Raittius ja Onnellisuus

Me Lopettajat
21

Pakko minunkin oli mömmöjen syönti lopettaa kun niistä ei ollut kuin haittaa ja lopulta sotkivat koko elämän.

Luin juuri tuon jutussa mainitun Daviesin kirjan.

iltalehti.fi/mieli/2015051719710238_md.shtml

Vähän tässä kyllä näyttää siltä, että pitäisi ryhtyä erittäin köyhäksi ja kurjiin olosuhteisiin, jotta voisi olla todella onnellinen.

Ei ne rikkaatkaan välttämättä ole onnellisia. Sellainen heppu kuin Kari Nars on asiaa tutkinut ja hän kertoi, että kun aina on kuitenkin joku rikkaampi ja kauhea pelko, että jos menettää sen mitä on ym.

Eiköhän kyse ole siitä, että asiat suhteellisen hyvin tasapainossa.

22

On eriskummallinen ajatus, että köyhyys ja kurjuus tekisi ihmisistä onnellisempia. Toki voi olla, että kehitysmaan slummissa ei tunneta masennusta diagnoosina samassa muodossa kuin hyvinvointivaltiossa tunnetaan, mutta olisi suorastaan irvokasta mennä johonkin Intiaan katsomaan rampaa kerjäläistä että ompas siinä onnellinen ihminen.

Olin kerran Dharamsalassa pohjois-Intiassa, jossa eräällä kujalla kimppuuni juoksi lauma pieniä, hyvin likaisia mutta iloisesti nauravia lapsia. He tarttuivat vaatteisiini, ojensivat pieniä käsiään pyytäen bakshees, eli almua. Olin hieman pulassa, koska mukana ei ollut niin paljon käteistä että olisin voinut antaa jokaiselle jonkun kolikon tai setelin. (Pienet setelitkään Intian rupioita eivät ole kovin iso raha suomalaiselle: esim. 100 rupiaa, noin 2 euroa).

Se kohtaus oli kuin suoraan Haloo Helsingin “Maailman toisella puolen” -biisistä. “Mä oon kujia kulkenut, perässä lapsiparvet, niiden silmissä iloa ja kovan elämän arvet…”

Toki he hymyilivät, ja näyttivät iloisilta. Tunsivat varmaan joskus myösi olevansa onnelliisia. Mutta en silti arvele, että he olisivat jotenkin onnellisempia kuin minä, ilmaisen peruskoulutukseni ja kaiken sen hyvän kanssa, joka omassa maassani on.

Onnellisuus on paljolti sitä, että viihtyy omassa elämässään, oli ne oman elämän olosuhteet mitä tahansa. Jatkuva eloonjäämistaistelu ei varmasti tee ihmistä onnelliseksi. Kurjat olot eivät myöskään ole edellytys yhteisöllisyydelle, vaan armoton kilpailu voi tehdä ihmisistä petoja toisilleen.

Mielenkiintoinen kirja on muuten Anna Muhinan “Piirityspäiväkirja”, joka on tositarina piiritetystä Leninngradista toisessa miaalmansodassa. Nälänhädässä ja pommitusten pelossa elämä ei ollut kovin onnellista, ja jätti selvinneillekin elinikäiset arvet.

23

Eihän tästä tarvi mennä paljoakaan historiaa taaksepäin kun kuninkaankin elintaso oli heikompi kuin nykyään ihan tavallisen duunarin. Puhumattakaan sitten siitä tavallisesta kansasta. Ihan vain sen vuoksi että lääketiede on niin paljon edistynyt niistä ajoista.

Ja nää nyt on muutenkin näitä. Onhan tuolla jossain viidakoissa vieläkin ihmisiä jotka elää samalla tavalla kuin muinaiset metsästäjä-keräilijät. Kuka minä olen semmoiselle sanomaan että sinä olet muuten nyt masentunut, kun sinä täällä alastomana juoksentelet elukoiden perässä pitkin metsiä eikä sulla ole mitään semmoista mitä länsimainen sivistys pitää hyvinvoinnin mittarina? :smiley: Mistäs minä tiedän minkälaista onnellisuutta se ihminen saattaa kokea? Ehkä se ei ole koskaan edes sen kummemmin funtsinut koko asiaa. Ihmettelee vaan että piruakos te länkkärit mokomasta asiasta teette noin mahdottoman vaikeaa.

24

Joo Dave ja kiitos kiinnostavasta linkistä.

