Tuollaiseen mielenkiintoiseen sanapariin törmäsin eräässä ketjussa ja siitä lähdin pohtimaan, että saataisiinko aiheesta oikein keskustelu aikaiseksi? Tuossa keskustelussa nuo sanat koskivat raittiuden ja sairastumisen suhdetta. Siihen en osaa sanoa mitään, koska olen sairastanut todella harvoin aina, se ei ole muuttunut miksikään raitistumisen jälkeen. Monilla suilla on täällä todistettu, kuinka elämä on parantunut huimasti raittiuden myötä, mutta kyllä siinä ihan varmasti jokusia miinuspuoliakin on. Jospa hieman listailtaisiin niitä, ihan noin niinkuin huvin vuoksi vaikka.
Laitan nyt tähän mitä itselleni tulee mieleen:
Bilekutsut loppuivat tyystin ja näin ollen myös kavereitten tapaaminen väheni paljon. (Tosin siinä on myös omaa vikaa, voishan sitä kutsua itsensä kahville kavereitten luokse useammin, ei ne kuitenkaan tänne asti jaksa ajaa). Mut eipä kyllä toisaalta enää kiinnostaisikaan mennä bileisiin, koska se meininkihän on siellä pelkkää juomista, joten sikäli tuokaan ei nyt mikään miinus oikeastaan ole.
.
.
.
.
.
.
ööö, ei mulle tule muuta mieleen. Jatkakaa te muut, minä menen saunaan.
Mä vastaisin tähän, että mulla oli ennen iso kaveripiiri, johon kuului kaljottelua melkein joka päivä, työpäivän jälkeen oli kiva mennä paikalliseen, kun siellä ne muruset odotteli
Haittapuolena nykyisin on juuri se, että tosi vaikeeta on saada kaveri mukaan mihinkään aktiviteettiin, teatteriin, ilmaiskonsertteihin, pelaamaan lautapelejä tai bilistä, käymään kirpputorilla. Kaikkeen pitää liittää se tuopponen tai kymmenen.
Minä en ole kuitenkaan absolutisti, mutta mieheni kanssa pyrimme päihteettömään elämäntapaan ja siksi kaveripiiri on hyvin suppea.
Myöskään minä en ole havainnut ainuttakaan haittaa vaikka lopetin itseni myrkyttämisen. Pelkkää plussaa joka saralla.
Mutta jos nyt ihan teoria tasolla mietitään, niin kyllähän absoluuttisesta raittiudesta kynsin ja hampain kiinni pitäminen jossain sairaustilassa voi olla jopa kohtalokasta. Olihan täällä se Rahvas niminen kirjoittelija joka on minulle väittänyt, että ei ottaisi mitään opiaattia/opioidia missään kiputilassa, eikä mitä ilmeisemmin antaisi edes nukuttaa itseään koska propofoli on aika äärimmäinen substanssi. Paha vaan, että lekuri ei sitten leikkaa ja ihminen voi menehtyä.
Moikkis. Mulla on hieman ongelmia otsikon kanssa, mutta olkoot koska raittiuden kääntöpuolet kuuluvat terapioissakin juomisen-puolesta/vastaan-listauksiin. Joissa tilinpäätöksenä yleensä on positiivinen tulos raittiuden puolesta. Anyway, mikä sitten ylipäätänsä on “haitta”? Hyödyn vastakohta ainakin. Ja päihdeongelmassa haittoja on niin paljon enemmän, että omakohtaisesti en ensi silmäyksellä huomaa raittiudesta koituneen itselleni mitään “haittaa”. Eri asia onkin sitten se, että raitistuminen ja raitis elämä vaativat erittäin paljon työtä ja mukavuusalueilta poistumista. Uuteen elämäntilanteeseen pyrkiminen aiheuttaa pääsääntöisesti epävarmuutta. Ja ainakin itselläni raittiustaipaleeni ensiaskelien jälkeen myös raittiuden kyseenalaistamista. Kaikenlaisen ulkopuolisen skeptisyyden pystyin jonkin ajan kuluttua kuittaamaan olankohautuksella kun tein itselleni selväksi etten raitistu kenenkään muun kuin itseni takia.
