Andante, tuo on ollut myös mulle yksi tärkeimmistä elämänohjeista joita yritän noudattaa!
Hyvää ensimmäistä adventtia kaikille! Joulukalenterin ensimmäinen luukku on avattu, lunta on maassa ja pientä joulufiilistäkin ilmassa. Raittiina on tullut vietettyä joulua jo juomisaikanakin, kun on oltu joulun vietossa perhepiirissä. Aikaisemmin yksin eläessäni pakenin joulua usein ulkomaille. Goassa olen viettänyt useamman joulun ja vuodenvaihteen.
Viime joulukin meni hyvin pukin apurina keikkahommissa. Tulevaksi jouluksi on myös pukkikeikkaa jo myyty kohtuullisesti ja saamme siitä pientä lisäansiota. Viime vuoden havaintoja pukkikeikoilta oli se, että kymmenestä perheestä kaikki olivat raittiita, ainakin pukin vierailun aikaan. Toivottavasti niin tänäkin vuonna.
Kun olin lapsi, ei kotona käytetty lainkaan alkoholia jouluna ja minulle oli aikuistuessani suuri yllätys se, että jouluna tissutellaan joissain perheissä.
En oikein koskaan aikaisemmin ole ollut jouluihminen, yksin eläessä joulu tuntui ahdistavalta. Nyt jouluun liittyy paljon mukavia asioita, kun ne vielä voi jakaa rakkaan puolison kanssa.
Mukavaa raittiin joulun odotusta ja joululahjaksi toivon jokaiselle raittiuden kanssa kamppailevalle raittiuden lahjaa!
Jepulis. Samoin oikein hyvää ensimmäistä adventtia kaikille. Kynttilä tossa palaa ja henkisesti olen aikonut virittäytyä joulutunnelmiin. Yksin se menee tänäkin vuonna, muttei ainakaan vielä tunnu millään lailla ahdistavalta. Luulisin, että tulevaan päivään valmistautuminen on oikeampi tapa kohdata tilanne kuin yritys piiloutua tai pyyhkiä päivämäärä kalenterista. Sitäpaitsi mulla on IDEA! Minä tänne mitään ihmeen joulupukkia kaipaa. Pukinkörilään sijaan tänne kyllä voisi leijua joku söötti JOULUPUPU!!! :mrgreen: 
Oihh! <3 Missä päin siellä? Goa on minullekin tuttu ja läheinen paikka, mutta yhtään joulua en ole siellä viettänyt. Viime käynnilä oli tammi-helmikuu.
Yhden joulun olen kyllä viettänyt Intiassa: Delhissä. Se oli tsunami-joulu 2004, vaikka en minä tsunamista tiennyt ennenkuin Suomeen palattua joulun jälkeen. Se joulu meni etupäässä erään hotellin ravintolassa Paharganjissa, jossa oli joulutunnelmaa ja joulukoristetta. Ulkonahan joulu ei hindu- ja muslimivoittoisella alueella katukuvassa näkynyt. Toisin kuin katolisella Goalla, jossa varmasti jouluvaloa ja tilpehööriä riittää. 
No niin, måndag, ja joulukalenterin toinen luukku tänään. Tsekkaan yleesä positiivarien joulukalenterin positiivarit.fi/joulukalenteri .
Mutta eipä mikään vedä vertoja lapsuuden oikeille pahvisille joulukalentereille. Oma lempparini oli aina Disney-aiheinen kalenteri, suklaakalenterikaan ei ollut niin kova juttu. (Mielensäpahoittajakin toivoi suklaakalenterin sijaan perunakaleneria omassa joulukalenterissaan pari vuotta sitten) 
)
Minusta on kiva ettei vielä ole juurikaan lunta täällä Hellssinkin seudulla. Ihan pikku rippeitä nyt pakkasella näkyy lumesta, mutta ne häipyvät taas kun asteet kohoavat plussalle.
Luulen kuitenkin, että tänäkin talvena sitä lunta saadaan ihan riittämiin, ja luultavasti ihan tarpeeksi valkea joulukin.
