Raittiuden tylsyys ja masennus

Lataamo
1

Niin, siinähän se otsikossa oli. Juomisen lopettamisen jälkeen olen ollut väsynyt, masentunut mutta toimintakykyinen. Lähinnä kuin robotti, suoritan mitä pitää kuten työt ja arjen asiat. Mitkään harrastukset tai sosiaalinen elämä ei jaksa kiinnostaa.

Aika pitkään on kestänyt tämä, psykoterapiakin on alkanut, ei tunnu paljoa hyödyttävän.

En ollut ammattijuoppo, viikonloppuisin kaljaa tai viiniä illalla. Oli kumminkin aina semmonen rentoutus mitä odotin, no krapulat ihan perseestä tietenkin, tuli muutamastakin bissestä.

Onkohan täällä muita (tai käykö täällä ylipäätään ketään) jolle juomisen lopettaminen ei ole ollutkaan ihanaa energisoivaa auvoisuutta?

Ihan kuin olis joku lobotomia tehty.

1 tykkäys
2

Minulle ei ole ollut. Pettymykseltä on suojannut se, etten varsinaisesti odottanut raitistumiselta mitään. Tiesin vain että se oli itselleni ehdoton edellytys jos haluan nähdä onko enää mitään järkeä jatkaa elämistä. Masentuneisuuden/traumojen kanssa tulen kuitenkin varmaan kamppailemaan koko loppuelämäni.

Aina silloin kun tuntuu jotenkin surkealta, että elämäni/oloni on tällainen raitistumisesta huolimatta, yritän keskittyä siihen että kuitenkin nukun paremmin ja muihin fyysisiin hyviin juttuihin.

Muutamia hetkellisiä innostuksen aiheita ja kokemuksia olen kuitenkin saanut, vaikka perusvire on pääsääntöisesti vaikean mollivoittoinen.

2 tykkäystä
3

Mollivoittoisuus tai itseni kohalla myös sellanen tasanen harmaus, tylsyys joka kai on jonkinlaista masennusta. Joskus mietin onko tasaisten ihmisten elämä tällästä normaalisti ja onko musta tullut tasasen harmaa tyyppi kun ikää on enemmän.

En ole koskaan aiemmassa elämässä ollut tasainen, on ollut suuret ilot mutta myös suuret surut. Tunteet on olleet aina voimakkaita. Nyt tuntuu ettei ole juurikaan tunteita.

1 tykkäys
4

Minä. Takan usemapi raitis pätkä muutamia kk/yli vuosi. Tolta pisimmältä odotin paljon, petyin. Niinpä aloin pikkuhiljaa uudestaan juoda. Olihan sitä varmaan rauhallisempi, ei ahdistanu niin paljoa, mutta muuten mikään ei muuttunut selvästi paremmaksi, en edes laihtunut yhtään kiloa.

2 tykkäystä
5

Ymmärrän. Ei ole energiaa tehdä mitään ylimääräistä tai kivaa. Herää kysymys onko iso osa mun energioista ollut peräisin viikonloppupämppäämisestä ja sen odottamisesta viikolla.

6

Mulla taas kun en juurkaa pode krapulaa, herään aikasin ilman kelloa ja samat rutiinit aina paitsi etten treenaa juomista seuraavana päivänä. Mun treenaus ei ole kovaa mutta kuiteskin liikuntaa ja tuntuu lihaksissa. Järki sanoo ihan jo pumpun takai ei pidä krapulapäivänä liikaa rasittua. Mutta, oon jopa energisempi silloin vai johtuuko se vaan syyllisyydestä? MOnihan muuten juo esim kun siivoaa, muuttoihin mulla on aina liittyny juominen, pakkaaminen ja purku sujuu rivakasti pikkukaljoissa. Vai luuleeko vaan ja huijaa itteään, en tiiä.

Jos työviikolla on ahkera ja vaikka työt ja treenaamiset tai mitä ny kelläkin on, niin tosiaan syy voi olla että kun oon ahkera niin se pämpääminen on sit palkinto? Kyllä me syyt aina keksitään.