Silti alkoi nyppimään kun en saanutkaan automaattisesti jotain ihmeen palkintoa mahtavasta suorituksestani. Selville raittius on itsestäänselvyys eikä edes maininnan arvoista. Yritäpäs sitten tehdä maallikoille tai mikä pahempaa, lytistäjille, selväksi, että sinäkin olet valinnut uuden linjan. Menee helpolla defenssiksi joka rasittaa. Eli parempi pitää päänsä kiinni ja yksinkertaisesti elää raitista elämää siitä suurempaa numeroa tekemättä.
Yllä mainittiin sosiaalisten verkostojen hajoaminen juomisen loputtua. Itsellenikin kävi näin. Sillä erotuksella, että revin mädäntyneet verkot useimmmissa tapauksissa itse. Enkä ole katunut. Jos juomiseen liittyvä on ainoa yhdistävä tekijä niin tällaisesta seurasta voi tappioita kärsimättä luopua.
Ainoa asia jonka vieläkin koen menetykseksi on kunnon konjakkiryypyn käyttö hammas- ja vatsasärkylääkkeenä. Sekä viinin käyttö ruoanlaitossa ja joskus kyytipoikana. Joihinkin ruokiin kun kuuluu aivan makusyistä viini kyytipoikana. Noh - kaikki korvattavissa ja aikoja sitten korvattu.
Ainut mikä itselläni tulee mieleen on juurikin tuo, että sosiaalinen elämä leviää palasiksi. Tai näin ainakin itselläni kävi. Sitä osasi pelätä ja siihen piti valmistautua. Yksinoloa on pitänyt oppia sietämään ja tulemaan itsensä kanssa toimeen.
Tietenkään sen ei näin tarvitse olla lopullisesti. Vähän kun näkee vaivaa, niin tietenkin niitä ihmisiä löytää ympärilleen. Todennäköisesti vielä kun itseensä on tutustunut, alkanut tykkäämään itsestään ihan aidosti ja löytämään sellaisia juttuja, mikä on oikeasti itteään, niin niissä ihmissuhteissakin on enemmän syvyyttä.
Laatu korvaa määrän, kuten tuolla joku sanoikin.
Vaikeaahan se aluksi on, mutta ei siinä kyllä mitään menetä kun niistä juopotteluremmeistä nykäisee itsensä irti. Kuten Andante tuossa sanoi, raittiuden eteen pitää tehdä työtä. Tai paremminkin voisi sanoa, että itsensä kanssa pitää tehdä töitä. Ettei käy niin että viunakset vaan jää, mutta sitten jääpi vain ihmettelemään että mikäs kumma tässä on, kun ei mitään tapahdukkaan? Vituttaa vielä enempi, kuin juopotellessa. Se on merkki siitä, että tarttis lähtä etiäppäin.
Eli ei raittiudesta löydä mitään varsinaisia haittoja. Ehkä vain tämä meidän ihmisten luoma yhteiskunta on vähän sellaisiin arvoihin perustuva, että joissakin yhteyksissä päihteitä käyttämättömiä ihmisiä kummaksutaan. Mutta siitähän ei tartte välittää, se onpi heidän oma ongelmansa.
Tuota juuri mietinkin, että se minkä monet kokevat viaksi raittiudessa, onkin itseasiassa vika yhteiskunnassa. Raittiuden pitäisi olla normaalia, mutta se on Suomessa täysin epänormaalina pidetty asia, johon täytyy aina olla jokin erityinen syy. Kun on selvällä päällä jokusen vuoden tätä elämää ihmetellyt, niin yhä enemmän tulee mieleen se, että juomisellehan se syy pitäisi olla, ja selvinpäin elämisen pitäisi olla se normaaliolotila…mutta jotenkin se on kääntynyt aivan parin sukupolven aikana aivan nurinpäin. Luin jostain, että on tekeillä (ellei jo tullutkin) kirja, nimeltä Humalan historia. Siinä puhutaan samasta seikasta, josta itsekin olen usein paasannut, eli että rankka ryyppääminen ei todellakaan ole mikään suomalaisten dna:han kirjoitettu juttu, vaan se on ollut käytäntönä yllättävänkin lyhyen aikaa. Pitänee etsiä se kirja käsiinsä, sitten kun se ilmestyy (ellei siis ole jo ilmestynyt, en muista mitä artikkelissa sanottiin…).
