Raitsikkakuskin rakkaus (keskustelua ammattikoulutuksesta)

Olohuone
1

Tässä ketjussa voi keskustella vaikkapa opiskelusta, ammattiopinnoista tai muusta opiskelusta.

Mutta arvatkaa mitä!

Minä, minä, minä aion opiskella joko metronkuljettajaksi tai raitiovaununkuljettajaksi. Laitoin jo yhteydenottopyynnön Stadin Ammattiopistoon kyseisiin opintoihin liittyen.

Idea iski päähäni tänään, kun kuulin metrossa kuulutuksen jossa sanottiin: “Metroliikenteessä on epäsäännölliset vuorovälit johtuen henkilöstövajeesta”.
Koska olin seitinohuessa päiväkännissä, päätin että asialle täytyy tehdä jotain.

Minähän siis olen aiemmalta koulutukseltani sosionomi (amk). Ja lähihoitaja. Ne ovat duuneja, joista voisin sanoa “I´m done!”
En siedä ajatusta edes siitä, että minun pitäisi kohdata joku ihan kiva päihdekuntoutuja ja jutella hänen kanssaan mukavia 40 minuuttia. Saati että minun pitäisi auttaa jotakuta taas. Nykyisin riittää että autan itseäni tarpeen vaatiessa.

Annoin kaikkeni vuosina 2010 - 2021. Muistan kaikkia asiakkaita/potilaita hyvällä. Uskon että niin hekin minua. Se kortti on minulta kuitenkin nyt katsottu. Olen siitä onnellisessa asemassa, että voin huvikseni loikkia ammatista toiseen.

Minusta tulee metrokuski tai ratikkakuski. :bulb: Ajelen pitkin kaupunkia ja saan palkkaa melkein yhtä paljon kuin sosiaalityöntekijä. Tulen kertomaan tästä urakehityksestäni tässä ketjussa.

Otsikko tulee muuten Problemsin biisistä:
youtube.com/watch?v=ur9EkMmuJTA

Onko sinulla ammatilliseen koulutukseen liittyviä suunnitelmia tai ajatuksia?

2

Tässä en siis mitenkään halua glorifioida kännissä olemista, enkä varsinkaan väittää että päihtyneenä yleensä saisi hyviä ideoita.

Suurin osa päihtyneenä tulevista ideoista on huonoja. Vankilat ja hautausmaat ovat täynnä addikteja, jotka ovat saaneet päihtyneenä idean, joka on seuraavana päivänä osoittautunut helvetin huonoksi ideaksi.

Joskus harvoin kuitenkin saattaa tapahtua niin, että päihtyneenä tuleekin idea, joka on oikeasti hyvä. Esim. monta hyvää bändiä lienee perustettu tuopin ääressä, vaikka alkoholinkäyttö sinänsä ei tee kenestäkään luovempaa tai musikaalisempaa.

Myös raitistumispäätös kehittyy usein päihtyneenä tai vierotusoireisena.

3

Minä opiskelen tällä hetkellä tutkintoa jota en halua, osittain vakuutusyhtiön päätöksellä. Keväällä haen yliopistoon, ja toivottavasti pääsen sinne jatkamaan nykyisen unelmani jahtaamista :smiley:
Joskus niitä ratkaisuja pitää tehdä!
Ja jos Vadelmamunkki on sattunut olemaan pikku hönössä vision saadessaan, hän ehtii varmasti pohtia ajatustaan myös selvin päin?
Ja jos ajatus tuntuu hyvältä niin antaa mennä vaan!
Itse olen enemmän sitä mieltä että darrassa ei pidä tehdä suuria ratkaisuja, silloin masentaa ja on kaikin puolin kurja olla eivätkä tilanneanalyysit ole kovin hyviä silloinkaan. ( yleensä tekee mieli pistää ovi lukkoon, kaihtimet kiinni ja puhelinkin kiinni, ja saa olla tyytyväinen ellei kovin itsetuhoisia ajatuksia tule…)
Joskus pikku kännissä saatu idea voi olla hyvinkin jalostamiskelpoinen, ei sitä koskaan tiedä.
Itse olen lapsillenikin sanonut että älkää asettako itse haaveillenne rajoja, kyllä ulkomaailma kampittaa teitä ihan tarpeeksi muutenkin.
Anna mennä munkki, ja kerro välillä miten homma etenee!

