Jos on aina kovasti väsynyt ja kaikki hommat tahmovat, kannattaa tsekkauttaa kilpirauhasarvot, raudanpuute-/B-vitamiininpuuteanemioiden mahdollisuus, ottaa huomioon mahdolliset vaihdevuosi-/esivaihdevuosioireet, mikäli on siinä iässä oleva nainen ja onhan näitä vaikka mitä, harvinaisempiakin somaattisia juttuja, jotka voivat vetää mielen maihin ja energiat nolliin. Jos on jokin lääkitys, on aiheellista miettiä, olisiko se mielialaoireiden aiheuttaja/pahentaja, vaikka se niihin olisi määrättykin.
Mutta joo, jos on oikeasti masentunut, niin ei se alkoholin käytön lopettamisella niin vain mihinkään katoa. Saattaa tosiaan pahentuakin. Tietysti alkoholin käyttämättömyys on aina lähtökohtaisesti hyväksi, ainakin fyysisen terveyden kannalta ja usein ja pidemmän päälle ainakin jollakin tapaa psyykkisenkin, mutta liikaakin tupataan hehkuttamaan sitä, kuinka upeaa, uljasta ja energisoivaa ja yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista päihteetön elämä on. No, varmasti on, jos ongelma on ollut lähinnä alkoholi ja sen aiheuttamat lieveilmiöt. Jos ongelma on jossakin muualla, ei päihteettömyys siihen tietenkään ratkaisua tuo. Toki suosittelen hakemaan niitä ratkaisuja jostakin muualta, kuin pämpäämisestä, vaikkei se helppoa olisikaan.
Terapiakaan ei ole mikään simsalabim! -temppu. Minä olen saanut siitä tosi paljon apua, enkä yhtään halua väheksyä psykoterapiaa, mutta siitäkin saa helposti väärän kuvan jonakin maagisena parantajana, kun nykyään joka jumalan julkkis ja taviskin kertoilevat tohkeissaan, kuinka kävivät terapiassa ja siitä urkeni aivan uusi ja uljas ihminen ja elämä. Todellisuudessa se voi olla hyvinkin pitkä ja kivinen polku. Tai sitten terapeutin kanssa ei natsaa. Terapeutissa ei siis sinänsä tarvitse olla mitään vikaa ammatillisesti, mutta näissä hommissa on pirun tärkeää, että kemiat kohtaavat, jotta ylipäätään pystyy ja uskaltaa heittäytyä siihen hommaan täysillä. Tai terapiasuuntaus voi olla kyseiselle ihmiselle ja hänen ongelmilleen tyystin väärä. Ja sitten se ikävä tosiasia, että kaikkia ei yksinkertaisesti auta terapia, vaikka kuinka olisivat tähdet kohdillaan.
Tsemppiä joka tapauksessa kaikille, jotka depiksestä kärsivät. On kyllä saatanallisin tauti kaikista IMO. Jos joskus tulee niitä parempia päiviä/hetkiä ja innostumisen elämyksiä, niihin kannattaa tarttua. Toki sekin helpommin sanottu, kuin tehty, jos nekin tavallaan vievät energiat seuraavalta päivältä.