Onhan sekin yhdenlaista onnellisutta, että pakkaa reppuun sen minkä jaksaa kantaa ja lähtee maailmalle. Tuskin köyhyyskään silti sitä onnellisuutta tuo tullessaan. Ehkäpä ne aivokemikaalit ovat tasapainossa, jos odotukset ja todellisuus kohtaavat. Nöyrä mieli tyytyy kohtuullisempiin odotuksiin ja selviää pienemmillä pettymyksillä. Saattaa olla niinkin, että nimenomaan pettymykset syövät sitä onnellisuutta.

Täällä kotisuomessa on paljon sellaista kuvitelmaa, miten onnellinen perhe asuu tiilitalossa. Sitten kun todellisuus onkin kerrostalokaksio, alkaa tuntumaan, että koko elämä on pettänyt. Meillä on kokonainen nastenlehdistö, joka kertoo, miltä puutarhan ja vatsalihasten tulee näyttää. Sitten niitä vatsalihaksiakin tuunataan ensin öljyväreillä ja jos se ei auta niin photoshopilla.

Sen verran vielä aiheeseen, että alkoholi syö sen viimeisenkin kyvyn olla luontaisesti onnellinen. Nämä Himalajan sherpat ja Indonesian slummien asukkaan eivät tuhoa luontaista kykyään onnellisuuteen alkoholilla. Mielenkiintoista sinällään, ettei aiheesta ole edes tutkimuksia tyyliin - Viinalla hankittu ilo on teeskentelyä. Saattaa nimittäin olla, että ihmisten luontaisen onnellisuuden tuhoavat alkoholimäärät ovat paljon alle nykysten kohtuukäyttörajojen.

25

Etelä-Amerikan slummeissa sen sijaan alkoholia käytetään hyvin rankasti, ja slummien lapset sekoittavat päätään myös liimaa imppaamalla. Päihteet tuskin on tuntemattomia myöskään Indonesian slummeissa, vaan valtaakin saattaa pitää mafia, ja huumemafian korruptoima poliisi.

Onnellisuus on tietysti vähän eri asia kuin hývinvointi, etenkin aineellinen hyvinvointi. Jos joku arvelee että köyhissä olosuhteissa olisi onnellisempi, niin kannattaa sitten ruveta köyhäksi. Kyllähän elintasostaan voi luopua helpostikin.

Niinhän sitä sanotaan. En kyllä muista pitkän (!) elämäni aikana tavanneeni ketään, joka oikeasti olisi sitä mieltä että onnellisuus on siitä kiinni mistä materiaalista asuintalo on rakennettu.

Itse olen onnellinen kerrostalossa ilman minkäänlaista puutarhaa. Vatsalihakset tiettävästi on, joskaan en juurikaan ajattele miltä ne näyttää. :slight_smile:

26

Tässä saattaa olla varsin vinha perä. Ihminen tuskin tulee onnelliseksi pohtimalla, onko onnellinen. Googletin, “Oletko onnellinen?”. Aukesi sivutolkulla kaikenlaista testiä ja vinkkisivustoa tyyliin:

anna.fi/testit-ja-kyselyt/testit … onnellinen

Ei hyvä. Tällä tavalla niitä odotuksia rakennetaan ja pettymyksiä tuotetaan.

27

Sain tuloksen:

[i]Olet tasapainoisen onnellinen!

Ymmärrät että elämä koostuu myötä- ja vastamäistä, joten otat ilon irti ensiksimainituista. Osaat arvostaa elämän pieniäkin iloja, ja pyrit elämään hyvää arkea. Et hermostu turhasta etkä kanna kaunaa tai janoa kostoa, mikä sekin lisää onnellisuuttasi. Luotat parempaan huomiseen ja hymyilet vapaasti silloin kuin hymyilyttää. Olet siis tasapainoisella tavalla onnellinen!
[/i]

28

Tuosta testistä saa saman tuloksen, vastasi mitä tahansa. Sama pätee aika moniin nettitesteihin.

29

Damn it, niimpäs onkin! Mutta löysin Tieteen kuvalehden testin, ja kokeilen sitä. Tieteen kuvalehtihän on ihan piirun verran ehkä arvostetumpi, kuin naistenlehdet, miestenlehdistä puhumattakaan.
Testi onkin hieman pidempi, ja asiallisemman tuntuinen.

tieku.fi/ihminen/aivot/kuinka-onnellinen-olet

Tieteen kuvalehdenkin testin mukaan minä olen suorastaan ylenpalttisen onnellinen! :open_mouth: Mutta tässä tuloksessa on mukana myös kiinnostava negatiivinen feedback:

[i]Suruttomuudellasi on myös varjopuoli

Lähes totaalinen suruttomuutesi voi myös olla haitaksi. Ongelmia esiintyy aina, ja jos et huolettomuudessasi kiinnitä niihin huomiota, et saa välttämättä niitä ratkaistua.