Itse kamppailen pääsykokeisiin valmistautumisen, nykyisen koulun, perheen ja alkoholiongelman ristipaineessa. Ei aina ole ihan kevyttä, mutta yritän parhaani mukaan pärjätä.

4

^ Kiitos, Elämän oppilas. Ja paljon tsemppiä ja menestystä sinulle yliopistoon hakemiseen! :slight_smile: Jaksamista myös nykyiseen elämänvaiheeseen.

Minä olen aikoinaan hakenut yliopistoon kahdesti, enkä päässyt edes pääsykokeisiin. Vuonna 2018 hain Valtsikkaan opiskelemaan sosiaalityötä ja 2021 Taideyliopistoon kirjoittajalinjalle.
Tuon Valtiotieteellisen kanssa kompastukseni oli kai siinä, että hain yltiöpäisesti suoraan maisterilinjalle, koska arvelin aiemman amk-tutkinnon korvaavan kandidaatti-vaiheen. No ei se vissiin ihan korvannutkaan. :bulb:
Jos olisin hakenut suoraan koko koulutusohjelman alkuun, olisin saattanut päästäkin, mutta edessä olisi ollut 5 vuoden opinnot. Ihan sellaista vuorta en enää jaksanut alkaa kapuamaan, varsinkin kun minulla oli jo se sosiaalialan amk-tutkinto.

Nyt on sitten harkinnan alla ihan uusi ala ja lyhyempi koulutusrupeama. :smiley: Tavoitteena on saada psyykkisesti kevyt työ (vaikka olisikin vuorotyö), jossa tienaa kohtalaisesti rahaa ja jossa ei tarvitse hoitaa muita ihmisiä, kunhan hoitaa sen kulkuneuvon kuljettamisen turvallisesti. Ja kyseessä varmasti tulisi olemaan metro, vaikka otsikossa mainitaankin ratikka.
Metron suljetussa ohjaamossa ei joudu kuuntelemaan päihtyneiden asiakkaiden ääntelyä kun on itse selvinpäin, niin kuin raitsikassa joskus joutuisi.

5

Ymmärrän tavallaan mitä tarkoitat, vaikka raideliikenteen kuljettaja on vastuussa ihmisistä hän ei ole tekemisissä ihmisten ongelmien kanssa, siinä on iso ero!
Minä pidän peukkuja sinulle, toivottavasti toiveesi toteutuu!

Minulla on nyt vähän rankka vaihe menossa. Mutta kokemus on osoittanut että elämä on vähän vuoristorataa, välillä ylämäki ja välillä alamäki. Kyllä tästä tavalla tai toisella kahlataan läpi, ja minulla on kumppani joka tukee minua.
Eli loppujen lopuksi asiat on kuitenkin ihan hyvin, kunhan vaan jaksaa vähän aikaa punnertaa :smiley:

6

^ Kiitos paljon Elämän oppilas, ja menestystä sinullekin tavoitteiden saavuttamiseen. Sinulla on elämänasenne kohdallaan, ja sillä pääsee kyllä eteenpäin ja pitkälle. :slight_smile:

Elämä kolhii joskus, mutta vaikeuksien keskelläkin ihminen voi joskus voimaantua niin, että saavuttaa asioita joita ei aiemmin uskonut edes mahdollisiksi itselleen.

7

Voimaantuminen on hieno sana, ja varmasti hieno kokemus!
Asennetta voi jossain mielessä myös harjoitella. Itse jouduin muutama vuosi sitten sairaalaan. Siellä ollessani oli aikaa ajatella. Minulla oli kaksi vaihtoehtoa: joko surkutella kurjaa kohtaloa ja vaipua itsesääliin, tai aloittaa kuntoutus ja toipuminen.
Valitsin jälkimmäisen.
Ei se helppo juttu ollut, mutta pikkuhiljaa lähti etenemään. Aloitin sillä että opettelin kävelemään rappusia ylös ja alas.
Sen jälkeen muut haasteet ovat tuntuneet jotenkin helpommin hallittavilta…
Tämä kouluprojekti sai tavallaan alkunsa näistä kokemuksista:
Jos en tee sitä nyt niin milloin sitten?
Haluan vielä kerran tässä elämässä mitata mihin pystyn, ei se sen kummempaa ole. Eli perin itsekästä toimintaa loppujen lopuksi :smiley:

Hienoa että joku muukin haluaa toteuttaa itseään ja alkaa tehdä jotain sen eteen!
Saat kyllä kannustusta täältä Vadelmamunkki, ja toivon sinulle menestystä!

