Raittius ja suhteet naisiin

Me Lopettajat
1

Moni alkoholinkäytön lopettanut mies ei lopettaessaan vielä tiedosta miten suurta osaa ihmissuhteiden muodostamisessa alkoholi näyttelee. Lopettaja ei tiedosta että samalla kun luopuun alkoholista, luopuu käytännössä myös mahdollisuudesta tavata naisväkeä. Raittiuden myötä elämään tulee myös yksinäisyys vailla naissuhteita. Kun asiaa kuitenkin alkaa miettiä, moni tiedostaa että lähes poikkeuksetta alkoholilla on ollut merkittävä rooli kaikissa omissa naissuhteissa ja niiden syntymisessä.

Raitistunut voi jonkin aikaa elätellä kuvitelmia, että “tapaahan niitä naisia selvinpäinkin”. Ennenpitkää kuitenkin totuus iskee päin kasvoja ja raitistunut joutuu punnitsemaan onko raittius kuitenkaan sen arvoista että sen takia kannattaa luopua kokonaan naisväen seurasta. Kontaktin saaminen naisiin on selvinpäin vaikeaa ja paikoissa ja tilanteissa joissa käytetään alkoholia on paremmat mahdollisuudet luoda suhteita. Raittiudesta voi moni joutuakin luopumaan koska yksinäinen loppuelämä ei houkuttele. Kun palaa juomisen pariin, pääsee samalla takaisin siihen sosiaaliseen elämään jossa suhteita luodaan.

2

Asialla on kyllä toinenkinpuoli.
Kuinka moni suhde on kestävällä pohjalla kun sen viinalla aloittaa.
Viina on viisatenjuoma. Kohtuudella käytettynä se on kuitenkin hyvä tunnelmanluoja.
Se on mielestäni totuus. Mutta sitten, jos käyttö on mennyt liiallisuuksiin, ei paluuta ole. Alkaa ne naisetkin kadota. Viisaita kun ovat.

3

Eipä mulla ainakaan alun juomavuosia lukuun ottamatta suhteiden luominen alkoholin avulla onnistunut. Ja ei se sosiaalinen elämäkään kovin kehuttavaa ollut, ainakaan jos nykyiseen vertaa. Toki on sanottava, että oli ne pari ekaa juomatonta vuottakin aika hiljaisia sosiaalisen elämän kannalta, mutta sittemmin on asiaa muuttunut. Mutta tiesitkö, että kyllä niissä paikoissa ja tilanteissa, joissa moni käyttää alkoholia, voi hyvin läsnä olla ilman että itse joisi? Sitä paitsi mukana on usein muitakin selväpäisiä - sitä ei vaan kännissä ollessaan huomaa.

4

Nyt tekis mieli sanoa että höpönhöpöä.

Jos haluaa jotain muuta kuin hyvin hetkellistä seuraa niin selvänä on jopa paremmat mahdollisuudet. Ja laatu sitten… siitä vois varmaan keskustella?

En edes yritä kehua että minulla olisi sen paremmin kännissä kuin selvänäkään kovaa menekkiä ollut, mutta jotain kokemusta on ehtinyt tulla molemmista, selvänä ja kännissä hoidetuista suhteista. Ei alkoholinkäyttö tietenkään kaikkia parisuhteita pilaa, eikä alkoholin käytö tee kaikista ihmisistä kumppanin kannalta katsottuna mitenkään ikäviä ihmisiä, mutta kyllä minullakin ne parhaat kokemukset liittyvät selvänäolon tuokioihin.

Mutta, keskustelunavaus oli hyvä. Aihe varmasti askarruttaa monia ihmisiä jotka ovat just siinä keskeneräisessä prosessissa, jättämässä alkoholia taakseen. Kun on tottunut siihen että ihmissuhteita hoidetaan ravintolassa juomia notkuvien pöytien ääressä tai jossain kosteassa massatapahtumassa, niin kyllä, niistä irtaantuminen saa aikaan hetkellisen tyhjyyden.

Toisaalta sitten taas, selvään ja päihdeongelmattomaan elämään siirtyminen onnistuu usein juuri siten, että meneekin sen mukavuusalueensa ulkopuolelle, opettelee sietämään itseään, on ihan vaan itsensä kanssa kunnes sen itsensä kanssaolemisen, selvänä itsensä hyväksymisen prosessi on ohi -sitten onkin jo helpompi lähteä muiden joukkoon, tasavertaisena ihmisenä. Nimenomaan ihmisenä, ei enää juoppona, alkoholistina, riippuvaisena tai miksi sitten onkin itsensä kokenut.

