Raittiin elämän siunaukset.

Me Lopettajat
1

Tervehdys kaikille, niin uusille kuin vanhoillekin kirjoittajille. Tälle aamua minulle tuli olo, että ehkä on nyt sopiva hetki palata kirjoittelemaan tänne.

Olen aikaisemmin paljonkin tänne kirjoitellut, saaden elämääni täältä todella monta positiivista asiaa toisten kirjoitteluista.

Tänään ymmärrän tämän palstan olleen yksi tärkeä kanava rakentaessani elämääni totaalisesta tuhosta, uuteen kuosiin. Oikeastaan juuri nyt koen saavuttaneeni yhden tärkeimmistä etapeista elämässä, jonka kanssa olen läpi elämäni taistellut. Nimittäin säännöllisen toimeentulon.

Monta mutkaa on matkalla tässäkin asiassa ollut, eikä vähiten itsestäni johtuen, mutta tänään ymmärrän tässäkin asiassa tarvinneeni tuon kaiken, päästäkseni tähän tilaan. Olen siis nyt helmikuulta lähtien tehnyt reissutyötä, johon kuuluu avokuntoutusryhmän pito sekä kuntoutukseen liittyvät yksilökeskustelut. Viime torstaille minulla oli yhteistyötahon kanssa palaveri, jossa sovittiin useamman vuoden yhteistyöstä. Tämän myötä saan rauhoittua keskittymään olennaiseen. Elämään ilman turhaa taistelua. He jotka jossain kohtaa kirjoitteluani ovat seuranneet, tietävät kyllä millaisia henkisiä helvettejä olen näinä raittiinakin vuosina itseni kanssa läpikäynyt. Tänään ymmärrän näiden taisteluiden merkityksen niin, että ne ovat olleet eräänlaisia koetinkiviä siihen kuinka tosissani olen valmis elämän ja sen haasteet kohtaamaan pakenematta entiseen, itsetuhoiseen elämään.

Olen viimeiset vuodet kirjoitellut blogia, jonka halutessaan löytää oheisesta “linkistä”.

Haluan tässä kiittää kaikkia teitä jotka matkallani mukana ovat olleet. Jatketaan jakamista, antaen hyvän kiertää ja vaikuttaa.

2

Mukavaa kuulla sinusta, Kaaleppinen. Hienoa, että työasiasi ovat järjestyneet. Paljon terveisiä myös perheellesi ja lämmintä kesää teille kaikille!

3

Kaaleppinen hei tosi hienoa, että työpuolikin elämästäsi vakiintuu! Helpottaa varmasti ja vapauttanee lisää psyykkistä energiaakin muuhun käyttöön, mahtavaa ja onnittelut!

4

Lämpimät kiitokset tuestanne. Energiaa varmasti vapautuu ja paljon, kunhan tässä ensin totuttautuu ajatukseen että on elämässään sellaisessa kohdin jossa ei tarvitse jatkuvasti pähkäillä ratkaisua johonkin päivän polttavaan ongelmaan. Tuosta pähkäilystä kun on tullut iso osa olemistani, kun aina jokin asia tai tilanne elämässäni on sitä kuin vaatinut.

Olen nyt tietoisesti pyrkinyt opettelemaan sallimaan itselleni kaiken sen hyvän mitä elämä on suonut ja suo. Silti hetkittäin koen tutun arvottomuuden kuiskaavan korvaani: “Et sinä tätä ansaitse.” Nyttemmin olen opetellut toteamaan ykskantaan: “Kyllä, myös minä saan ilman syyllisyyttä kokea ansaitsevani elämässä myös hyvää.”

Tietysti tietyt taloudelliset rasitteet ovat tälläkin hetkellä niskassani, mutta kiitos työkuvioiden järjestymisen, sain eilen käydä järjestelemässä asioita niin että kuitenkin pitkästä aikaa voin keskittyä elämään, noiden taloudellisten asioiden järjestyvän työnteon myötä ajallaan.

Paljon on poijalla vielä elämässä oppimista, mutta hyvä niin. Toisaalta peruutuspeiliin katsoessani voin myös rehellisesti todeta kokolailla paljon oppineeni. Sen myötä elämä juuri nyt on turhan säntäilyn sijasta kuin rauhallista lipumista eteenpäin, hiljalleen vaihtuvia maisemia ihaillen.