Raittiudessa ja muussakin tarvittava itsehillintä ja tahdonv

Me Lopettajat
1

Meinasin laittaa tämän yhteen ketjuun jatkoksi mutta totesin, ettei tässä ole kyse lainkaan yhden ihmisen asiasta vaan ihan yleisestä, joten perustanpa oman ketjun vastaukselleni.

Minulle tuli mieleen kuvaamastasi tilanteessa se, mitä olen viime aikoina lukenut ja oppinut itsehillinnästä ja siinä vaadittavasta tahdonvoimasta. Raittiina pysyminenhän nimenomaa edellyttää itsehillintää kuten moni muukin hyvä asia.

Tahdonvoimaa ei nimittäin ole eri lajeja eri kiusauksille. Ei ole erikseen raittiustahdonvoimaa ja sitten erillistä tupakoinnin tai liiallisen makeisten syönnin tms -tahdonvoimaa. Kaikki lähtee samasta rajallisesta lähteestä ja sitä kuluttaa erityisesti vielä stressi ja erityisesti sosiaalisiin kuvioihin liittyvä stressi kuten ero tai erouhka tms. Tahdonvoimaa kuluttaa samoin myös nälkä, fyysinen väsymys ja kipu ym. Normaali työpäivä jolloin pitää keskittyä asioihin ja tehdä paljon päätöksiä kuluttaa tietysti myös kovasti tahdonvoimaa. Siksi esim parit helposti riitelevät illalla kun ei ole enää voimia hillitä itseään kun kaikki on kulunut jo päivän mittaan.

Lepo erityisesti riittävä nukkuminen, verensokerin pitäminen tasaisena ts terveellinen ja säännöllinen ruokailu sekä positiiviset kokemukset ja erityisesti huumori/nauru vahvistavat tahdonvoimaa.

Ei ole vaikea uskoa kun ihminen on esimerkiksi illat pämpännyt, nukkunut huonosti ja alkoholi on polttanut verensokerit olemattomiksi, että tahdonvoimaa on vähän kun miettii ottaisinko pikaisen helpotuksen ryyppynä, josta muutenkin tykkää vai kärsisinkö jonkin aikaa.

Eli kuten muuallakin on todettu, että raittiiksi pyrkivän on syytä huolehtia, ettei ole nälkäinen, väsynyt, stressaantunut ym koska silloin sortuminen helpoimmin tapahtuu.

2

Tahdonvoima on sellanen metka asia näissä elämäntapamuutoksissa, että sitä jollain tapaa tarvitaan mutta ihan pelkästään se ei ole tarpeeksi.
Tahdonvoimastahan tulee mieleen väkisin hammasta purren kitkuttelu ja käsi nyrkissä kärvistely, kun tarkoitus olisi loppujen lopuksi päästä vapautuneeseen tilaan ja vapauteen; vapaaksi jostakin haitallisesta asiasta.

Ihan sama juttu päihteiden käytön tai tupakoinnin lopettamisessa, kuin muissakin elämäntapamuutoksissa; esim. laihduttamisessa ja liikunnan aloittamisessa.
Liha tottelee kuria, mutta tarvitaan muutakin kuin kuria. Tarvitaan myös iloa, joka tuo kepeyttä.

Pelkällä tahdonvoimalla ilman mielihyvää ja myönteisten asioiden huomaamista homma ei oikein etene, vaan lopahtaa lopulta omaan väkinäisyytensä. Juomari kyllästyy viinanhimossa laskemaan tipattomia päiviä, laihduttaja kyllästyy pullanhimossaan laskemaan kaloreita tai hiilihydraatteja, liikunnan aloittaja kyllästyy laskemaan tuskaisia kilometrejä lenkkipolulla lyllertäessään. Seuraa retkahdus ja taantuma, ja koko yrityksen lykkääminen hamaan tulevaisuuteen.

Tahdonvoiman ja tavoitteeseen etenemisen antama mielihyvä pitää saada sovitettua yhteen. Pitää saada myönteisiä onnistumisen elämyksiä ja iloa siitä että elämä todella muuttuu paremmaksi! :slight_smile:
Sillä tavoin tulee myös sitä itsehillintää välttää retkahduksia ja periksiantamisia.

Toki pitää myös kiinnittää huomiota itsestään huolehtimiseen. Yleensä säännölliset elämäntavat, riittävä lepo, itselle parhaiten sopiva ruokavalio, ihmissuheet ja erilaiset elämään sisältöä antavat asiat (työ, harrastukset, ihmissuhteet) on hyvin tärkeitä.

Tietysti välillä voi olla huonoja hetkiä ja motivaatio voi horjua ja kaikki voikin tuntua väkinäiseltä, mutta myönteisellä asenteella vaikeistakin hetkistä selviää eteenpäin.

Raitistumisessa puhutaan sekä haitallisesta omavoimaisuudesta, että hyödyllisestä ja tarpeellisesta voimaantumisesta.