Viime vuonnahan pysyvä lumipeite taisi tipahtaa tänne etelärannikolle kalenterin tarkasti 1. päivä joulukuuta.
Sujuvaa ja piparin tuoksuista adventtiviikkoa! : )
Vähän menee OT, mutta Calangutessa olen ollut majoittuneena, sieltä tehnyt reissuja moneen suuntaan. Joulu vietetty siellä olevien suomalaisten ja ulkomaalaisten ystävien kanssa, kerran myös jouluaterialla paikallisen perheen luona. En tähän ketjuun viitsi enempää asiasta kirjoittaa ja privaviestin mahdollisuutta täällä ei kaiketi ole?
Jeah, pieni maailma! 
Calangutessapa hyvinkin olen minäkin usein majaillut. Siellä Empire Resortin lähistöllä, metsätien varressa olevissa guest houseissa, joista lyhyt kävely rantsuun.
Lisäksi olen asustellut Arambolissa jossa edullisin hintataso (Goan viimeisiä ns. “hippimestoja”) ja Bagassa. Syksyllä 2007 Baga vaikutti vielä pieneltä, hiljaiselta ja uinahtaneelta rantakylältä, mutta viime käynnillä 2012 sinne oli ahtautunut miljoona turistia niin ettei ryysikseen mahtunut sekaan. 
Takaisin Joulupukin maahan. Täällä Suomessa joulunodotushuuman väliin tulee hetkeksi itsenäisyyshuuma, tai ainakin linnanjuhla-huuma. Huominen päivä olkoon erityisesti varattu itsenäisyyden ajattelulle ja kenties siitä keskustelullekin.
Joulukalenterin viides luukku, toiveikasta torstaita Mielensäpahoittajan sanoin:
“Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun sain joulukalenterin. Minkä takia pitää tihrustaa väärään järjestykseen piilotetuista numeroista, että mikä päivä on. Tiedetään. Aina on tiistai.”
Jos sitten kans takaisin joulutunnelmaan.
Jotain jouluvalmisteluja olen tehnyt, suunnitellut joululahjojakin.
Joulukuusi on harkinnassa, joinakin jouluina olen semmoisen tuonuit, joskus taas en… katsotaan nyt.
Ne joululahjat sitten, yritän tehdä jotain itse, kun ainakin minusta itsestäni tuntuu siltä että niissä itsetehdyissä on hiukan enemmän tunnelmaa kuin kaupasta ostetuissa. Äidin kutomia villasukkia ei voita mikään!
Entisaikaan tämä joulunalus oli kiireistä. Vanhojen perinteiden mukaan hioin tänään kirveen. Ei ole sikaa lahdattavaksi, eikä minusta ehkä tappajaksi olisikaan. Mutta kun kirvestä aina tarvitsee, vaikka klapien pienimiseen ja joulukuusen kaatoon, niin miksei sen hiominen sitten sovi perinteiseen aikaan.
Samalla sitten ajattelin härnätä plinkin lukijoita tylsillä kuvillani, ja otin joulupukin mukaan, kun kirves ja hiomakivi oli jo liian tylsä aihe.
Ja sitten se varoituksen sana; kirveet sopivat vain selvän ihmisen käteen, niistä huumautuneiden teräaseleikeistä on sanomalehdissä liian paljon tarinoita. Muutenkin olisi ihan kohtuullista, kaikillekin, että joulunaika menisi selvänä. Se olisi semmoista huomaavaisuutta muita ihmisiä kohtaan, vaikkei itse niin mistään raittiudesta perustaisikaan.
Olin auttamassa ex-anoppia joulusiivouksissa! Tamppasin matot ja luuttusin lattiaa. Sillä hommalla korvasi yhden kuntosalikäynnin ihan täysin.
