloin niin paljon että päädyin siksi tänne taas ja päätin kirjoittaa Lopettajien puolelle vaikka aiheeni lopulta vippuustaakin enemmän Saunan aiheita… Tämä on mulle kuitenkin se tutumpi mesta. Kait ylläpito sit siirtää tämän jos tällainen ei ole tällä puolella sallittua.

Mites nuuska/nikotiinipussit?

Niitäkin pohdin joskus, mutta toisaalta tupakointi toimi mulla rauhoittumisrituaalina, se konkreettinen tapa mennä ulos ja sytyttää se pitkän aikaa odotettu “ihanuus” oli yhtä tärkeä, ellei jopa tärkeämpi kuin itse nikotiini. Mutta sähköröökikään ei toisaalta houkuttele koska en mitenkään jaksa uskoa niiden olevan vaarattomia.

Hullua kyllä, keksin just äsken yhden asian mikä saattaa auttaa. Olen aina tykännyt saunomisesta ja raitistumisen jälkeen siitä tuli mulle vielä tärkeämpää. En viimeiseen kahteen viikkoon päässyt saunaan terveysongelmieni takia ja se alkoi kiristää vannetta pään ympärillä kun normaalisti saunon lähes päivittäin. Nyt vihdoin pääsin kunnon löylyihin, tuntuu olo aivan julmetun paljon paremmalta kuin esimerkiksi vielä aamulla ja tuota kirjoittaessani. En tätä simppeliä masokistisen nautinnon muotoa muistanutkaan!

Sinuna istuisin saunan lauteilla vaikka aamusta iltaan, mutta kannabista en kyllä suosittele missään tapauksessa edes kokeilemaan. Tuon dopamiinin ja kiksien tarpeen ymmärrän kyllä erittäin hyvin. Itse retkahdin vain huomatakseni, että kaikki jatkui just siitä mihin oli aikoinaan loppunutkin: ei minkäänlaisia ”nousuja”, ainoastaan pakonomainen tarve juoda, hirveä syyllisyys, mielialan lasku pakkasen puolelle, kehnouden ja alemmuuden tunne… ei yhtään mitään hyvää jäänyt käteen.

Juomisen kanssa olen oman retkahdukseni kokenut jo aikanaan (samansuuntaisilla fiiliksillä kuin sinäkin) ja saa tapahtua ihmeitä tai hirveyksiä ennenkuin siihen tavaraan lankean! Siksipä kai himo kohdistuikin uuteen päihteeseen.

Kannabiksestahan sanotaan, ettei se koukuta mutta minä en sitä usko. Se ei kenties aiheuta vieroitusoireita, joita helpottaakseen on pakko käyttää uudelleen, mutta minä tunnen itseni. Jos jokin aiheuttaa mulle sen The Fiiliksen, minä jään siihen takuuvarmasti koukkuun. Siitä ei ole epäilystäkään. Ja tämän ajatuksen voimalla olen jaksanut tähän mennessä vastustaa kiusausta.

Se miksi tää kevät on nyt osoittautunut mulle vaikeaksi, on se et mulla on reistannut terveys useammallakin tavalla ja en ole pystynyt tekemään oikein mitään ja pysähtyneisyyshän on aivan myrkkyä ADHD -päälle. Sen lisäksi on talous sen verran ohuella mallilla, ettei olla päästy vakioreissuillemme (ihan kotimaan matkailua siis ollaan harrastettu).

Nämä kaiken sen lisäksi mistä jo aiemmin kerroin, ni jopa tuntui pää leviävän. Ja hätä kumpusi myös siitä, etten oo varma olenko parantunut kunnolla vieläkään, kun vaiva ilmoittelee itsestään edelleen…

Siinä tulee sellainen maailmanlopun kyllästyminen, ettei vaan jaksais enää mitään… Olis niin ihanaa vain sammuttaa itsensä. Enkä tarkoita kuolemaa, vaan unelmoin et sais joskuskaan pitää pienen tauon kaikesta. Sit jaksais taas.

Mut kyllä oikeesti jo tuo sauna helpotti. Ja nukkuminen. Kipujen kanssa kun ei sitäkään oikein oo pystynyt kunnolla tekemään.