8

Tsemppiä opiskeluihin molemmille, Vadelma ja Elämän oppilas :slight_smile: .

Minulla ei ole ammattia, eikä muuta koulutusta, kuin rimaa hipoen suoritettu peruskoulu syistä, joita taannoin avasin tuolla kysymys-vastaus -ketjussa. Toistaiseksi en ole ammatillista koulutusta hankkimassakaan, mutta mistä sitä koskaan tietää, mihin sitä vielä vanhoilla päivillään innostuu… Lukio-opinnot aloitin viime syksynä ja olen tykännyt kyllä tosi paljon. Mitään paineita en tuosta harrastuksestani ota, kun en ole sillä tähtäämässä mihinkään jatko-opintoihin. Sellaiset aineet, kuten ruotsi ja fysiikka, jotka eivät nappaa, saavat mennä, miten menevät, kunhan jotenkin läpi menevät. Suuntaan energiani niihin aineisiin(esim. biologia, historia, psykologia), jotka oikeasti kiinnostavat ja jotkin helpot aineet(esim. englanti ja äidinkieli) menevät kohtuullisen hyvin ihan omalla painollaan. Myönnän kyllä, että pieni perfektionisti ja suorittaja yrittää välillä nostaa päätään, mutta tämä on hyvää harjoitusta siinäkin, ettei mun tarvitse yrittää vetää täysillä läpi kaikkea, mihin ryhdyn.

Olen ajatellut monesti, että voisin tykätä asiakaspalvelusta. Tähän tulokseen olen tullut ihan siksi, että olen muutaman kerran ollut lipunmyyjänä joissakin D.I.Y. -tapahtumissa, sekä merchant-pöytää pitämässä tuttujen bändien keikoilla. Kivaa on ollut se vähä asiakaspalvelukokemukseni, mutta voisi hyvinkin olla, että ajattelisin hommasta erilailla, jos joutuisin ihan oikeasti ja jokapäiväisenä työnäni palvelemaan asiakkaita :confused: :mrgreen: .

9

Ylioppilaskirjoitukset on ikimuistoinen tapahtuma, osallistui niihin minkä ikäisenä tahansa. :slight_smile: Ja siellähän sitä samoissa kirjoituksissa, samassa salissa pähkäilevät niin aikuislukiolaiset kuin nuoret lukiolaisetkin.

Tässä hauskassa Ylen jutussa eri henkilöt muistelevat omia kirjoituksiaan. Eräs muistaa että "”Naapuripulpetin tyyppi oksensi kaaressa”.
yle.fi/aihe/a/20-10004377
Se en ollut kuitenkaan minä, vaikka minulla oli englannin kirjoituksissa krapula. Minua ei nimittäin oksettanut, vaikka muuten ahdisti kyllä. :laughing:

Myös minä selvisin kirjoituksista käymättä kertaakaan vessassa, mutta en muista mitä minulla oli eväänä. Kaikissa kirjoituksissa ei välttämättä mitään, koska arvelin selviäväni hommasta niin nopeasti, ettei eväitä tarvita. Kolme (3) tuntiahan on minimiaika, jonka jälkeen saa luovuttaa vastauspaperit ja poistua.

10

Minä en oikeastaan muista mitään omista kirjoituksista, paitsi että lopputulos oli ihan hyvä.
Mutta sen valmistautumisen muistan, se oli melkoisen kovaa työtä.
Toivotaan että sen ajan pohjatyö kantaa vieläkin, matematiikka sujuu mutta kemia on ollut aina vähän hankalaa. Ja nyt joutuu pääsykokeisiin opettelemaan sellaistakin mitä en lukiossa käynyt ollenkaan :open_mouth:

11

Haa! Eilen sitten tuli tehtyä hakemus Helsingin liikennelaitoksen metronkuljettajakoulutukseen. :smiley: Koulutus alkaa heinäkuussa ja se on oppisopimuskoulutus, eli koulutusajaltakin saa jo palkkaa.
Hakemus oli muuten hyvin nopea ja helppo täyttää, mutta kahteen kysymykseen piti vastata videolla. Sekin oli oikeastaan ihan hauskaa.