1 tykkäys
7

On ollut monenlaisia negatiivisia tunteita, varsinkin aikoinaan.

Ne ovat kuitenkin alkaneet vähetä.

8

Jos on aina kovasti väsynyt ja kaikki hommat tahmovat, kannattaa tsekkauttaa kilpirauhasarvot, raudanpuute-/B-vitamiininpuuteanemioiden mahdollisuus, ottaa huomioon mahdolliset vaihdevuosi-/esivaihdevuosioireet, mikäli on siinä iässä oleva nainen ja onhan näitä vaikka mitä, harvinaisempiakin somaattisia juttuja, jotka voivat vetää mielen maihin ja energiat nolliin. Jos on jokin lääkitys, on aiheellista miettiä, olisiko se mielialaoireiden aiheuttaja/pahentaja, vaikka se niihin olisi määrättykin.

Mutta joo, jos on oikeasti masentunut, niin ei se alkoholin käytön lopettamisella niin vain mihinkään katoa. Saattaa tosiaan pahentuakin. Tietysti alkoholin käyttämättömyys on aina lähtökohtaisesti hyväksi, ainakin fyysisen terveyden kannalta ja usein ja pidemmän päälle ainakin jollakin tapaa psyykkisenkin, mutta liikaakin tupataan hehkuttamaan sitä, kuinka upeaa, uljasta ja energisoivaa ja yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista päihteetön elämä on. No, varmasti on, jos ongelma on ollut lähinnä alkoholi ja sen aiheuttamat lieveilmiöt. Jos ongelma on jossakin muualla, ei päihteettömyys siihen tietenkään ratkaisua tuo. Toki suosittelen hakemaan niitä ratkaisuja jostakin muualta, kuin pämpäämisestä, vaikkei se helppoa olisikaan.

Terapiakaan ei ole mikään simsalabim! -temppu. Minä olen saanut siitä tosi paljon apua, enkä yhtään halua väheksyä psykoterapiaa, mutta siitäkin saa helposti väärän kuvan jonakin maagisena parantajana, kun nykyään joka jumalan julkkis ja taviskin kertoilevat tohkeissaan, kuinka kävivät terapiassa ja siitä urkeni aivan uusi ja uljas ihminen ja elämä. Todellisuudessa se voi olla hyvinkin pitkä ja kivinen polku. Tai sitten terapeutin kanssa ei natsaa. Terapeutissa ei siis sinänsä tarvitse olla mitään vikaa ammatillisesti, mutta näissä hommissa on pirun tärkeää, että kemiat kohtaavat, jotta ylipäätään pystyy ja uskaltaa heittäytyä siihen hommaan täysillä. Tai terapiasuuntaus voi olla kyseiselle ihmiselle ja hänen ongelmilleen tyystin väärä. Ja sitten se ikävä tosiasia, että kaikkia ei yksinkertaisesti auta terapia, vaikka kuinka olisivat tähdet kohdillaan.

Tsemppiä joka tapauksessa kaikille, jotka depiksestä kärsivät. On kyllä saatanallisin tauti kaikista IMO. Jos joskus tulee niitä parempia päiviä/hetkiä ja innostumisen elämyksiä, niihin kannattaa tarttua. Toki sekin helpommin sanottu, kuin tehty, jos nekin tavallaan vievät energiat seuraavalta päivältä.