No pitää taas komppailla Basiliskoa. Ei mullekaan ole mitään haittapuolia ilmaantunut… Pelkkää plussaa vain!
Mulla ei ole edes sosiaaliset suhteet mitenkään muuttuneet. Jaksan kyllä valvoa ja tanssia tarvittaessa sinne aamuneljään, jos hyvä meininki sattuu olemaan, ihan vissyn voimin. Ehkä mun ystäväpiirissä ei niin kauheita loppasuita olekaan, enemmän sellaisia yhden olusen nauttijoita jotka vetävät loppuillan jääveden voimilla. Enkä mä nyt enää nykyään jaksa niin kauhean usein edes ulkona käydä… Ruokajuomaksi otan pari kertaa kesässä alkoholittoman oluen. Ei ole edes yhtään ikävä sitä punaviiniä pihvin kanssa, kuten Andantella. Pahalta se tuoksuu miehen lasista. Kastikkeeseen sitä kyllä saatan lorauttaa, tai marinadiin… Jos ei alkoholitonta satu olemaan tarjolla.
En edes siitä yhteiskunnan viinanhuuruisuudesta niin tiedä. Tai sitten liikun vain sellaisissa paikoissa, joissa ollaan selvinpäin.
Moi Sittis. Tällä hetkellä ei ole yhtään punaviiniä ikävä, eikä edes pihviä. Meillä on ollut niin sikahelle, että korkeintaan joku kesädrinkki saattais miellyttää. Aloin muuten ihan tosissani miettimään mikä alkoholipitoinen nyt maistuis. Gin tonicista tulee tahmea kieli ja Cuba libre on liian makeaa. Viileä Martinin tapainen? Kylmä sherry? Voi Sittis minkä teit! Jos katoan, syy on sinussa!!!
Eipä tietenkään ole enkä minä mihinkään livistä. Roikun täällä kuin koiranpaska kengässä enkä lähde kulumallakaan!! Apua- olen kait saanut auringonpistoksen kun juttu menee kummalliseksi?
Vai reissuun lähdössä? Kiva, matkailu avartaa. Itsekin juuri tulin matkalta. Olin nimittäin hampparoimassa tuolla Kotikanavan puolella ja sain aika paljon uusia näkökulmia muutaman palstalaisen - Sinunkin Sitruunapippuri - tilanteesta ja taustasta. Kannattaa käydä jatkossakin vierailemassa!
Hyvää reissua ja kivaa kesää itsellesikin.
Sosiaalinen verkosto uusiksi – tämä on tosin hyvä asia
Tylsyyden ja tyhjyyden kokeminen – liittyy 1. kohtaan
Katkeruuden menetys
Kykenemättömyys tuntea vinoutunutta vihaa kanssaihmisiä kohtaan
Nousuhumala
Jos joku tämän takia lähtee ryyppäämään, niin lähteköön. Miksi itse en seuraa tuota viinasaatanan
kutsua? Koska en halua tuhoutua, en halua elää loppuelämää syyllisyydessä, ja pahimmassa tapauksessa
vankilassa. En halua tuhota läheisteni elämää. En halua tuhota omaa elämääni.
Raittius on ainoa tapa elää alkoholistille, kännääminen on pelkuruutta ja pakenemista.