Suunnitelma B:nä (tai A:na, en ole varma mikä plääni on A ja mikä B) laitoin työhakemuksen kirjastovirkailijaksi, tarkemmin sanottuna erikoiskirjastovirkailijaksi. Siihen työhön kai yleensä vaaditaan jotain kirjastotyön opintoja, mutta arvelin että ehkä sosiaali- ja terveysalan amk-tutkinnollakin voi yrittää, ainakin jos on hyvin orientoitunut kirjallisuuteen ja kirjastoihin. :slight_smile:

Rintamakarkuruuteni työvoimapulan piinaamalta sosiaali- ja terveysalalta on toteutumassa. Ei siksi että väheksyisin sitä työtä saati sen asiakkaita (joihin itsekin olen kuulunut), vaan siksi että se ei vain enää ole minun kuppini teetä.
Toisaalta: onhan tässä vielä sen verran vuosia ennen eläkeikää, että ehtii kyllä vielä joskus palatakin jos fiilixet muuttuvat.

12

Homma etenee. :sunglasses:

Minulle soitettiin Helsingin liikennelaitokselta, ja minulle on varattu työhöntulotarkastus Helsingin työterveysasemalla jo ensi viikolla. Se on siis heinäkuussa alkavaa metrokuskikoulutusta varten.

Jännää, että nyt ollaan ainakin hyvissä ajoin hoitamassa terveystarkastuskin. Kun olen aiemmin mennyt töihin Helsingin kaupungille johonkin sote-alan hommaan, terveystarkastus on ollut joskus töiden jo alettua, jos on ollut ollenkaan. Ehkei ihmisten hoitamiseen vaadita niin viimesen päälle terveyden tarkastamista, kuin metron kuljettamiseen. :smiley: :unamused:

Terveystarkastuksen esitietolomakkeessa on kysymys: “Oletko koskaan ollut hoidossa liiallisen alkoholinkäytön/huumeidenkäytön takia? Missä ja milloin?”
Siihen olisi kyllä helppo valehdella, että en ole. Olin nimittäin vuonna 2007 asiakkaana A-klinikkasäätiön ylläpitämällä A-klinikalla, eivätkä sen tiedot näy missään Kanta.fi:ssä eikä myöskään missään Helsingin kaupungin käyttämässä asiakastietojärjestelmässä.
Mutta miksi valehtelemaan? Aion merkitä lomakkeeseen totuuden mukaisesti että A-klinikkasäätiö vuonna 2007, ja sillä sipuli, meni syteen tai saveen. Jännä muuten, että tätä ei ole kysytty missään aiemmassa työpaikassa. :astonished:

13

Onnea jatkoon, vadelmamunkki!

Minulta kysyttiin haastattelussa mikä on suhteeni alkoholiin, kun olin hakemassa osa-aikaista toimistotyötä kaupungilla, vastasin: “sosiaalinen” - onhan se assosiaalikin sosiaalisuuden muoto :mrgreen: . Se pesti jumitti virallisesti siihen, että minulla oli jo toinen osa-aikavirka kaupungilla ja kahta ei kuulemma voi olla. Olin jo silloin eläkeiässä ja olen tietysti yhä, vaikka jatkankin töitä vielä tovin. Kompromissina lupasin lopettaa nykyisessä virassani, kuni täytän syksyllä 70. - Pomo yritti irtisanoa minut jo vuosi sitten perusteella, että taloon halutaan nuorempia. Minä nostin metelin, koska ikäsyrjintä kielletään Suomen laissa, ja voitin jupakan, työni sinänsä ei edellytä nuoruutta ja sopii seniorillekin. Ja jotkut senioritkin haluavat työllistyä. Pk-seudulla minut valittiin vielä 200 hakijasta kakkoseksi 57-vuotiaana, täällä periferiassa ikäsyrjintä löi heti kasvoille. Toivottavasti sinua onnistaa, vadelmamunkki, ja ehdit vielä tehdä yhden mielenkiintoisen uran!