Jos haluat muuttaa maailman paremmaksi paikaksi, sinun on kyettävä keskittymään ongelmiin ja ottamaan ne vakavasti, ja se on sinulle vaikeaa.

Yhdysvaltalaistutkijat osoittivat vuonna 2007, että ylenpalttisen onnelliset ihmiset ryhtyvät harvoin poliitikoiksi, koska he ovat tyytyväisiä asioiden tilaan. Heillä on myös huonompi palkka kuin vähemmän onnellisilla ihmisillä, jotka miettivät enemmän elantoaan. Lisäksi he ovat usein vähemmän koulutettuja, koska he uskovat tulevansa toimeen muutenkin.
[/i]

30

“Täällä kotisuomessa on paljon sellaista kuvitelmaa, miten onnellinen perhe asuu tiilitalossa.”

Kun ei asu. Suurin osa rivi- ja omakotitaloista on puurunkoisia ja vain tiiliverhottuja. 60% suomalaisista asuu hometaloissa = korvatulehdusväittämillä on hovioikeuden kautta saatu ilmaiseksi omakotitaloja.

31

Hyvää iltaa rakkaat…; en nyt sentään sano rakkaani.

Vaikka pitäisi. Raitis ja onnelinen ihminen kykenee VILPITTÖMÄSTI toimimaan niin, että autamme toinen toisiamme, olemme ystävällisiä ja rehellisiä; itsellemme ja muille.

Onko vastakohta sitten: Juoppo ja Onneton? Tai sehän tarkoittaa suorastaan Juoppous ja Onnettomuus! Onnettomuuksia ja onnettomia on niin montaa lajia. Toki onnettomista onnettomimpia ovat tietenkin iskelmien RAKKAUDEN kaipaajat. "Itkenyt en ikävästäin, pelkästä onnesta vain… “Kun mennyt onni on, niin jäljelle jää vain tuo, ihmisen ikävä toisen luo!”

Ikävä ei näin ole siis onnellisuutta; ei kai sitten?!? Ei tietenkään.

Mikä sitten tekee eniten onnelliseksi? Tietysti kovin henkilökohtaista. Itse voin kyllä sanoa, että raittius tekee enemmän onnelliseksi kuin alkoholistinen juominen.

OLen siis tänään onnellinen! Olenko?

Hyvää Yötä!

32

Juu, …

Kyllähän se hyvältä tuntuu, kun aivokemiat on oikeassa asennossa. Onnellisuudessa on sellainen mielenkiintoinen piirre, että vesisateessakin voi olla onellinen. Niin - ja ikävöiminenkin voi olla loppujen lopuksi ihan kivaa. Tavallaan ihminen on oman onnellisuutensa seppä. Jos ei tunnu kivalta, voi kokeilla jotain muuta. Vaikapa jotain ihan uutta. Tähän se varmaan liittyy se paljon puhuttu pohjakin - jossain vaiheessa ainakin minusta alkoi tuntua, ettei viinan kanssa läträäminen ole ollenkaan kiva juttu. Sen verran tietenkin tästä pohjasta, ettei sitä varsinaisesti kannata odotella. Nimittäin sitä pohjalle pääsyä. Aika monella menee koko elämä ohi odotellessa.

33

Hyvää päivää!

Onnellisuutta lisää onnistumiset arjessa raittiina. Muodostuu raittiita käytäntöjä; elämäntapa, jossa ei…

Onnellisuus. On hyvä olla tässä ja nyt. Elää hetkessä. Hyvä niinkin. Olla onnellinen, jos voi kuitenkin vilpittömästi luottaa tulevaisuuteen. Usko, että vaikka juuri nyt ei tunnu hyvältä, tunnetilat muuttuvat jo olosuhteidenkin jatkuvasti muuttuessa. Tämäkin ajattelutapa tuottaa onnellisuutta.

Hyvää päivän jatkoa! Ollaan Onnellisia!

34

Hyvä kannanotto, …

Jäin miettimään sellaista, josko onnellisuuden vastakohta voisikin olla ahdistus. Tarkoitan siis sitä, että onnellinen ihminen on kiinni tässä hetkessä ja sinut tunteidensa kanssa. Päihteiden käytön myötä se tunnemaailma jotenkin paakkuuntuu möykyksi navan alle ja tulee ahdistusta. Tätä sitten yritetään huonolla menestyksellä taas purkaa samoilla päihteillä, joilla ongelma on syntynytkin. Minusta tuntuu, että on paljon sellaista väärinymmärrystä, jotta onnellisuutta pidetään jonkinlaisena pakonomaisena hymyilemisenä.