Hei Selväseko!

Täällä on toinen ADHD-diagnoosilla varustettu henkilö. Tiesitkö, että monessa Suomea sivistyneemmässä maassa kannabista määrätään nykyään ihan säännönmukaisesti lääkkeeksi ADHD-oireisiin (välillä jopa ennen stimulantteja sekä muutamassa paikkaa jo jopa lapsille kun oireet ovat todella pahat) ja joillakin ihmisillä vasteet ovat aivan valtavan hyvät, paremmat kuin millään stimulanteilla ikinä. Kannabis vaikuttaa ihmisen endokannabinoidijärjestelmään ja tätä kautta välillisesti korjaa monella alhaisia dopamiinitasoja. Se ikäänkuin palauttaa elimistön takaisin tasapainoon/homeostaasiin.

N.8% kannabista kokeilleista ihmisistä jäävät siihen psyykkiseen koukkuun (et voi mistään ennalta tietää kuulutko tähän pieneen vähemmistöön vai et) ja joillekin valtavasti sekä valtavan kauan aikaa käyttäneille kyseinen kasvi voi aiheuttaa fyysisiäkin vieroitusoireita jotka ovat kuitenkin sen verran mietoja ettei niitä oikein voi edes verrata mihinkään muuhun päihteeseen/lääkkeeseen/huumausaineeseen.

Suurimmalle osalle ihmisistä kannabis ei todellakaan aiheuta mitään The Fiilistä vaan yleensä ensikertalaiset yllättyvät kuinka mieto päihde/lääke onkaan loppujen lopuksi kyseessä ja ihmettelevät/nauravat että tämänkö takia ihmisiä laitetaan linnaan? Varsinkin kun moni vertaa sitä tuttuun alkoholiin ja silloin ero vasta onkin aivan älyttömän valtaisa. Toinen on puhdas hermomyrkky joka läpäisee kaikki solukalvot ihmisessä ja tunkeutuu joka puolelle sekä tappaa/tuhoaa elämää ympäri pallon kuin jokin valtava hirviö. Ja tämä toinen taas on ihmisten (ja monien eläinten) endokannabinoidijärjestelmää stimuloiva miedosti psykedeelinen, ei käytännössä lainkaan myrkyllinen tai toksinen kasvi joka auttaa todistetusti satoihin eri sairauksiin ja uusia käyttökohteita löydetään edelleen vuosittain lisää.

Erilaisista Suomalaisista nettikaupoista jotka ovat erikoistuneet kannabiksen käyttö välineisiin (jotka ovat täysin laillisia) voit tilata itsellesi vaikka jonkun hienon pikku piipun jolla varovasti halutessasi voisit mahdollisimman asiallisesti kasvia kokeilla jos niin päätät. Älä missään tapauksessa laita yhtään tupakkaa joukkoon! Minä itse en suosittele mutten kyllä yhtään estelekkään.

Ps. Minulla itselläni on Suomessa vielä aika harvinainen täysin laillinen lääkekannabis resepti hyvin voimakkaalle kukinnolle nimeltä Bedrocan (THC 22% CBD<1%). Ollut vuodesta 2016 lähtien ja se on määrätty vakavaan lääkeresistenttiin masennukseen+ahdistuneisuushäiriöön+neuralgisiin kipuihin. Mutta auttaa se ADHD:een, migreeniin ja painajaisiinkin vallan erinomaisesti.

Pss. Mielestäni tuo raittiuden arvostaminen ja siitä ylpeäkin olo on varsin ymmärrettävää. Mutta raittiushan voi ihmisellä katketa käytännössä koska tahansa. Tulee esim. jokin sairauskohtaus tai onnettomuus jolloin ensihoitajat laittavat suoraan suoneen todella voimakkaita huumausaineita lääkinnällistä ja inhimillisistä kärsimyksen vähentämisen syistä johtuen. Ajan tässä takaa sitä, että voisiko sitä “raittiuden tiukkaa pipoa” edes hieman löysätä?