14

Voi olla, että ajat ovat muuttuneet, mutta eiköhän tuossa vaikuta se, että minkä tahansa liikennevälineen puikoissa selväpäisyys on tärkeämpää, kuin joissakin muissa duuneissa. Ei sillä, että missään hommissa olisi okei olla päihtynyt, mutta on siinä vähän eroja, kuinka paljon ja kuinka pahaa vahinkoa voi saada aikaan. Sama juttu tuon terveystarkastuksen kanssa. Haluavat heti alkuunsa selvittää, ettei hakijalla ole esim. näössä tai kuulossa sellaista vikaa, joka estää metrokuskina toimimisen. Suotta sellaista ihmistä alalle kouluttamaan, joka ei kykene päivääkään tekemään niitä töitä.

Mutta ei muuta, kun lykkyä pyttyyn :slight_smile: .

15

Ah, päivitän kuulumisia ammatillisen kouluttautumisen saralta.

Kävin siis juuri hiljattain (9. toukokuuta, heh) Helsingin työterveydessä tarkastuksessa, liittyen metrokuskin koulutukseen. Tarkastus meni ihan hyvin, eikä päihteidenkäytöstäkään ollut haittaa.
Terveydenhoitaja vain kysyi pikaisesti: “Pystytkö olemaan juomatta: kyllä vai ei?”
Rasti ruutuun kohtaan “Kyllä pystyy olemaan juomatta” ja se siitä. Huumeseula otettiin ensimmäistä kertaa elämässäni.

Myöhemmin aloin kuitenkin pohtia tarkemmin kyseisen työn olemusta. Kolmevuorotyö, yövuorot johonkin puoleen yöhön. Varhaisin aamuvuoro alkaa varmaan klo 5. Jatkuvasti pitää olla tarkkana kuin porkkana, vaikka työ on kenties hyvinkin monotonista.
Olen tehnyt 3-vuorotyötä ja yövuoroja viimeksi vuonna 2012. Olin silloin huumevierotusosastolla (töissä, en potilaana : ) . Siellä sai aamuöisin nuokkua miten lystäsi, surffata netissä koko yön ja makailla vaikka soffalla, kunhan suunnilleen pysyi hereillä. Olin silti ihan rikki aina niistä yövuoroista.

Päätin että ehkei minusta sittenkään tule metrokuskia, koska se vuorotyö on niin kovvoo hommoo.

Edistääkseni kuitenkin alhaista rintamakarkuruuttani sosiaali- ja terveysalalta, keksin uuden hyvän idean! Idea tuli katsoessani Masterchefiä. Minustahan voisi tulla kokki! :bulb: :smiley:
Tykkään ruuasta, ruokakulttuurit ovat kiinnostavia ja tiedän jo jonkun verran ravinnosta. Ei muuta kuin hakulomake vetämään Kokkikoulu Perhoon Helsinkiin.
Nyt odottelen parhaillaan että kutsuvat minut haastatteluun. :sunglasses: “Bloody hell”, sanoi Gordon Ramsay.

Käsittääkseni muuten toimeentulotuellakin voi opiskella. Ensin on toki haettava opintotukea ja opintolainaa, mutta jos niitä ei saa tarpeeksi, toimeentulotuki voi täydentää perustoimeentulon.
Minä saatan tosin lähitulevaisuudessa saada jonkinlaisen perinnön äidiltäni, jonka turvin saattaa olla mahdollista elellä nuukasti jopa puolisen vuotta, ilman mitään tukia tai säännöllistä palkkaa.

16

Työnantaja pakotti mut virtsaseulaan ja sen mukaan en saa ajaa Helsinigissä bussiliikenettä.

17

^ Joo, ammattiajolupa menee vissiin aina jos seulasta löytyy mitä tahansa huimausainetta, vaikka “vain” kannabistakin.

Mutta sen ajoluvanhan voi saada takaisin ns. ajokorttiseurannan avulla, joka tarkoittaa pitkäaikaista asiakkuutta päihdeklinikalla ja päihteettömyyden todentamista uusin seuloin ja verikokein.