Siitä parisuhteenmuodostamisesta vielä…ajatelkaas nyt itsekukin ihan itsekin. Kummanlainen parisuhdekumppani noin niin kuin loppuelämää ajatellen olisi mukavampi; alkoholisti vai päihdeongelmaton (olkoon sit ihan raitis tai muuten vaan kohtuudessa pysyvä ja enimmäkseen selvä ihminen) Jos nyt joku sanoo että ilman muuta sen juopon kumppanin ottaisin, niin vois sit kyllä minullekin kertoa että miksi?

5

Taavi kirjoitti

Rohkaisuksi ja itsetunnon kohottamiseksi alkoholia käytetään usein, se on totta. Joku jää siihen koukkuun ja alkoholisoituu. Näin kävi minullekin. Enemmistölle ei.
Itseään kannatta tutkia sukuvietin, sosiaalivietin ja itsesäilysvietin alueilta, ja miten alkoholi vaikuttaa niihin tai miksi käyttää alkoholia.

Selvin päin on vaan uskallettava ruveta elämään tässä yhteiskunnassa. On nimittäin paljon asioita, joita voi muuttaa, vaikka kaikkea ei voikaan.

Kiinnostavaa on odottaa, millaisia kommentteja arvoisat palstamme naiset kirjoittavat taavin22 (22 v.?)avaukseen.

Tänään et ole yksin

6

Ei pelkästään rohkaisuksi, vaan juomisella lunastetaan myös oikeus olla mukana tilanteissa ja paikoissa joissa voi naisia tavata. Raitis helposti syrjäytyy kaveriporukasta, opiskelijaelämästä, työyhteisön illanvietoista ja muusta tälläisestä. Raitista ei helposti enää kutsuta mukaan tapahtumiin tai ainakin hän kokee itsensä ulkopuoliseksi. Kaikki tämä tekee naisiin tutustumisen vaikeaksi.

Kevennykseksi vanha sketsi:

youtube.com/watch?v=neeViFdWh3k

7

Tyyppi postaa toistuvasti samaa viestiä ainakin Suomi24:n “Alkoholi”- ja “Alkoholismi”-palstoille.

8

Propakandaa. Kyllä se huomattu on. Mutta asiaa voi kyllä oikeastikin miettiä. Naisetkin vois tietysti kommentoida.
Jos joku oikeasti syrjäytyy ilman alkoholia on se kyllä erikoinen saavutus :smiley: :wink:

9

Kyllä tää ihan miettimisen ja keskustelun arvoinen asia on. Uskonhan minä, että tuollainen ongelma voi eteen tulla. Jos ihmissuhteet ovat pitkään olleet pelkästään alkoholiin liityviä, ne tietysti harvenevat jos itse muuttaa elämäntapojaan. Helpostihan siinä alkaa katselemaan koko elämäänsä vain sen yhden asian kautta, kun ei enää tarvitse murehtia juomista niin aletaankin murehtimaan juomattomuutta ja veulaamaan sitä niin mielessä kuin puheissakin. Ja taas ollaan koukussa.

Mutta, kuten sanoin, siinä muutoksen vaiheessa voi olla ihan hyväkin että rauhoittuu ja opettelee ensin tulemaan toimeen itsensä kanssa, ei hakeudu kiireellä pakoon itseään johonkin porukkaan (tiedän, se yksikseen olo on mukavuusalueen ulkopuolelle menemistä, ja joskus rankkaakin, mutta tehokasta) Kun sitten se homma on hoidossa, alkaa olemaan sinut itsensä kanssa, siitä on hyvä lähteä muiden joukkoon.

Opettelua se on, varsinkin jos sitä alkoholiin liittyvää elämää on takana vuosikymmeniä…mutta uusia kuvioita löytyy, kun ei ala valikoimaan vaan uskaltautuu just sellaisiin porukoihin joiden kanssa ei välttämättä mitään yhteistä tunnu olevankaan. Avoimin silmin ja mielin, sanoisin.

Minuakin kiinnostaisi nyt kovasti lukea keskustelupiirimme naisjäsenten ajatelmia tästä kysymyksestä!

10

Alkoholisti poikaystävänä voi aluksi olla ok mut vastuunotto arkipäivän asioista ei pitkällä tähtäimellä onnistu jos juo joka päivä. Alkoholistia ei voi rakastaa terveeksi. Usein ero on ainut keino. Jos on noin nuori 22v niin voi oppia rakastamaan itseään ja muita selvänäkin. (Ilman että on kauheesti kerännyt vihaa ja katkeruutta). Kannustaisin hankkimaan harrastuksia ja sitä kautta uusia juomattomia ystäviä.

