Pieniä askeleita, uusia intohimoja. Päivä kerrallaan kun vain muistaisi sen kaiken tehdä. Olen ollut ilman enkä enää sitä myrkkyä halua. Toisinaan sumeina hetkinä se kuitenkin iskee puun takaa - miksi ei, yksi siideri ole hyvä ansaitset sen, nautinnon! Minkä nautinnon?? Senkö että taas kerran menettäisin loputkin siitä mitä olen niin anteliaasti nautinnon vuoksi pois jakanut - itsekunnioitukseni, ylpeyteni, mielenterveyteni, taloudellisen “vakauteni”, tasapainoiset ihmissuhteeni, terveyteni. Vain yhden siiderin tähden. Sen pienen hetken, jonka juomisen suurin syy sen viekottelijan mielestä on se, että silloin voin tuntea olevani normaali, kuin kaikki muut. Yhden siiderin tähden, sen pienen hetken.
Joku samojen asioiden kanssa kamppaillut kaverini sanoi kerran, että loppujen lopuksi on helpointa jättää se ensimmäinen huikka ottamatta. Ajattele, helpointa… Joku toinen täällä taasen käytti termiä “kuivahuikkaaminen”. Käsitin niin, että se on sitä, kun ajatukset alkavat kieroutua ensihuikalle myönteisiksi. Omalla kohdallani kuivahuikkaaminen alkaa jo päiviä ennen sitä kuin sorrun käytännössä myrkyttämään itseäni. Tuon kyseisen ajatuksen lukeminen - josta en kyllä nyt muista, missä ketjussa se tuli esille - havahdutti: kuivahuikkaaminen toimikoon oivallisena varoituksena 
Raittiina pysymiseen on helppo ohje. Ei pidä ottaa ryyppyä selvään päähän.
Muutama vuosi, niin eipä tule enää mieleenkään. Tai tietysti joskus tulee, mutta ainakin minulla vain hyvin epämiellyttävinä muistoina ja ihmettelynä, että miksi helkkarissa piti sekoittaa päänsä, kärsiä krapulansa ja vielä maksaa siitä. 
Loistava resepti!! 
:mrgreen: Pidetäänpä mielessä 
Mutta toisinaan se pää voi olla vähemmän “selvä” ihan ilman minkäänlaisia päihdyttäviä aineita. Niitä ei niin selviä hetkiä juuri pelkään. Kun olen liian stressaantunut, väsynyt jne., vaikea selittää… Yhden kerran huomatessani olevani juuri sellaisessa tilassa ja lähellä ryyppyä, tajusin että alitajuisesti olin itseni juuri siihen tilaan lietsonut! Olin tuntenut oloni tyhjäksi, tylsäksi ja sitten juuri lähellä päivää jona oli houkuttava tilaisuus “jossa joisin jos joisin”, kasasin itselleni niin paljon töitä ja stressiä että sitten “sinä päivänä” olin väsynyt ja kipeä. Lisäksi koin itseni jollakin tavalla oikeututuksi juomaan… En oikeasti noin ajattele vaan olen alkanut arvostamaan itseäni niin paljon, että koen oikeudekseni olla juomatta, koska se ei tee minulle hyvää. Nuo tuollaiset hulluusajatukset pelottavat, koska ne tuntuvat ja vaikuttavat silloin niin järkevältä.
Hyvin todettu. Ei mikään VELVOLLISUUS olla juomatta, vaan OIKEUS.
jos mieli meni ennakkohumalaan oli lähes mahdoton olla ottamatta.
Mulla ekan huikan välttäminen alkaa jo tunnetillan kontrollilla, sillee etten salli humalaodotuksien laskeutua ajatusmailmaan. Perjantaisin työmaakopeissa ja taukotuvissa humalaantulon odotustunnelma on joskus aivan käsikosketeltava. Raskas työviikko takana ja kaks vapaata edessä, a`vot niitä puheita mitä se tilanne tuottaa.
Ei tietenkään kaikille Mut ne jotka on niissä olleet tajuaa miten se askel on kevee ja hymy herkässä alkoon kävellessä.