Ihan nopea prosessi se ajoluvan takaisin saaminen ei ole. Ei edes “siviiliajokortille”, saati ammattiajolupaan. Joskus päihdeklinikalle tulee uusia asiakkaita tyylillä että “Kärysin ratista, poliisi ja Trafi pyysivät käymään täällä että saan ajoluvan takas”. Nämä asiakkaat siis joskus otaksuvat, että he voivat vain käydä kerran tai pari päihdeklinikalla puhaltamassa alkometriin ja antamassa seulan, niin ajolupa tulee takaisin.
Naamat venähtävät, kun he joutuvat kuulemaan, että sitoutuminen klinikalle on ainakin puolen vuoden mittainen, säännöllisine keskustelukäynteineen, lääkärin arviointeineen ja seuloineen. Tällä ajalla rattiin ei ole asiaa laillisesti.

Mutta mitäs minulle kuuluu? Niin, paskat mä pääsin sinne kokkikouluunkaan. :laughing: Sieltä tuli jo meili, että “Kiitoksia mielenkiinnostanne, mutta tällä hetkellä meillä ei ole vapaata opiskelupaikkaa sinulle”.
“Oh, fuck me!” sanoisi Gordon Ramsay.

Ei se mitään. Minulla on ensi maanantaina työhaastattelu (!!!) ihan koulutustani vastaavaan työhön, joka ei tällä kertaa herätä minussa kauhua… :astonished:
Eräs ammattikoulu hakee opinto-ohjaajaa, tai jonkinlaista opiskelijoiden ohjaajaa, määräaikaiseen 7 kk:n työsuhteeseen. Hommaan vaaditaan vähintään sosionomin (amk) koulutus, joka minulla on.
Kaiken hyvän lisäksi kyseessä on minun entinen kouluni, jossa opiskelin aikoinaan lähihoitajaksi. :smiley: Tuttu mesta indeed, ja amisten kanssa voisi olla mukavaa askarrella.

Jos tämä homma ei nappaakaan, eikä mikään muukaan homma lähiaikoina, laskeskelin, että tulen kyllä joten kuten toimeen vaikka lopettaisin koko työnhaun ja tekisin pelkästään omaehtoisia kirjoittajan hommia. Siinä tapauksessa tulot saattaisivat kyllä tippua johonkin minimaaliseen 850 euroon kuukaudessa, mutta minulla on onneksi melko edullinen vuokra: 482 €/kk.
En minä siis nälkään kuolisi tai asunnottomaksi joutuisi edes alle tonnin kuukausituloilla.

Which is nice. :sunglasses:

18

Monenlaiset vaiheet on vadelmamunkilla takana, ja varmasti edessäkin! Toivottavasti löydät jotain mielenkiintoista puuhaa tulevaisuudessakin!
Minä pääsin sinne yliopistoon, nyt olisi viisi vuotta puurtamista edessä. Tai no, ei se puurtamista ole kokonaan koska ala kiinnostaa. Reissaaminen ei ole hauskaa, meillä ei voi kaikkea tehdä etänä (eikä onnistuisikaan, ainakaan minulta ilman luentoja) ja yliopisto on kaukana kotoa. Onneksi perhe ymmärtää, ja köyhyyteen meillä on jo totuttu :smiley:
Ehkä joskus tutkinto tuo mukanaan mielenkiintoisen ja kohtuullisesti palkatun työn, ja voi elää mukavaa elämää sen jälkeen.
Mukavalla elämällä tarkoitan sitä ettei tarvitse kaupassa miettiä minkä firman lihapullia on vara ostaa :smiley:

19

^ Onneksi olkoon yliopistopaikasta, Elämän oppilas. :slight_smile: Edessäsi on varmasti antoisia vuosia.

Ihan hyvällä moodilla minäkin menen tässä eteenpäin, vaikka uusia ammatteja en nyt pääsisikään opiskelemaan. Minulla on kuitenkin aina se kaikkein rakkain homma, eli kirjoittaminen, jota voin tehdä kotona omalla läppärillä niin paljon kuin haluan. :slight_smile: Kovin suuria summia sillä en vielä tienaa, mutta nyt on vihdoin se fiilis, että uskaltaisin jopa heittäytyä kirjoittamisen varaan kokonaan.

Follow your dream. :bulb: Niin olen ennenkin tehnyt, mutta joskus yhden unelman polku tulee kuljetuksi loppuun asti, kuten minulle kävi sosiaali- ja terveysalalla. Nyt on aika seurata uutta unelmaa.