Hei,
Ehkä tältä palstalta löytyy myös raitistuneita alkoholisteja. Olen täysin uuden tilanteen edessä. Monen vuoden suhde katkesi siihen, että mies täysi puun takaa löysi uuden naisen. Tiedän, tämä ei ole mikään uusi juttu, ihmiset löytyy muita ja eroaa, mutta silti tässä tapauksessa yllättävä. Hän on juopotellut koko ikänsä pohjamutien kautta ja vasta käytyään reilu vuosi sitten jälleen kerran pitkän hoidon jopa pysynyt selvinpäin yli vuoden. Osallistuin jopa itse tähän hoitoprosessiin. Nyt kun vihdoin asiat voisivat olla vähän paremmin niin hän kaikkien taisteluiden jälkeen on rakastunut toiseen. Olisin kysynyt muilta raittiina olleilta tai raitistuneiden kanssa eläneiltä, onko tämä tyypillistä käytöstä? Olen jotenkin luullut, että juopot päinvastoin haluavat säilyttää sen turvasatamansa mutta onko sittenkin niin, että kaikki mikä muistuttaa vanhasta pitää putsata pois. Toki parisuhteessa nyt normaalit arjen koukerot ja haasteet on, mutta raittiuden kanssa kamppailu vaikuttaa paljon ihmisen käytökseen.
Onko kenelläkään ajatuksia/kokemuksia jakaa tässä ikävässä ja yllättävässä tilanteessa?
Jospa mä sitten häiritsen vähän kotikanavaa, kun ei muutkaan tunnu vastaavan.
Yli vuoden raittius on jo melkoinen saavutus. Se ei yleensä onnistu hampaat irvessä, vaan koko ajatusmaailmaa on muutettava. Sen vuoksi ei ole ihme, jos mies tuntuu erilaiselta tai hänestä itsestään tuntuu erilaiselta. Myös erilaiselta kuin ennen ollessaan selvinpäin.
Meillä erimielisyydet vaimon kanssa johtui aiemmin oikeastaan pelkästään minun juomisestani. Tiesin itsekin olevani syyllinen. Näin ei voida edes puhua riidoista, koska “antauduin aina ehdoitta” jo heti suoraan. Kun lopetin juomisen, en enää tuntenut häpeää. Aloin sanoa vastaan ja tuli ihan oikeita riitoja. En myöskään enää sulattanut vaimon kontrollia menoistani ja tekemisistäni. Hän varmaan hyvää tarkoitti vahtimisellaan ja koitti pitää raittiina. On selvää, ettei asiat hetkessä parane tai unohdu. Silti minua ärsytti, että riidoissa viimeinen lyömäase oli minun käytökseni juoma-aikana.
Se on ainakin on ihan tosiasia, että tilaisuuksia toisen mukaan lähtemiseen tulee raittiille miehelle ihan erilailla kuin juovalle.
Meillä mies ollut puolisen vuotta raitis ja tunnistan samoja piirteitä kuin edellinen kirjoittaja mainitsi itsestään. Häpeä monissa asioissa hävinnyt ja sanoo vastaan yms. Muuttunut aivan täysin. Vaikka raitistuminen on varsinkin lapsille ja tietty koko perheelle hieno asia, niin aivan vieraan kanssa tässä tuntuu nyt olevan vaikka takana yhdessäoloa vuosikymmeniä. Mies ei ole luvannut mitään juomisen suhteen tai siitä ollaanko yhdessä tulevaisuudessa. Kämppäkavereina ikäänkuin eletään päivä kerrallaan. Ei ole helppoa. Joskus huonoina hetkinä mietin, että olisi niin väärin jos mies lähtisi toisen matkaan. Minä sain juopotteluvuodet ja uusi nainen saisi nauttia raittiista miehestä. Näin voi hyvinkin käydä. Elämä on…
Lyhyesti: kun juominen loppuu, jää vielä paljon selvitettävää suhteessa itseen ja toisiin. Joskus keinot on oikeita, joskus vääriä. Tilanteet on moninaisia, edellä kuvatut seikat pitää paikkansa: riidat muuttuvat alkoholin ympäriltä muiksi asioiksi, ihmiset muuttuvat (alkoholistit) tai eivät muutu vaikka aihetta olisi (läheiset).
Uusi suhde voi olla aitoa rakkautta, mutta myös pakokeino, ettei tarvitse vanhoja selvitellä tai kohdata: joutuuhan ne sitten kuitenkin joskus kohtaamaan muodossa tahi toisessa, mutta sitä ei välttämättä halua sen raittiuden alkumetreillä tehdä.
Eikös AA kehota raitistunutta olemaan antautumatta uusiin parisuhteisiin ekan vuoden aikana, koska se on väärä ajankohta ja raitistunut tarvitsee voimat eheytymiseen vai onko tämä elokuvista opittu väärä fakta? Ja rakastuminen itsessään on nousuhumalan kaltainen tila, joten loogisesti ajatellen mies joka lähtee toisen matkaan, vain siirtää juomattomuuden vaikeuden pois ajatuksistaan.