Kiitos kattavasta vastauksesta Mastodontti. Tällä hetkellä tosin olen sillä kannalla, että jätän tämänkin aineen väliin, mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Käännyin epäröivälle kannalle lueskeltuani aiheesta lisää (Saunan vanhoista keskusteluista) ja saatuani selville, ettei kannabis useinkaan vaikuta ekalla kerralla juuri mitenkään ja että se alkaa tuntua paremmin vasta useamman kokeilukerran jälkeen. Ja mulla kun oli aikomus kokeilla vain se kerta ystävän kanssa ja päättää sitten onko siitä satunnaisviihdykkeeksi vai ei.

Liian vaivalloiseksi tällaiselle laiskurille menee homma, jos ensin pitää hommata se piippu ja sitten vielä poltella useampi kerta ennenkuin ees irtoaa vaikutuksia.

Eihän mulla ole sellaiseen varaakaan. Siksi säännöllinen käyttö ADHD:n lääkitsemiseen on myös pois suljettu ajatus. Harmi sinänsä, parempihan tällainen lääke olis kuin stimut.

Edit. Huomasin post scriptumisi vasta kirjoitettuani tuon. Tuo on nimenomaan se asia mikä minua on viime aikoina kiusannut, eli tämä “raittiuden tiukka pipo”. Haluaisin ottaa rennommin, mutta tuntuu etten kertakaikkiaan “saa” (osaa ei ihan oikeasti kannata tehdä tai menee terveys ihan perseelleen ja osan taas kieltää se saatanan pipo) tehdä mitään mikä tätä tarvitsemaani rentoutta toisi!!! Siksi ajatukseni tuon yrtin ympärille kääriytyivätkin. Mutta nyt en sit taas tiedä… Sen tiedän että alkoholin kanssa en todellakaan halua enää leikkiä, en sit yhtään.

Kannabis ei tosiaan kaikilla vaikuta ensimmäisillä kerroilla yhtään mitenkään. Näissä tapauksissa elimistön kannabinoidireseptorit joita on aivoissa ja ympäri kehoa eivät ikäänkuin tunnista ulkoapäin tulevaa uutta tulokasta heti. Täten yrtti pitää ns. sisäänajaa kokeilemalla useamman kerran mutta sanoisin tämän olevan kuitenkin jokseenkin poikkeuksellista.

Eli todennäköisesti toimii kyllä ihan heti ekalla kerralla ja muutaman ensimmäisen henkosen jälkeen olisi hyvä laskea piippu alas ja kuulostella oloaan. Riippuen vähän kannabislajikkeesta siinä menee n.5-8min kun vaikutus alkaa hitaasti nousemaan päähän ja kehoon. Ihmiselle joka ei tiedä miltä se tuntuu niin mielestäni lähin luonnollinen vastakohta on se olo kun olet ollut kovissa löylyissä saunassa ja tulet ulos penkille istumaan kesäiltana ja on aika raukea olo kehossa sekä mielessä.

Tuli vielä mieleen Selväseko, että kuinka tarmokkaasti olet pyrkinyt etsimään ei-päihteellisiä/lääkkeellisiä keinoja tasataksesi dopamiinin eritystäsi ns.luonnolliselle tasolle?

Kiinnostaako musiikki eri muodoissaan yhtään tai kuvataide? Entä kirjat, näytelmät tai elokuvat? Olisiko mahdollista aloittaa jokin extreme-urheilulaji? Entäpä vaikka urheilun tai joidenkin pelien seuraaminen telkkarista tai mieluiten paikan päältä? Uhkapelejä en suosittele!

Voisitko kuvitella alkavasi metsästämään, keräämään marjoja, villivihanneksia tai sieniä eli oikein kunnolla liikkumaan luonnossa? Myös jos ihminen lisää tavalla tai toisella sosiaalista elinpiiriään niin se lisää dopamiinia. Ja saunan jälkeen voi mennä avantoon tai ottaa jääkylmän suihkun. Oletko koskaan maannut jonkin aikaa piikkimatolla? Voisitko harkita jotain sosiaalista lemmikkieläintä? Mene ihmeessä joskus kokeilemaan deprivaatio-tankkia jos sattuu tulemaan mahdollisuus…