Omavoimaisuus vs. voimaantuminen. Mitäs mieltä hyvä foorumin väki on näiden erosta, tai onko niillä eroa :question:

3

Mielestäni omavoimaisuus ja voimaantuminen ovat toistensa vastakohtia vaikka esim. alla mainitussa tutkielmassa kirjoittaja on hivenen eri mieltä väittäen että AA:sta puuttuu voimaantumisen näkökulma (sivu 16). Minusta se ei puutu vaan tulee esille esim. toisessa askeleessa AA-ohjelmassa jonka voi käsittää myös matalalla hengellisellä profiilla siten että voimaannun ts. saan voimaa käymällä palavereissa , kokouksissa (meeting) kohtaamalla(meet) samantyyppisessä elämäntilanteessa olevia ihmisiä jotka pyrkivät kohti samaa päämäärää eli raittiutta.

kansalaisareena.fi/HelenaPalojarvi2010.pdf

Omavoimaisuus on juuri sitä mitä edellä selitit että yksin yrittää ratkaista riippuvuusongelmansa. Eli pelkästään omilla ajatuksilla yrittää vapautua omista tuhoon johtavista ajatuksista eli juomisen pakkomielteestä. Joillekin se voikin toki onnistua, esimerkkejä ei tarvitse kaukaa hakea. Onhan näitä vahvoja , voimakastahtoisia ihmisiä jotka aina onnistuvat ja osaavat kaiken mihin ryhtyvät. Minä en kuulunut heihin vaan oli aika heikko ja voimaton . Mutta tänä päivänä olen kiitollinen pelkästään että olin niin heikko silloin ja pääsin oikeaan voimakenttään voimaantumaan.

Päivääkään en vaihtaisi pois !

4

Hei!
Tuota olen paljon pohtinut lukiessani tätä plinkkiä. Olemme kaikki niin erilaisia lopettamisen suhteen ja missä kulkee kenenkin raja.
Itse lopetin viinin lipityksen n 3 kk sitten :blush: . Tuli kerrassaan totaalinen kyllästyminen sille, että elämä pyöri vain viinin ja krapulan ympärillä. Olin jäänyt työelämästä pois vuosi aijemmin ja elämä alkoi pikkuhiljaa luisua siihen, että joka päivä piti lipittää.
Minulla on tälläkin hetkellä viiniä kotona, mutta ei tulisi mielenkään sitä juoda ja kun ajattelen sitä makua, alkaa ällöttämään… Jotku täällä eivät pysty pitämään viinaa kotona lopettaessaan ja tarvivat sen ulkoisen avun, antabuksen raittiuteen. Siis tarkoitukseni ei ole leuhkia täällä, mutta olemme kaikki erilaisia… Minulle tuli vain totaali kyllästyminen kyseiseen aineeseen. Plinkki on ollut suurena apuna tähän elämän muutokseen! :smiley:

5

On ihan totta, että olemme kaikki yksilöllisiä ja jokaisen meistä elämä ja toipumiskokemuskin on ainutlaatuinen. Sikäli siis se voimaantumisemmekin on ainutlaatuinen kokemus.

Harmi kun minulla ei aukea pdf-tiedostot koneellani ollenkaan, niin en saa auki Vineton linkkiä Helena Palojärven juttuun. Pitää lukea joskus kirjaston, koulun tai duunipaikan koneelta. : )

Tosiaan: voimaantuminen on sikäli ihan eri asia kuin omavoimaisuus, että voimaantuminen voi syntyä myös monien eri tukikeinojen kautta, ja toisinaan se voi olla myös jopa hoidon tulos.
Esimerkiksi minulle rakas yhteisöhoitomalli (linkki signaturessani : ) voi katsoa tähtäävään voimaantumiseen: omien voimavarojen löytämiseen päihteetöntä elämää varten: yhteisöllisyyden avulla.

Oma voimaantumiseni alkoi tavallaan jo syksyllä 2007, jolloin alkoholinkäyttöni alkoi yhtäkkiä vähetä ja aloin löytää rakentavia ja hyödyllisiä tapoja kanavoida sitä energiaani, jota olin aiemmin purkanut etupäässä ryyppäämiseen. Oli mulla kyllä muutakin sisältöä elämässä, mutta kaikki hoitui vähän niiku vasemmalla kädellä ja puolivaloilla, koska dokaaminen vei kaiken energian.

Voimaantumisen alettuakin olin jonkinaikaa hyvin omavoimainen, ja väheksyin kaikkia järjestäytyneitä tukikeinoja, eli jonkin aikaa olin sekä voimaantunut että omavoimainen saman aikaisesti. Hyvää ja huonoa siis samalla kertaa, mutta elämä alkoi kantaa.

Ymmärrys laajeni sitten myöhemmin, ja nyttemmin sitä osaa iloita vain siitä voimaantuneisuudesta, joka on avannut elämään niin paljon uusia ihania asioita.
Omavoimaisuus on kuitenkin poistunut, että jos iki maailmassa tarvitsen vielä tukea ja apua, en hetkeäkään sitä epäröi pyytää tai etsiä. :slight_smile:

Kyllä kaverilta pitää aina saada tukea, jei ! : )