Hauskaa on se, miten hyvät ja läheiset välit on exän lisäksi myös exän sukuun. Kun parisuhteessa kasvaa yhteen syvän ystävyyden hengessä, ystävyydestä tulee elinikäinen vaikka se romanttinen palo ja toiseen kiinnittymisen halu hiipuisikin.
Tässä on joulumieltäkin! En vielä tiedä kenen luona vietän joulua koska se riippuu tuleeko keikkaduunia jouluksi, mutta uusivuosi poksuvine raketteineen (ei poksuvine korkkeineen hehheh : )) on jälleen varattu mainituille vanhoille rakkaille. <3
Auvoista adventtia. Enää on 2 viikkoa niin tulee… pukki!
Minunkin puolesta kaikkea iloista, leppoisaa,riemastuttavaa ja lämmintä Joulunaikaa plinkkiläisille.Ei oikein kirjoitus kulje,heikolla hapella, ei juomisesta johtuvalla.Paineet painaa päälle ja lamaannuttaa.Mutta juomista ei ole tehnyt mieli.
Kiva Kenia kuulla, että sulla on korkki pysynyt kiinni! Koita rentoutua paineista huolimatta ja löytää joulutunnelma parhaasi mukaan: kynttilöitä, joululauluja soimaan ja kiireetöntä oloa, sillä pääsee jo pitkälle Tsemppiä!
Mä kävin tänään kaverin kanssa tekemässä viimeiset hankinnat pukinkonttiin ja tuossa paketoidessa tuli ihan joulufiilis. Mä en osta lahjoja kuin muutamille läheisille, ja yritän joka vuosi krääsän sijaan keksiä kaikille mahdollisimman tarpeelliset ja mieluiset lahjat. Lahjojen antaminen onkin mulle yksi joulun kohokohdista, vaikkei kyse mistään isoista/kalliista jutuista olekaan
Eilisen päivän vielä pakersin keskeneräisessä rakennusurakassa, sitten työkaverin/yhtiökumppanin kanssa päätimme aloittaa joululoman. Sillä varauksella että jos vaikka joulun ja uudenvuoden välipäivinä aika pitkäksi tulee, niin mennään vähän taas jatkamaan.
Mutta, nyt sitten vaan olen tämänkin aamun loikoillut, syönyt ja kahvia keitellyt. Joululauluja tunkee radiosta tasaiseen tahtiin, linnuille ostin kaupasta kookospähkinän johon sahasin ison loven, porasin reiän ripustuslankaa varten ja laitoin roikkumaan lintulaudan viereen. Häijyn näköinen se on, mustankarvainen möllikkä, mutta jostain ovat tintit sen ymmärtäneet että syötävää on.
Joulukuusta en sisälle tuo, kasvakoon nyt nekin ulkona. Annan niillekin joulurauhan, kaadan puita sitten tarpeen mukaan taas arkena, jos semmoista hommaa sattuu eteen tulemaan. Jotain oksia tuosta vois valmiiksi kaadetusta kuusesta tuoda, antavathan ne hyvän jouluisen tuoksun.
Radiossa eilen kertoivat että kaupoissa voi ensi viikolla olla pulaa jostain tuotteista, kun joulu on keskellä viikkoa. Heh, pöllöttäköön nyt oikein kunnolla muutenkin kulutushysteriaan villittyjä ihmisiä, enpä viitsi lähteä tänään katsomaan millaisen ruuhkan hamstraajia saivat aikaan pelottelullaan. Minua tuo pula-ajkalla pelottelu ei nyt tällä kertaa heilauta. Sen verran on ryyniä, makaroonia, perunoita ja lihapurkkia kaapissa että pari viikkoa säilyn laihtumatta ihan mukavasti.
