Olen parikymppinen nuori nainen, “raitistuin” kesäkuussa 2015. Harmittaa, kuinka monta vuotta join ja haaskasin nuoruuttani alkoholille. Minulla alkoholin käyttö alkoi haitallisena, kun aloin käyttämään sitä lääkkeenä jalkojeni hermosärkyyn (kun lääkärin määräämät lääkkeet eivät auttaneet). Raitistumiseni alkoi aika pitkälti oivalluksesta, että fyysiset kipuni pikemmin voimistuivat alkoholin vuoksi. Olen myöskin tuhonnut monia ihmissuhteita alkoholin vuoksi, sillä minusta tulee humalassa häijy, onneksi lähiperhe on pysynyt rinnallani.
Tämä oli tällainen kömpelö aloitusposti, olisi mukava saada keskustelua aikaiseksi saman ongelman kanssa kamppailevien kanssa.
Noin 4 kuukautta kuivilla, ja nyt testeilen taas alkoholin käyttöä. Tuntuu erilaiselta, ahdistavalta eri tavalla. Vanhempien luona asuessa täytyy pysyä omissa oloissa. Ja huomenna väsynyt olo verrattuna edellisten kuukausien energisyyteen.
Mutta topicin aiheeseen; raittiina on ollut ihanaa olla oma ihana itsensä ), pärjää sosiaalisissa tilanteissa NIIN paljon paremmin selvänä kuin humalassa. Ihmissuhteet <3
Kannattaa olla erossa liemestä kunnes (tai jos) tiet taas kohtaavat… Vähän ihmissuhdemainen sääntö, että joskus sitä vaan joutuu (syystä taikka kolmannesta) vanhan rakkaan kanssa samoille patjoille, ja joskus taasen tuntuu vaan hyvältä mitä enempi on välimatkaa! Antaa elämän johdattaa!
), pärjää sosiaalisissa tilanteissa NIIN paljon paremmin selvänä kuin humalassa. Ihmissuhteet <3