11

Moni tähänkin viestiketjuun vastaaja ajattelee vain millaista olisi elää parisuhteessa alkoholistin kanssa. Samaten jos raitistuneella on oma perhe entuudestaan tämä kysymys ei tule välttämättä eteen. Luultavasti tämä perhekin on kuitenkin aikoinaan syntynyt tavalla tai toisella alkoholin avustuksella. Se nykyinen kumppani on tavattu kosteiden illanviettojen myötä.

Tässä asiassa on kyse siitä, että sinkkumies raitistuneena ei tapaa naisia, joten mitään parisuhteitakaan ei pääse syntymään. Tässä kohtaa on aika turha pohtia sitä onko alkoholisti hyvä poikaystävä tai aviomies.

12

Minäkin mietin, että jos alkoholi auttaa luomaan kestäviä ihmissuhteita, niin mihin ne suhteet katoaa sitten kun raitistuu?

Ahkeralla baarien miehellä ja -naisellahan luulisi olevan jo niin laaja suhdeverkosto, että ainakin osan siitä luulisi pysyvän tallessa vielä raittiudenkin yllättäessä. Vai onko tosiaan niin, että suhteet katkeavat jos korkki meinaa mennä kiinni? Sanooko mielitietty mirmeli että “minähän en mitään selvinpäin olevaa miestä kattele. Hyvästi!”

No joo. Mutta eikös nykyisin ole trendinä pikemminkin se, että seuraa löytyy internetin välityksellä tehokkaammin kuin baarista. Ilmeisesti etenkin Tinder on varsin suosittu ja ilmeisen toimiva deittikanava.

Itse olen tutustunut uusiin ihmisiin sekä selvin pain että alkoholin vaikutuksen alaisena. Kummallakin tavalla on alkanut sekä kestäviä että kestämättömiä suhteita, pitkiä ja lyhyitä.

13

Täyttä potaskaa. Juovanakin aikana, aikoinaan, kun kaipasin seuraa, liikuin autolla ja olin juomatta ja vallan mainiosti sain naisseuraa. Suuri etu oli siitä, ettämoli selvin päin ja pystyi vielä tarjoamaan kyydin daamille kotiin.

Elämäni rakkauden tapasin oltuani vuoden päivät juomatta.

Taitaa olla vaan joku provo tämä aloittaja.

14

minustakin tämä on hyvä aihe keskustelulle. minkä takia 6000-päivää kirjoitti varsin veemäisesti jotain että “tyyppi postaa toistuvasti samaa…”. en tajunnu.
Taavi tosiaan kirjoitti vastakkaisen sukupuolen kohtaamisesta ja sen vaikeudesta päihteittä, minkä hän kokee omakseen. ei siis vaikeuksista elää alkoholismin kuormittamassa parisuhteessa. erohan on oleellinen.
kun itse join monet kerrat enemmän kuin nykyisin, ja olin siis sinkku, koin pölkkypäisyyttäni liki välttämättömäksi että mies joi kuten minäkin. ei mielellään enempää, muttei vähempääkään. vierastin kokonaan raittiita miehiä ja koin itselleni sopivasti riippuvaiset miehet vetovoimaisemmiksi kuin raittiit. tuskin tarvitsee selittää miksi.
baarin humussa ja nousuissa keskustelun aloittaminen oli suht vaitatonta. sittemmin, kun etsin elämänkumppania deitistä, enkä siis vain treffiseuraa, varmistin edelleen huolella (monien ystävättärieni tavoin) ettei mies ole rastittanut käytätkö alkoholia-kohdassa vaihtoehtoa en koskaan.
jos näin oli tapahtunut, mieskandidaatti ohitettiin saman tien yhdellä klikkauksella, vaikka profiili olisi ollut muutoin kuinka mukavan tutuinen tahansa. tämän teki myös ne ystävättäret, joille riippuvuutta ei ollut syntynyt koskaan, toisin kuin minulle.
tarkoitukseni on ilmaista, että nainen painiskelee samoissa ihmetyksen aiheissa kuin keskustelun aloittaja Taavi.
miten lähteä selväpäisen miehen kanssa ensitapaamiseen? auts. se ei tuntunut mieluisalta.
en tiedä, miten nykyisin toimisin. en ehkä olisi ainakaan yhtä tiukka hölmössä asenteessani. tähän ikään mennessä hallitsen jo ihmisen kohtaamisen selvänä ja uskon, että se on kenelle tahansa mahdollista. tsemppiä, Taavi!