Ja yksi vaihtoehto olisi mennä lääkärin pakeille ja kokeilla jotain uutta lääkettä joka ei olisikaan suoranaisesti stimulantti esim. Voxra, Strattera tai Selegiliini? Tai jos et ole kokeillut kahta tehokkainta Suomesta saatavaa stimulääkettä kuten Elvanse/Attentin tai Modiodal?
Sinuna kokeilisin myös nikotiininuuskapusseja eli nuuskaa joka ei sisällä tupakkaa. Jotain about 14mg-22mg nikotiinia per pussi tavaraa. Näin nikotiinipitoisuus pysyisi yllä tasaisesti kuten sen aiheuttama dopamiinin nostokin. Sitäpaitsi pelkkä nikotiini uusimpien tutkimusten mukaan ei ole mitenkään kovin haitallinen myrkky kuhan ei vain yliannostele.

Ps. Kaikista mahdollisista lääkkeistä/huumeista kehottaisin sinua tekstiesi perusteella pysymään mahdollisimman kaukana aivan kaikista mahdollisista opioideista ja opiaatti-valmisteista. Niissä nimittäin kiteytyy kaikki se mitä toivoisit ja vähän päälle sekä ne nostavat aluksi dopamiinia.

Hyviä kysymyksiä. Mulla on ollut elämässä jo pidemmän aikaa meneillään outo jumitusvaihe. En ole saanut kiinni oikein mistään. Olen toivonut että onnistuisin hyperfocusoitumaan johonkin, koska se pistää välittäjäaineisiin vipinää, mutta ei kukko käskien laula ja en saa itseäni innostumaan edes niistä asioista joita ennen tykkäsin tehdä. Sellaisia ovat esimerkiksi käsityöt ja taulujen tekeminen (tein akvarelliliiduilla, joten se ei varsinaisesti ole maalaamista).

Koira mulla on, mutta se on yhtä introvertti kuin minäkin, joten mikään sellainen harrastus ei kiinnosta meitä kumpaakaan. Extremeliikuntaan ei mulla riitä fysiikka (ylipaino ja yliliikkuvat nivelet ovat huono yhdistelmä sellaisissa lajeissa) ja toisaalta en koskaan ole saanut liikunnasta irti endorfiineja. Mitä rankempaa liikunta on, sitä huonompi olo mulle siitä tulee. Reipas kävely koiran kanssa on ihan jees.

Sienestänyt, marjastanut ja kalastanut olen ikäni, sekä kerännyt villiyrttejä, mut nekään ei oo viime aikoina jaksaneet kiinnostaa.

Olen pohtinut olenko kenties masentunut, mutta ei tämä sellaiseltakaan tunnu.

Tänään muuten sain pitkästä aikaa musiikista aivan mielettömät fiilikset!!! Tanssin ja hilluin ympäri taloa. Oon yrittänyt innostua keikoista, mutta vihdoin tajusin et introverttiuteni haittaa siinäkin. En koskaan pääse keikoilla niinsanotusti ulos itsestäni, olen siis koko ajan liian tietoinen itsestäni enkä pääse keikan fiilikseen. Mutta kotona kuulokkeet päässä musiikki vie mukanaan ihan kokonaan. Aivan huikeita elämyksiä tulee siitä! Pitäis todellakin kuunnella useammin.

Pitää kokeilla noita nikotiinipusseja. Se terveysongelma jota tupakka pahentaa, on tulehduksellinen ja luulis ettei pelkästään nikotiinia sisältävä valmiste olisi yhtä paha kuin tuhansia myrkkyjä sisältävät savukkeet.

Edit. niin ja Elvanse adult oli se kolmas lääke mitä mulla kokeiltiin ja sekään ei sopinut mulle, en tosin enää muista mitä sivuoireita se aiheutti… Voisihan noita muita lääkkeitäkin vielä kokeilla, kun nyt sais ittensä tästä lamasta irti. Oon joutunut tän alkuvuoden aikana juoksemaan lääkärissä kymmeniä kertoja ja alkaa olla voimat aika pois, ei jaksais enää lähteä sellaista lääkäriä etsimään, joka ymmärtäisi aikuisten ADHD:sta jotain…

Edit. 2. Kummallista kyllä, opiaattipohjaiset kipulääkeet eivät toimi mulla ollenkaan. Ne siis eivät auta kipuun yhtään, mutta eivät anna mitään olojakaan.