35

“Tavallaan ihminen on oman onnellisuutensa seppä.”

Tuo on klishee, jota kuulee joka nakkikioskilla ja virastossa. Enemmistö ei ole. Nyt-liitteessä Christopher Wegeliusta lainatakseni siksi, koska on niin isoja vastavoimia. Ja CW sanoi koirallensa näin, mikä pitää kutinsa kaikille oman onnensa seppä duuban jauhajille: Hör doch auf mit dem Scheisse (lopeta paskan puhuminen). Oikea lähtökohta on olettaa, että jos joku voi mennä pieleen niin se menee ja aina rankimman päälle. Loppui isän siskoltakin tuo seppäpaskan jauhaminen kun joutui ukkonsa omaishoitajaksi, hävittämään roinan ja muuttamaan kerrostaloon. Ainoat sepät, joita perusihminen voi tavata ovat kupariseppiä, jotka takovat silloin kun on krapula.

Enemmistö ei ole seppiä koska:

1. 90% on valtion vankeja - he eivät ikääntymisen takia (ei huolita enää ulkomaille töihin), vähäisen kielipään, perhesyiden (akka ottaa eron jos ukko muuttaa ulkomaille, lapset eivät halua ulkomaille).
2. Omakotitalo pk-seudun ulkopuolella on elinkautinen avovankilassa ja he ovat vielä paskan maaseutukunnan vankeja- ei tiedä pääseekö pois 20 vuoden kuluttua vai ruumisarkussa ja jos käy Timo TA Mikkoset niin on maaseudun vankki ruumisarkkuun asti.

36

Lisäänpä minäkin tähän juttuun omat mietteeni.
On olemassa jokin tutkimus, muistaakseni ruotsalainen, miten alkoholi vaikuttaa aivoihin, miten se lisää ja syventää masennusjaksoa silloin kun juovan ihmisen aivot ei saa viinaa. Siinä kaaviossa viiva sahasi alaspäin niinkauan kuin viinaa otti säännöllisesti, siis masennus vain paheni, ja kun alkoi raittius viiva lähti nousuun yhä sahaten mutta kuitenkin jossain vaiheessa oli taas normaalissa tasossa.
Kun sitä luentoa kuuntelin jossain tilaisuudessa, niin tajusin miksi tunteeni niin kovasti heitteli, enkä enää sitten ollut niin hädissään kun masennus vain paheni välillä, koska niitä hyviä hetkiä alkoi myös olla.
Sitten jonain päivänä oli jumalaisen ihanan rauhallinen olo, aivan tyyntä. Mikään ei ahdistanut eikä mikään kiihottanut sinne toiseenkaan päin eli liian onnelliseksi.
Mitä lääkkeisiin tulee, niin minun kohdalla sattui onnellinen sattuma, että terapeutti kehoitti etten ottaisi lääkkeitä, koska olin psykoterapiassa ja sen vaikutus olisi parmepi jos en olis minkään vaikutuksessa, tunteet saisi tulla aidommin esille ja sekä muistot.
Mutta jokainen ihminen on erilainen. isäni oli esim. sodassa niin kärsinyt että söi lääkkeitä loppuun saakka, hyvä niin, ehkä lääkkeet pelasti hänet.
Hyvää päivän jatkoa kaikille! Välillä onnellisesti ja välillä tasaista taivallusta, ja joskus itkuakin ja muuta murhetta.

37

Ei ehkä ole tuohonkaan yhtä ja ainoaa kaikkien kohdalla pätevää totuutta.

Olen kaikista elämässäni nyt meneillään olevista murheellisista asioista huolimatta omasta mielestäni onnellinen.
Minulla on kuitenkin moni asia ihan hyvin.

Yhtäkkiä ajateltuna tuntuisi siltä että suuri osa onnellisuudestani, rauhallisesta olostani, tyytyväisyydestä elämääni johtuisi juuri siitä että aivoihin vaikuttavat kemialliset aineet, niin alkoholi kuin lääkkeetkin, ovat merkityksettömiä.
Listaan voisi lisätä myös psykologiset manipuloinnit, henkimaailman uskomuksiin ja taikoihin pakenemisen todellisuudesta, erilaiset “ohjelmat” ja muut aatteet joilla osa omaa ajattelua turtuisi .

Olen siis aivan selvin päin.