15

Täällä oli vuosia sitten alkoton86 melskaamaassa ja riehumassa, kun ei se itsensä uneen itkevä poikalaps saanu mistään pillua.
ja lupasi myös tappaa itsensä ennen vuotta 2016, jos hälle ei heti tule pillua kotiin kottikärryillä kera ruusujen ja konvehtien.
En sanonut, että tämä ois sama tyyppi, sillä se reppahanan on mun laskuopin mukaan jo hoitanut ongelmansa kuin mies !
Muistan sen epätoivoisen hemmon riitaantuneen lopussa about kaikkien naisten kanssa. Se oli hauskaa seurattavaa
ja tästäkin ketjusta sois sellasta kesäviihdettä futispelien rattoisaan lomaan. Sellasta paljon puhetta ja vähän villoja-kamaa.

Alfat saa aina seuraa ja lopuille jää tähteitä. Eiköhän se ole melko pitkälti luonne, ulkonäkö ja taloudellinen kysymys, kun teiniaikainen kuplamallin ideologia kuolee poijes, mutta odotukset ja toiveet on usein monella aivan järjettömiä, vailla todenpohjaa. Hollywood ei päde suomalaisessa lähiössä tai taajamassa. Ehkä jossain landella kaikki ovat onnellisia ja verot keveitä kuin aamuinen puhallus.

Vastaus: mitäs läksit ja oikein kiivaasti hakemalla ei saa naista ja kun sitä ei etsi, niin ei ainakaan löydä.
Ja mulla on joka ainoalle päivälle naisseuraa, sillä mä oon niin pop. Mut ei niistä mitään suhdanteita tarvii tehdä.

Tulee jos on tullakseen, on ihan hyvä mietelause. Ja juomiseen palaamalla varmistaa sen, että tulee olemaan kännissä.

Starting from zero, got nothing to lose
Maybe we’ll make something
But me, myself, I got nothing to prove

16

Kiito, SylviaPlaa, hyvästä puheenvuorosta.
Varmasti osa naisista vierastaa kovin ääriraittiita miehiä. Ymmärrettävää, jos elämäntavat ovat kovin erilaiset kuin itsellä , tökkiihän se.
Tai ainakin sen pelätään tökkivän.

Jos jommallekummalle juominen on kovin tärkeä osa elämää, ja toinen on kovin fanaattinen niin kontrasti voi olla liian suuri.

Mutta, uskoisin, että ainakin yhtä suuri osa naisista on sellaisia joille juominen ei ole niin merkittävä asia, että se olisi ihan ensimmäisten kriteerien joukossa ystävää valittaessa. Muistaakseni minulta on aika harvoin tutustumistilanteissa kysytty koko asiaa -ihan muista jutuista on yleensä keskustelua syntynyt ja joskus, hyvin sattuessa, siinä on sitten huomattu että mielenkiintoa toisiamme kohtaan vois olla enemmänkin. No joo, onhan tutustuminen joskus tapahtunut ympäristössä jossa asia on itsetsään selvä ollut, kun on ravintolan tai baarin pöydässä tavattu, siinähän se vastaus esittämättömään kysymykseen on nenän edessä pöydällä ollut.

Taitaa muutenkin olla niin, että jos jonkun asian suhteen itsellä on kovin ärhäkänehdottomat mielipiteet, ei kannatta keskustelua ennestään tuntemattoman ihmisen kanssa aloittaa niiillä. Pelottavathan ne, olipa asia itsessään vaikka kuinkakin kannatettava.

Niin, varmasti alkoholin käyttämättömyys on joskus suoranainen este tutustumiselle. mutta, kun joissakin tapauksissa, olen huomannut, sen jotkut nais-ihmiset laskevat suorastaan eduksi, niin eiköhän se kuitenkin aikalailla tasoihin mene? Jotkut naiset kun ovat myös toisinpäin kovin ehdottomia, torjuvat heti jos huomaavat miehet ns. viinaan meneväksi.

Ja suuri osa ei kai pidä tuota asiaa tärkeimpänä?

Niin, mitenkähän sitten omalta kannaltani ajateltuna? Haluaisinko edes naista jonka kriteerinä seurustelulle on se, että minun pitäisi osallistua juopotteluun? Tuskinpa. Enkä myöskään sellaista jonka ensimmäisenä kriteerinä olisi se että olen absoluuttisen raitis. Kovin nimittäin tuntuisi ahdistavalta olla sellaisten sääntöjen puristuksessa.

