Onko joku kokenut kertalaakista raitistumisen ihmeen, kuin uskoonkääntymisen, joko hoitopaikan tai vertaistuen avulla?
Pohjanmaalla Lapualla sijaitsee lähinnä vakavaraisille alkohoolinkäyttäjille tarkoitettu hoitola Minnesota Hoito Oy, joka on käyttänyt markkinointistrategiana mm. 90 % raitistamis-tulosta.
Vaikka lukema hipoo tahatonta koomisuutta ja osa “hoitotuloksista” lie henkilökunnan itsensä muokkaamia, on toki keskustelu päihdehoitojen vaikuttavuudesta tervetullutta.
Minnesota-hoitomallin Suomeen tuonut Myllyhoito on myös tehnyt seurantaa hoidokkiensa raittiudesta jälkihoidon keinoin, ja lukemat ovat olleet tiemmä luotettavasti 50 - 60 % luokkaa. (raittiina 2 vuotta hoidon jälkeen)
Se on suuri tulos hoidettaessa oireyhtymää, jonka ennuste on heikompi kuin syövän.
Mylly/minnesota-mallinen hoitokaan ei sovi kaikille. Joitakin se traumatisoi entisestään, jotkut puolestaan retkahtavat uudelleen. Eräs kroonikko kuvaili hoitoa “haavojen auki repimiseksi”.
Olisikin hyvä kai ymmärtää toipumisen prosessi-luonne: se voi vaatia retkahdksia ja siihen liittyy monia vaiheita. Monillakaan raitistuminen ei tapahdu simsalabim pariin palaveriin menemällä ja jonkun askel-ohjelman hyppäämällä, tai edes kyseistä askel-ohjelmaa käyttävässä hoitopaikassa.
Raitistuminen tai päihdeongelman voittaminen on kuitenkin oma duuninsa, ja siitä on vastuussa lopulta ihan itse, vaikka tukea voikin saada.
Harva oppii kohtuukäytön tai vähentämään, mutta ei sekään ihan tavatonta ole. Useimmille on parasta raitistua kokonaan. Kohtuukäytön/hallitun käytön yrittäminen ei ole minusta niin tuomittavaa, koska itsekukin meistä kokeilee sitä kuitenkin: luvalla tai ilman.
Mutta onko sinun kohdallasi ollut ns. äkkikäännös: joko hoidossa tai vertaisryhmässä?
Ja sitäpaitsi käsitteiden monitulkintaisuuskin siis joskus ärsyttää.
Kuntouttava päihdehoito tarkottaa raitistavaa päihdehoitoa, siis muutokseen tähtäävää hoitoa. Joskus käytetään käsitettä korjaava päihdehoito.
Kuntouttava päihdehoito ei siis tarkoita, että asiakkaiden cooper-tuloksia pyritään parantamaan.
Haittoja vähentävää päihdehoitoa on puolestaan mm. korvaushoito (ilman psyk.sos.kuntoutusta), päihdeongelmaisten asuntolat yms. hyysäys no kyllä te tiiätte.
Ehkäisevä päihdetyö onkin sitten juttu josta puhuttu pariin otteeseen, mutta se on niin liukas pinta että jokainen tietää mitä se suunnilleen voisi olla mutta kukaan ei ihan konkreettisesti mitä se on.
Ehkäisevä päihdetyö on jotain sitä mitä jokainen voi tehdä, mutta toisaalta sen tekemistä on vaikea määritellä.
Heippa, Ketostix!
Vastaan kertomalla, että olen ollut raittiina ensimmäisestä AA-palaveristani lähtien. Sitä ennen olin jo kauan aikaisemmin tajunnut, että alkoholi on tuhon tie minulle. Se SIMSALABIM tapahtui siis siten, että itseni takia uskaltauduin turvautumaan AA:n tarjoamaan apuun ja ääneen sanomaan isohkolle ihmisjoukolle: “olen xx ja alkoholisti” . Olin jo vuosia aikaisemmin tiennyt jotain AA:sta.
Sen sisäistämiseen että raittiina voi elää ihan täyttä elämää, on mennyt aikaa. Ensimmäisenä vuotena ei uskaltanut mennä oikein mihinkään, missä oli viinaa. Nykyjään ei niin väliä. Eli otsikon kysymykseen, josta moni voi olla eri mieltä: Pysyvään ja tyytyväiseen raittiuteen päästäkseen pitää käydä se oma osuus sitä paskaa pöyhimässä ennen kuin rupeaa tapahtumaan. Simsalabim tapaukset, jotka hehkuttaa viikon raittiuden jälkeen raittiuden auvoisuutta herättää itselläni ensimmäiseksi ajatuksen, että tuo ei kauaa tule kestämään.
Juomahimoja ei itselläni ole ollut minkäänlaisia. Ne otettiin jo juoma-aikana minulta pois.
Itse olen ollut jo pari päivää raitis, ihan simbsalabim! Niiden, jotka ovat olleet vasta yhden päivän kuivilla, sanonkin aina että ei tule kestämään! En meitä tuplapäivän raittiita sinänsä korkealle jalustalle nostaisi, vaikka me ollaankin vähintäänkin puolet raittiimpia kuin nämä “päivänselvät”. Heillähän on toipumisprosessi vasta puolivälissä, eikä heidän tulisi vielä iloita saavutuksistaan. Kestää nimittääin ainakin se toinenkin päivä ennenkuin raittius on tosiasia. Tämän jälkeen alkoholismi on ohi, ihminen on raitis, eikä asiaa tarvitse enää murehtia. Jämpti on näin! Elämä on kivaa raittiina! Ihan simbsalabim!
Taidat olla Arkkitehti vitsimiehiä…???
Ei niin voi raitistua. En usko. Silloinkin, jos tapahtuu “ihme”- juomishalut “otetaan pois” tms. on sitä asiaa pyöritellyt ja työstänyt mielessään, kuka lyhyemmän,kuka pidemmän ajan.
Kyllä raitistuminen on uskoakseni aina työn takana- jos puhuu muuta, ei ole alkoholisti ollutkaan.
Pari juomatonta päivää riittää, jos asiaa on syvällisesti pohtinut tarpeeksi. Niin monta päivää asiaa pitää pohtia kuin on juonut, arvelisin. Jotkut pohtivat asiaa itsekseen, jotkut ryhmässä. Ja se pohdinta on mielestäni nimenomaan taustalla olevien psyykkisten juttujen parantamista, eikä “voi vittu koska alkoholi”.
Vuodessa 365 päivää dokannut, ja asiaa yhtä monta päivää syvällisesti pohtinut vuosijuoppo voi kokea simsalabimin huomattavasti nopeammin kuin 52 päivän kohtuukäyttäjä, joka surkuttelee seuraavana päivänä vain krapulaansa muttei koskaan pohdi asiaa syvällisesti.
Mikäli kohtuukäyttäjä pohtii välillä syvällisesti asiaa, hän saattaa pysyä kohtuukäyttäjänä. Jos asiaa ei pohdi, annokset todennäköisesti nousevat vuosi vuodelta. 10 vuoden päästä kohtuukäyttäjä saattaa olla hyvää vauhtia matkalla kohti 365 vuosijuoppoa. Useimmat pohtivat ajoissa. Jotkut vasta sitten kun on pakko.
Hoitojaksot ovat yleensä liian lyhyitä pohdintaan. 90 päivän pakkokuivattelussa pohdinta ei raitista jos pohdinta loppuu hoidon jälkeen. Hoito ei sen vuoksi aiheuta simsalabimiä, vaan päivittäinen pohdinta. Päivittäinen pohdinta hoidon jälkeen.
