Hei vaan, olen Selväseko ja kuten nimimerkistäkin voinee päätellä, olen raitis mutta myös sekoamassa… Tai siltä ainakin tuntuu.
Oon ollut raittiina yli 12 vuotta ja vittuako sit täällä inisen, kuulen teidän kysyvän. Noh, inisen sitä, kun tuntuu etten kestä enää tätä elämää jos en saa joskus ajatuksiani sammutettua ja mulla ei ole muuta paikkaa jossa tätä asiaa saisin puitua. En näet käy missään vertaistukiryhmissä (ja niihin en ole myöskään aikeissa hakeutua) eikä mulla ole niin läheisiä ystäviäkään joille voisin tunteitani purkaa.
Jos teitä ei kiinnosta tällainen ongelma, niin voitte vapaasti poistua ja mennä lukemaan kiinnostavammista asioista. Lähinnä itseäni terapoidakseni minä tätä kirjoitankin, en kenenkään apua pyytääkseni.
Tilanne on siis tosiaankin se, että olen alkoholisti, ekoista känneistä alkaen join aina enemmän kuin muut eli niin pitkään kuin viinaa riitti, tai kunnes taju sammui. Lopetin juomisen vähän päälle kolmekymppisenä ja elämä on sujunut melko tasapainoisesti siitä lähtien, ollakseen minun elämääni siis…
Mullahan kun siis on mennyt elämässä perseelleen lähes kaikki mahdollinen mikä mennä voi ja sainkin sit muutama vuosi sitten ADHD-diagnoosin joka on selitys melkoisen moneen asiaan elämässäni. ADHD selittää myös omalta osaltaan addiktiotaipumustani, johon mulla löytyy selitystä myös sukutaustastani.
Alkoholi jäi siis jo aikanaan pois kuvioista, päivittäisen tupakoinnin lopetin myös jo useampi vuosi sitten mutta poltin satunnaisesti sen jälkeen, kunnes mulla ilmeni tänä vuonna eräs kivulias ja vaikeasti hoidettava vaiva jota tupakka pahentaa ja jouduin siksi lopettamaan satunnaisenkin polttamisen. Viimeiset kaksi röökiä menivät vajaa kuukausi sitten.
Nikotiini helpottaa ADHD-oireilua ja monet addit käyttävät sitä (muiden päihteiden ohella) itselääkintänä ja tätähän se minäkin tein ja olo pysyikin sangen tasaisena vaikka poltin vain muutaman tupakan parin-kolmen viikon välein. Jo se auttoi kun tiesi saavansa polttaa aina joskus. Mut nyt piti lopettaa sekin eli on sit kaks “lääkettä” poissa laskuista (olen myös kokeillut kolmea oikeaa ADHD-lääkettä ja ne eivät sopineet mulle ja stimut ne vasta tupakanhimoa aiheuttavatkin! Tällä hetkellä ei oo hoitokontaktiakaan asian suhteen koska muutimme reilu vuosi sitten eri paikkakunnalle enkä oo saanut tehdyksi asialle mitään).
Mulla on menneisyyttä myös syömishäiriöiden parissa ja niistä viimeisin jätti jälkeensä liikakiloja ja nämä aiheuttavat sen, että pyrin kiivaasti välttämään addiktoitumista sokeriin ja muihin herkkuihin. Kiellettyjen listalla siis herkuttelukin (ei tietysti kokonaan, mut joku roti pitää olla!).
Nettiin olen aivan järkyttävän toivottomassa koukussa ja siitäkin tietysti pitäisi päästä eroon koska kaikkihan tietävät ettei se tee hyvää, mutta pysyväisluontoisesti dopamiinivajeiset aivoni tarvitsevat sen “fiksinsä” jostain ja en hemmetti onnistu ikinä saamaan mitään fiiliksiä mistään terveellisestä!!
Se se olis nannaa jos sais liikunnasta kicksejä, mut ei… Lenkkeilen kyllä päivittäin mut ei siitä oo vielä koskaan mitään endorfiinejä irronnut (eikä senpuoleen mistään muustakaan vuosien varrella kokeilemastani urheilulajista).
Tilanne on nyt siis se, että tarvitsen dopamiinia jostain enkä keksi mistä sitä saisin koska kaikki yllä mainitut jotka sitä minulle tarjoaisivat, ovat poissuljettuja. Säännöllisesti syöty terveellinen ruoka, liikunta ja riittävä uni ovat kivoja asioita mutta mulla hajoaa nuppi jos en saa enää koskaan rentoutua minkään sellaisen parissa josta oikeasti irtoaisi jotain nautintoa. Seksikään ei tuota mulle sellaisia fiiliksiä kuin tarvitsen.
Olen jo pidemmän aikaa pyöritellyt päässäni ajatusta kannabiksesta ja äskettäin sain tietooni henkilön jolta sitä voisi hankkia turvallisesti. Ja silloin iski myös pelko…
Siis haluaisin todellakin kokeilla, janoan kipeästi sitä että saisin kerrankin ajatukset vaimenemaan, pystyisin vihdoinkin rentoutumaan…se kiinnostaa varsinaista päihtymistä enemmän. Mutta toisaalta tuntuu kurjalta ajatella että raittiuteni loppuisi sit siihen.
En tiedä mitä tekisin. Asia on pyörinyt mielessäni jo varmaan ainakin vuoden, eli mistään äkkipäätöksestä ei ainakaan ole kyse, mut en vieläkään tiedä… Osasyy päättämättömyyteen on se et eihän mulla tietenkään oo mitään pilvenpolttovälineitä, enkä haluaisi sitä sätkissä tupakkaankaan sekoittaa koska sitä en elimistööni enää halua enkä syömälläkään sitä halua nauttia koska siinä on överöintivaara, enkä minä enää ole mikään “parempi överit kuin vajarit”-tyyppi. Haluaisin tehdä sen mahdollisimman “asiallisesti” ja vastuullisesti.
Mut sit toisaalta, taas kerran… Raittiuteni loppuisi siihen. Eli yksi niistä harvoista asioista joista olen saanut elämässäni tuntea jonkinlaista ylpeyttä… En vittu tiiä.
Btw, jos tyylini vaikuttaa tutulta (kait täällä vielä pyörii vanhojakin), se johtuu siitä että kirjoittelin täällä silloin 12 vuotta sitten ahkerasti, tosin eri nimimerkillä (asian arkaluontoisuuden vuoksi vaihdoin nickiä koska en halua oikeiden tuttujeni tunnistavan).
Se päiväkirjamainen kirjoittelu auttoi minua silloin niin paljon että päädyin siksi tänne taas ja päätin kirjoittaa Lopettajien puolelle vaikka aiheeni lopulta vippuustaakin enemmän Saunan aiheita… Tämä on mulle kuitenkin se tutumpi mesta. Kait ylläpito sit siirtää tämän jos tällainen ei ole tällä puolella sallittua.