Sitä en tiedä, mikä on totuutta ja miten arvokas mies nyt menetettiin, mutta lohdutan aloittajaa kertomalla, että luultavasti pääset nyt itsekin helpommalla, petturuuteen taipuvaisen entisen juomarin kanssa ei olisi välttämättä kovin helppoa olla. Olit korvattavissa, mutta niin on hänkin. Älä lannistu, sinäkin olet vain oppinut tästä sotkusta.
Kiitos kaikille vastauksista. Se on juurikin näin, että raitistumisen aikana ihminen muuttuu varmasti paljon. Tämä mies ei ollut mikään mestari tunteista puhumiseen vaikka usein yritin kysyä mitä pään sisällä liikkuu. Totta on kyllä sekin, että itse jäin varmasti siihen nalkuttajan ja epäilijän rooliin, joka olisi pitänyt ehkä osata hallita itsessään. Mutta kai se on niinkin, että kun toinen raitistuu odotukset siitä yhteiselosta nousevat liian suuriksi kun ex-juomarin päätehtävä on pysyä selvinpäin.
Itse mietin myös tuota samaa, että ehkä rakastumisen tunne tuottaa samaa mielihyvää kun nousuhumala. Jotenkin vain tuntuu, että suin päin toiseen suhteeseen syöksyminen reilu vuoden raittiuden jälkeen olisi riski. Tämä mies nimittäin otti ja lähti salaa ja katosi kokonaan. Olin vartin kotoa poissa ja huusholli oli tyhjennetty sen aikana. Ei vastaa puheluihini, ei viesteihini, ei mihinkään. Vain katosi ja oli ilmeisesti jo hetken suunnitellut sitä salaa kun osoite oli jo vaihtunut. Melko selkärangaton tapa lähteä, ettei anna toiselle mitään vastauksia tai selityksiä. Jättää täysin tyhjän päälle. Ehkä minä sitten muistutin liikaa siitä vanhasta huonosta elämästä ja nyt oli pakko aloittaa täysin tyhjältä pöydältä.
Toi on kyllä kamala tapa jättää toinen, kadota vaan yht’äkkiä. Toinen jää sitten yksin kotiin ihmettelemään, mielessä miljoona kysymystä joihin ei todennäköisesti koskaan saa vastausta Hyvä kun pääsit tollasesta lierosta eroon, ihan uskomattoman selkärangatonta toimintaa. Niin se vain on, että liero on liero, joi se tai ei. Ihan sama miten huono on tunteistaan kertomaan.
Kiitos, lieroltahan tuo tuntuu. Ei tosiaan ole reilua jättää toista miljoonien kysymysten kanssa, joihin ei koskaan saa vastausta. Oli ex-juomari tai ei. Mutta ehkä ex-juomarin on helpompi tehdä noin kun on kadonnut vuosien aikana ristiretkilleen muutenkin. En tiedä. Kyllä vetää ihmisen tyhjäksi kun 10 vuotta haki toista katuojasta, kuskasi katkoille, kesti masennukset ja lääkehuurut, ja sitten kun vihdoin käytiin läpi hoito, johon osallistuin niin sain tätä raitista “riemua” osakseni vuoden. Toki itsessänikin on vikaa, mutta ei vain mahdu käsitykseen, että toinen voi kaiken jälkeen vain häipyä savuna ilmaan. Ei selityksiä, ei edes vilkutusta ovelta. Ei kai kukaan ns. normaali ihminen voi tehdä noin…?
Eipä kukaan tunne-elämältään “normaali” ihminen noin tee, ei vaikka olisi suhde ja tunteet kuinka loppuneet sinua kohti. Lohduttaudu sillä, että hän se heikkouttaan pakeni kuvitellen, että menneet voi unohtaa ja onni asuu uudessa suhteessa. Taitaa pitkästä raittiudesta huolimatta olla vielä kovin keskeneräinen toipumisessaan
Anna sinä omien tunteidesi tulla, kiukkua ja ole vihainen. Suru ja pettymys, kaikki on kahlattava läpi. Huolehdi siis itsestäsi, hänen ratkaisunsa kertoo keskeneräisyydestä etkä voi hänen valintoihinsa vaikuttaa, vaikka sitä ehkä vielä toivotkin.Hae ammattiapua omien tunteidesi käsittelyyn. Tiedän miten hankalaa on tulla jätetyksi, minun mieheni lähti toisen mukaan. Selitykset olivat ympäripyöreää potaskaa. Kun jää ilman vastauksia ja keskustelua, joutuu itse mielessään sekä kysymään että vastaamaan, se on raskasta.
Voimia.
Hyvä kun pääsit tollasesta lierosta eroon, ihan uskomattoman selkärangatonta toimintaa. Niin se vain on, että liero on liero, joi se tai ei. Ihan sama miten huono on tunteistaan kertomaan.