Mutta, olenko asian suhteen ehdottoman, sataprosenttisen varma että näin tulee aina olemaan?

En ole.

Nyt tämä toimii näin, ja tuntuu siltä että mitä vähemmän maalaan piruja seinille, kaivelen mieleni syövereistä ennusteita vaanivista perkeleistä jotka jonkun nurkan takaa tempaisevat vaijerilenkin kurkkuni ympärille sen leppoisammin tämä elämä menee.

Mutta, sittenkin, entäs jos…
Ihmisen psyykessä voi tapahtua muutoksia joko elämäntilanteen ja tapahtumien seurauksena, joko yksityiselämän tai laajemmin isompien joukkojen elämään vaikuttavien tapahtumien seurauksena. Joskus voi aivan selkeä fyysinen sairaus aiheuttaa muutoksia aivotoiminnoissa. Joskus voi vain alkaa päässä fiiraamaan, johonkin suuntaan, ilman että selkeää syytä löytyisi milloinkaan.

Ja silloin voi elämästä olla onnellisuus kaukana.

Oilisinko pelkän “periaatteen” vuoksi lieventämättä pahaa oloa jollain aineella? Ehkä jonkin aikaa. Katselisin josko se menisi ohi ihan kotikonsteilla, palautuisi levolla tai elämäntapoja muuttamalla. Mutta luultavasti minulle kyllä sitten lääkityskin kelpaisi. Ainakin jos uskoisin että sen hyödyt ovat suuremmat kuin mahdolliset haittavaikutukset.

Tämänhetkiseen onnellisuuteeni kuuluu se, että tuollaista ei tarvitse omalla kohdalla miettiä. Ne turrutukset alkoholin (ja myös nuorempana kovin joukon kuljetettavissa olleena myös erilaisten ohjelmien ja aatteiden joiden nimiin tuli vannottua) ovat takana, olen niistä vapaa. Ja näin olo on …sanoisin että nimenomaan vapautunut.

Mutta että aina ja iankaikkisesti? Sitä en tiedä. Mutta tätä päivää ja tätä kesää en aio pilata sillä että etukäteen alan murehtimaan mahdollisesti tulevaisuudessa koittavaa “huonompaa aikaa”.

38

Elämä on joskus hassua ja maailma on pieni, niin kuin kliseinen sanonta kuuluu. Mutta kliseistä on tullut kliseitä, koska ne on totta, tuumasi joku viisas puolestaan.

On metkaa törmätä vanhoihin ystäviin ja kavereihin yllättävissä paikoissa, esimerkiksi vanhaan lukiokaveriin päihdehuollon ympyröissä. Yhdessä on joskus aikoinaan lukion penkin lisäksi baari-iltaakin istuttu ja tuoppia kilistetty, nyt olemme aivan eri tilanteissa. Hyvä osata arvostaa sitä että elämässä on asiat kunnossa sillä se ei ole itsesäänselvyys, tuumattiin kera työtoverin.

Elämä on kuitenkin myös arvaamatonta, vaikka paljon onkin omissa käsissämme. Sairaus tai onnettomuus voi muuttaa tilanteemme silmänräpäyksessä, tai joskus pikkuhiljaa.

Itse tunnen oloni turvalliseksi sikäli, että päihteisiin en luultavasti tule sairastumaan enää koskaan, mutta ei päihderiippumatonkaan välty elämän yllätyksiltä. Voi sairastua, kohdata tapaturman tai joutua väkivallan uhriksi, myös ilman omaa syytään. Sen pelossa ei kuitenkaan tarvitse elää, jos pyrkii huolehtimaan itsestään ja elämään tervettä ja täysipainoista elämää.

Onnellisuutta on edistänyt myös sen oivaltaminen, että kaikki on joko ihmisten omissa käsissä taikka sattumankauppaa. Mikään korkeampi voima tai valkopartainen ukkeli pilvenreunalla ei minun käsitykseni mukaan elämää ohjaile, eikä elämä muutu paremmaksi polvillaan rukoilemalla. On noustava ylös jaloille, ja pyrittävä jatkamaan matkaa. Joskus toki tarvitsee myös muiden ihmisten apua.

39

Joskus, kun pään kautta ei opi, saattaa järki löytää reittinsä päähän polvilumpioitten kautta.
[i]
Ryhmissä jaammee kokemuksemme, voimamme ja toivomme

40

onni täällä vaihtelee, Taivaan Isä suojelee lauletaan jossain laulussa ja minusta se kuvaa ihmisen elämää hyvin, luottaa että elämä silti kantaa vaikka ei aina niin hyvin menekään.