1 tykkäys
9

Väsymys ja masennus, joista itsekin kärsin, on niin monen tekijän mahdollinen summa. Mut positiivisella tavalla tarkoitan, et on monia asioita joita voi kokeilka piristyäkseen. Noi rauta/ferritiini yms arvot ja B-vitamiinit on kyl yks. Ite oon kokenu apua kun eri tavalla rautaa/b-vitamiineja sekä vaikkq mitä ravintolisää tankannu. En meinaa että pitäis mennä ostaa kassillinen vitamiineja…mutta tutkii vähän oisko siellä puolella jotain mitä vois tehdä. Ruoasta tietysti saa luonnollisesti ravinteet! Että kun tietää mistä puutoksesta kärsii niin ruoalla ja lisillä voi vaikuttaa täsmällisesti =) itsellä myös kilpirauhas haasteita, alhaista hemoglobiinia…

Sit toinen juttu, että seikkailunhaluisesti vois kokeilla jotain uutta harrastusta, siis vaikka jotain kertaluontoistakin asiaa! Esim työväenopisto( ilmonet) tarjoaa jos jonkinmoista kurssii…taivas rajana. Ja jos ei tykkää ni kokeilee seuraavaa? Eikä harrastuksen tarvii olla kurssi. Vaan jokin toiminta.

Mut ei nää ollu mitääm “näillä se lähtee” vinkki. Mut voi auttaa.

10

Päiväni murmelina, sitähän tämä on. Elokuva on varmaan kaikille tuttu, mutta joo, ei se alkoholittomuus avannut mitään paratiisin ovia.

Elämästä tuli kohdallani jotenkin sellaista seesteistä ja rauhallista. Uskon taas tulevaan, eikä minun tarvitse öyhöttää kaikista maailman asioista, kaikilla mahdollisilla somekanavilla. Vihan määrä väheni ja ymmärrys monenlaisista asioista kasvoi, älkääkä kysykö miksi näin kävi, en tiedä vastausta. Kai ne aivokemiat jotenkin muuttuu, kun niitä ei jatkuvasti marinoi alkoholilla.

Täytyy tästä matkasta nyt koettaa nauttia. Joku sanoi, että aivot voi jotenkin pakottaa hyvälle tuulelle. Minä koetan tässä arjen keskellä työn ohessa katsella, mietiskellä ja ihmetellä kaikenlaisia juttuja ja nimenomaan sieltä positiivisesta vinkkelistä. En olisi uskonut, että joskus sanon näin, minut on aina mielletty sellaiseksi kiukkuiseksi vastarannankiiskeksi ja olin siitä joskus muka oikein ylpeä.

Mun edellinen raitis jakso kesti 1,5 vuotta, mutta se ei sillon antanut oikein mitään säväreitä, eikä mikään muuttunut, niin aloin tissutella uudelleen. Ajattelin kierosti, että kaikkialla juodaan vähän joka päivä, joten hyvin minäkin voin. Tämä nykyinen jakso on kestänyt yli kaksi vuotta ja on ollut jotenkin erilainen, sellainen pysyvä tasainen olotila on saavutettu tai en ainakaan kaipaa enää alkoholia minkään asian tehostamiseen.

Mielenlaatua voi parantaa monella tavalla. Mainitsen tässä muutamia, jotka toimivat omalla kohdallani. Lopetin kaikenlaisten uutisten seuraamisen, en noteeraa niitä enää mitenkään. Aivan sama mitä maailmalla tai vaikka naapurin pihalla tapahtuu, ei kiinnosta. Politiikan seuraamisen olen myös lopettanut. Se on aivan sairasta teatteria. Sometilit on jäädytetty. YouTube on satunnaisesti käytössä ja sieltäkin katselen aivan toisenlaista sisältöä, kuin aiemmin. Tiedän kyllä, että maailma kiehuu, mutta en kuormita sillä itseäni. Somessa roikkuminen myrkyttää mielen.

Vitamiineista oli täällä puhetta. Kannattaa muistaa, että sekin on iso bisnes. Varmaan jotain hyviä perusjuttuja siellä on, mutta säännöllinen vuorokausirytmi, hyvä ravinto ja kohtuus muussakin suorittamisessa auttaa varmasti jaksamaan. Halpa C- vitamiini ja varmaan se D ja K on ne mun suosikit, jos jotain pitäisi nostaa esiin.