Asiassa kai voitais miettiä tilannetta toisinkin päin? Miehen suhtautumista naisiin?
Minä esimerkiksi en asettaisi kriteeriksi naisystävän suhteen semmoista että pitäisi olla joko absolutisti tai juoppo tai jotain tarkoin määriteltyä siltä väliltä.
Toinen asia, ihan erillinen, on se, että holtitonta ja tolkutonta käyttäytymistä en tietenkään katseli sen enmpää selvältä kuin juoponeeltakaan. Mutta se on tosiaan ihan eri asia. Kaikki kun eivät muutu alkukantaisiksi villi-ihmisiksi pienessä pöhnässäkään, aika usealla se sivistys on sen verran syvemmällä ettei heti karise pois päältä. Ja jotkut ovat kohnoja selvänäkin, ei siitäkään mihinkään pääse.

17

Kiitokset rehellisestä vastauksesta. Käytännössä kokemus osoittaa, että varsinkin nuorelle miehelle raittius on varma tie poikamieheyteen. Naiset eivat raittiista miehistä perusta. Moni mies joutuukin punnitsemaan suhdettaan alkoholiin. Toisaalta raitis elämä ilman alkoholia tuntuisi mieluisalta vaihtoehdolta, mutta vaakakupissa painavat myös naisten mieltymykset. Moni sitten aloittaakin uudelleen juomaan jotta voisi olla naisten mieleen.

18

Sitä saa mitä tilaa. Jos suhtautuminen on tuo niin heikostihan siinä käy.

19

Hienoisia yleistyksiä kyllä tuollaiset “naiset eivät raittiista miehistä perusta”. Kun jotkut naiset varmasti perustaa, vaikka kaikki eivät.
Yhtä hyvin voisi sanoa, että miehet eivät raittiista naisista perusta, ja lähteä sitten radalle kiskomaan sidukkaa nassuun.

Tosiasia kuitenkin on, että kaikki ovat yksilöitä, ja kullakin on yksilölliset mieltymykset sille, mitä piirteitä kumppanissa arvostaa, mitkä on ns. “turn on” ja mitkä “turn off”.
Onhan raittiitakin kaikissa sukupuolissa ihan yhtä lailla.

20

En nyt äkkiseltään saa muistini lokeroista kaivettua sellaista, että olisi kontaktinsaaminen siihen kaatunut etten olisi tarpeeksi juovuksissa ollut. En kyllä ole niin kaikesta kirjaa pitänytkään. Niin on voinut joskus käydä että itse olen jättänyt väliin jonkun kyläruusun matkaan lähtemisen tuosta syystä. Enempi kännissä kenties olisinkin…

Ajat ovat muuttuneet, varmastikin. Nyt sit vissiin ihmiset tapaavat ja tustustuvat organisoidusti seuranhakukysymyslistojen avulla. Kaikkea mahdollista kysytään ja selvitellään etukäteen. Minä kun olen niillä vanahnaikaisilla menetelmillä elellyt… ihmisiä on tavattu, livenä tai netissä tai miten vaan, mutta ei ole juuri kysymyslistaa heti eteen lyöty, kaikkia asioita ei ole tentattu ja pisteitä laskettu. On vaan tutustuttu ja siinä ne asiat sitten ovat selvinneet.

Niissä kysymyskaavakkeissa kun ei aina kait tarvitse ihan tottakaan puhua, eikä vissiin puhutakaan… just tuollaisten kysymysten suhteen. En tiedä kuinka moni hoksaa vilpistellä ja sanoa ryyppäävänsä ihan reippaasti vaikka todellisuudessa ei saa ryyppyä kurkkuunsa kaadettua edes pienellä pakotuksella.
Toisinpäin olen kyllä huomannut. Vaikkei ole ollut kysymys niinkään merkittävästä asiasta kuin parisuhteesta, niin usein törmää kaveriin joka on kovasti uhonnut edttei ensimmäistäkään ryyppyä ja eikös vaan, yhtäkkiä onkin hypännyt ihan toiseen laitaan ajatustensa kanssa, viinaa vedetäänkin aivan ylenpalttisesti.

Joskus tuntuu, että tuollaisen kysymyksen esittämisen taustalla voi olla jopa kysyjän ratkaisemattomia ongelmia -ja kovin ehdottomanärhäkän vastauksen esittäminen voi sekin kertoa siitä ettei asiat ihan taida kunnossa olla.