Olen pakotettu näissä tilanteissa kertomaan itselleni koko tarinan 
Ensihuikasta aina maanantain hirveeseen krapulaan joka on kohdallani sääntö ilman poikkeuksia 
Sen tarinan jälkeen kerron mitä voin tehdä ilman sitä ekaa huikkaa…
En voi estää lintuja lentämästä taivaalla mutta voin estää niitä rakentamasta pesää aivokoppaani ( tässä tarinassa linnulla tarkoitetaan viinapirua )
Terveisin Kanttoona 
Tai missä tahansa virastossa, toimistossa, kaupan kassalla…suomalaisen arkielämän tragedia. Eletään viinalle ja viikonlopuille. Vatsa on perjantai-iltäpäivänä täynnä perhosia; kohta rentoutumaan/irrottelemaan… Viikonloput kuiitenkin aina samanlaisia ja maanantaina taas töihin uupuneena ja monta sataa euroa köyhempänä. Kun kunto alkaa olla kohdillaan keskiviikkona, alkaakin taas viikonloppuvapaiden odotus. HÖLMÖ ei koskaan opi En kyllä kaipaa noita aikoja.
p.s Mikä on muuten neuvosi “humalaodotusten” välttämiseksi? Etteivät ne edes tule mieleen? Miten mielen saa rauhoitettua? Vinkkejä muiltakin raitistuneilta? Itselläni ei ole olllut haaveita menemisestä tai juomisesta, joten ei ole kummempia ohjeitakaan? Ainostaan on toiminut tuo MUISTA VIIMEINEN HUMALASI/seuraukset, mihin “yksi” ryyppy johti.
Minä olen huomannut, että kuivahuikkaaminen alkaa helposti jo siitä, jos lähtee kovasti mukaan erilaisiin viinanjuontivitseihin. Niitähän kylvetään ahkerasti myös, joka sekin saattaa olla hieman oireellista tässä suomalaisessa meiningissä. Minun päässäni nuo kevyet vitsit vain saattavat johtaa vääränlaisiin mielikuviin, tunteisiin, oloon kuin olisin jäämässä muka jostain paitsi. Ja se taas johtaa houkutuksiin ja pahimmassa tapauksessa siihen kohtalokkaaseen ensihuikkaan.
Aionpa seuraavana kiperänä hetkenä käydä minäkin mielessäni läpi koko setin. En tyydy vain haaveilemaan siitä nousuhumalan lupauksesta, joka tosiasiallisesti ei ole koskaan pitänyt kutiaan. Omalla kohdallani totta on sekin, ettei humala edes tunnu koskaan niin hyvältä kuin sen aina olettaisi tuntuvan.
Itse söin jossain kohti suklaata, kun teki mieli oikein kunnolla ryyppäämään. Humala se on sokerihumalakin, tosin ei yhtään sen terveellisempi, mutta morkkis on hiukan hennompi. 
Kyllähän sitä kävi niitä, sitten kun saan sopivan tilaisuuden… ajatuksia läpi useinkin, ennen kuin ymmärsi etten yritä raitistua yhtään kenenkään muun kuin itseni vuoksi, joten kaappijuoppous ei ole mikään ratkaisu. Tuon ymmärtämiseen meni aika pitkä aika.
En keksi yhtään “keinoa” joilla noita “minäkin haluan mukaan” tilanteita olisi voinut kokonaan välttää. Lähinnä käytin järkipuhetta, selitin itselleni joskus ääneen miten minulle käy jos menen juomaan. Juon sitten liikaa ja onko se nyt kivaa oksentaa perheen kuullen aamutuimasta iltaan asti, sitten vapisuttaa taas, ja tuntuu että pitää lopettaa itsensä, onko se nyt niiiiin hauskaa? Sitten jostain pieni ääni sanoi viisaasti, että ei se ole kivaa. Joskus vieläkin käyn tuon keskustelun päässäni, kun joku ystävä tai tuttava avaa saunaoluen silmieni edessä.
Tuossakin on kyse jostain hyvin ytimekkäästä oivalluksesta, ettei tarvitse raitistua kenenkään muun kuin itsen puolesta. Että saa olla juomatta, saa elää omaa elämää. 