2 tykkäystä
11

Pitäisikö sitten perehtyä ihan masennuksen hoitoon? Alkoholi voi tuoda jotain elämään, mutta useimmiten se kai pahentaa masennusta. Elämä nyt on tätä harmaata arkea, mutta itse toivon, toivottavasti en turhaan, että niitä tylsyyden tunteita voi pikku hiljaa ratkoa asia kerrallaan. Jokaisella vähän omat juttunsa. Luovuus on itselle tosi tärkeää, että niinkuin miettii asiaa vähän luovasti. Hyvä pointti oli jättää uutiset sikseen, niistä harva saa mitään näköaloja itselleen. Miten neuvoisitte minua jos olisin todella ankeuksissa ja näköalaton? Näitä neuvoja voi soveltaa itseen :slight_smile:

12

Miksi ihmeessä K-vitamiinia? Sen puutetta on edes jotakuinkin perusterveen aikuisen aika vaikeaa kehittää, vaikka ruokavalio olisi hyvin yksipuolinenkin, koska sitä saa aikalailla kaikesta mitä suuhunsa pistää. Kystinen fibroosi, maksasairaudet tai keliakia voivat aiheuttaa sen puutetta, mahdollisesti myös verenohennuslääkitys. En tietenkään tiedä, jos sinulla on jokin noista.

C-vitamiiniakin saa hyvin helposti riittävän määrän kasviksista, hedelmistä ja marjoista, joita pitäisi muutenkin syödä riittävästi, jos on terveydestään kiinnostunut.

Ainoastaan D-vitamiini on sellainen, josta näillä leveysasteilla tulee herkästi puutetta, jos ei syö lohta(ja siis oikeaa lohta. Siinä kassilohessa D-vitamiinia on aika heikosti) joka toinen päivä tai kisko ihan himoonsa D-vitaminoituja elintarvikkeita. Vegaaneilla tietysti B12-vitamiini on tarpeellinen ravintolisä.

Tämä menee nyt off-topiciksi, eikä ole tarkoitus osoitella tässä sinua, mutta ihmettelen vain, mitä määriä lisäravinteita jotkut ihmiset kiskovat. Se on tosiaan iso bisnes ja aina keksitään jotakin, jota on muodikasta ja muka äärimmäisen tärkeää ottaa lisäravinteena, vaikka todellisuudessa ani harvalla nykysuomalaisella niiden puute uhkaa mitenkään. Esim. sinkki oli ainakin takavuosina tällainen hittituote. Noita yllämainittuja D:tä ja vegaaneiden B:tä lukuun ottamatta kaikkea saa kyllä ihan riittämiin, kunhan syö monipuolisesti. Lisäravinteiden käyttöä edellyttäviä puutoksia aiheuttavat lähinnä sairaudet ja silloin ollaan yleensä oltu muutoinkin yhteyksissä lääkäriin, joka on puutoksen tai sen uhan todennut ja määrää sitten ihan reseptillä lisäravinnetta X. Toki monella suomalaisella on puutetta esim. folaatista, mutta sen korjaisi helposti syömällä mm. vihreitä kasviksia. Jotkin noista lisäravinteista voivat olla oikeasti vaarallisia liika-annoksilla. Monet eivät, mutta tyystin turhaa rahan menoa ne kyllä ovat.

13

Sanovat, että K auttaa kalsiumin imeytymisessä, ettei se jää vain verenkiertoon kalkkeuttamaan paikkoja, mutta mene ja tiedä. Tämä on tosiaan väärä paikka tälle keskustelulle, mutta on paljon tutkimuksia, jossa masentuneet henkilöt ovat saaneet vitamiineista jotain apuja. Uskon kyllä itsekin 100% enemmän terveellisen ja monipuolisen ravinnon hyötyihin, enkä voi kehottaa ketään tuhlaamaan rahojaan ylihintaisiin lisäravinteisiin. Paras terveysteko jonka itselleen voi tehdä on päihteiden käytön lopettaminen. Itsensä jatkuva tutkiminen ja mittaaminen kaiken maailman antureilla on mielestäni haitallista, siitäkin voi ahdistua ja stressaantua.