Kivasti listasit asioita. Mussa kun on vähän sellasta systemaatikon vikaa niin vetäisin pari alakohtaa yhteen. Ja sitten erilleen yksityiskohtaiseen tarkasteluun. Mulla on jo muutamia päiviä kummitellut päässäni sellainen lipasto jossa on monen monta laatikkoa. Jokaisessa kokonaisongelman osaalue tekijöittäin eri mapeissa Näitä lodjuja voi sitten tarpeen mukaan avata ja sulkea. Jotta saisi asiat käsiteltyä oikeassa tärkeysjärjestyksessä ja jonkilaista järjestystä aluksi mahdottoman suurelta ja sumuiselta tuntuvaan vyyhtiin. Oliskos tuo jäänyt mieleeni jostain " Mindmapping-jutusta"?
Sitten pitäis vaan pysty pitämmän käsitellyt asiat lukkojen takana eikä avata turhan takia uudelleen. Voisi osoittautua Pandoran boxiksi. Itselläni on tässä vielä opettelemista.
On muuten hyviä! Annokseen nyt tuskin tulee alkoholia enempää kuin parista liköörikarkista, mutta noin kotimaisten mansikoiden aikaan kun kohta tulevat myyntiin ja täydellisen absolutismin periaatteella.
Sen loppupullon Blue Curacaosta - kun olet tarjonnut Romanovin mansikoita muille - syötpä sitten annoksen Romanovin mansikoita itse tai et lahjoitat pois!
Kaverit on kadonnut kokonaan.
Muut riippuvuudet on tullut tilalle.
Saikulla töistä on tullut oltua, kun taas krapulassa jaksoi mennä töihinkin. :mrgreen:
Mutta ei noi haittaa niin paljoa. Olen eniten tyytyväinen siitä että olen pystynyt olemaan jo 24 päivää juomatta! :mrgreen:
Haittaa…
ööö,sukujuhlissa 5.tölkin jälkeen se sama lässytys alkaa;“oletko oikeasti kokonaan ilman viinaa,siis nyt en tarkoita ruokajuomina otettuja oluita yms”…Juu,mulle juomattomuus tarkoittaa etten juo ollenkaan,en ole juonut 3 vuoteen 4 kk ja 21.pv…Yleensä puheen alkaa ihminen joka oli aikoinaan todella huolestunut mun juomisesta ja saa nyt muut säestämään!
Tykkään edelleenkin olla porukassa,mutta tunnustan pienuuteni…toi ärsyttää Yleensä tässä vaiheessa liukenen takavasemmalle,en jaksa olla porukan virallinen juoppo
Näin pienen haitan sain kaivettua,muuta ei ees tule mieleen
Päihteiden käyttö on elämistä suodattimen kautta. Suodattimen kautta hengittäminen vain käy jossain vaiheessa rasittavaksi. Otsikkoon viitaten: Kun suodattimen jättää pois voi saada yliannoksen elämää ja joutua hieman nieleskelemään vähän ennenkuin tottuu aitoon olotilaan. Mutta siihenkin tottuu yllättävän nopeasti!
Pilvihörhölle raittius on myrkkyä, sillä se estää pilvihörhöä pilvihörhöilemästä pilvihörhöilijältä odotettavan määrän pilvihörhöilyä j a pilvihörhöilyn tematiikan mukaisesti, eikä pilvihörhöilijän elämä ilman pilvihörhöilyä ole minkään arvoista, sillä pilvihörhöily on vastaus pilvihörhöilijän syvimpään tarpeeseen olla pilvihörhöilijä j a sen pilvihörhöilijä todella osaa, valita raittiuden ja pilvihörhöilyn välillä ja a i n a voittaa pilvihörhöily, sillä sinä päivänä kun loppuu pilvihörhöily, pilvihörhöilijä ei olekaan pilvihörhöilijä.
Itselle lisäaineettomuus ei ole haitallista, en pelkää mitään tai ketään tai ole menettänyt kuin sekaisin ollessani elämästäni asioita ja elämääpelkäävien pitää pysyä sekaisin-tilassa ja
kysymyksen asettelu onkin lähtökohtaisesti provokatiivinen myönteisellä tavalla.
Yleensä tässä vaiheessa liukenen takavasemmalle,en jaksa olla porukan virallinen juoppo 