Tuo muuten on joku hermostoperäinen jäänne niiltä ajoilta jolloin ruokaa tai rahaa siihen ei kertakaikkiaan ollut, jos ei aina niin kattoakaan pään päällä eikä kunnon vaatteita. Kun nyt hiukan tasaisemmin on mennyt niin joku alkukantainen vaisto laittaa varastoimaan sen verran ettei ihan parissa päivässä sapuska lopu. Muutenkin tässä pärjäilee, vaikka jotain katkoksia sitten tulisikin. Nuo sähköjen pätkimiset eivät isommin vaikuta, kyllä tämä rötiskö lämpenee puuhellallakin ja samalla siinä sitten sopankin keittää. (Nettiä varten tarttis ostaa aggregaatti, joo… tai sitten olla ilman sen aikaa kun ei sähköä ole)
Noista infrastruktuurin katkoksista vesijohtojen toimimattomuus voisi olla sellainen joka kiusaisi. Hellalla kattilassa on yleensä kymmenkunta litraa, siinä olis juomavettä muutamaksi päiväksi mutta sitten tarttis miettiä. Kaivo on pihassa, mutta kun sitä en ole kahteenkymmeneen vuoteen käyttänyt niin enpä tiedä veden laadusta… putsata se tarttis.
No niin… just kun luulin ettei mitään murehtimisen aihetta elämässä olisi niin pitikin alkaa tuota kaivoa miettimään. Oliskoi nyt sitten tämän pitkän jouluvapaan aikana sinne uppopumppu laskettava ja itse tikkailla perässä, siivoamaan mahdollisia hiirenraatoja ettei mahdollisen hätätilanteen tullen sitten tappavia bakteereja ämpärissä kelluisi?
Vai olisko jotain konstia siihen miten ihminen oppisi olemaan murehtimatta milloin mitäkin?
Kun ei kerran mitään hätää tai todellista murhetta ole lähimaillakaan.
Annanpa olla, menen takaisin selälleni sänkyyn ja kokeilen saanko oltua vaivaamatta päätäni.
Vietetään nyt joulua ja puhellaan pehmeitä, kaikessa rauhassa.
Lieneekö sopimatonta iloita lämpimästä kelistä jos se on taas ilmastonmuutoksen syy, mutta minusta tämän kertainen Etelä-Suomen joulusää on vallan hehkeä! 
Kelit on kuin joskus syys-lokakuussa, ei lumen tai jään häivää missään, suht kevyessä rotsissa ja tennareissa tarkenee eikä pipoakaan päähän kaipaa.
On sellainen… ehkä hieman englantilaistyylinen joulusää. Tulee ihan mieleen eräs exän kanssa Lontoossa viettämämme joulun alusviikko aikoinaan. <3
Krääsää ja markkinahumua en kaipaa, vaan joulufiilis voi tulla ihan vain rauhoittumisesta, kuluneen vuoden pohdiskelusta ja seuraavan vuoden luottavaisesta odotuksesta.
Täälläkin rauha maassa ja mielessä. Jos pehmeitä ruvetaan puhumaan, niin tuli sellanen kamala kuvitelma tuosta kaivovedestä mieleeni, että olisi todella korni loppu alkoholistille jos veteen kuolisi! :mrgreen:
Jep. Sen vois sanoa sit olevan kohtalon ivaa. Mutta ehkei sentään noin käy. Sen ymmärrän että epämääräinen vesi on keitettävä ennen juomista ja muutenkin selvinnen tavanomaisimmista tilanteista joita voi eteen tulla.
Kaikenlaista myrskyä ja myllerrystä voi kyllä olla edessä, ilmastonmuutos yhtenä tekijänä ja yhtenä sitten kaiken infran rakentaminen liian herkäksi ja vaurioituvaksi, sähköstä ja ATK:sta riippuvaiseksi…kolmanena tietysti se, että yhä suurempi osa jokapäiväiseen elämäämme vaikuttavista päätöksistä tehdään puhtaasti bisneksenä, ties missä ylikansallisesta ja kasvottomassa virtuaalikonklaavissa josta ei välttämättä yhtään pikkuasioista vastuussa olevaa ihmistä löydy. Vastuuta on vain kunkin kvartaalin aikana pääomalle saadusta arvonnoususta.
Ei siis ole lainkaan mahdotonta etteikö ihan tositilanteitakin eteen tulisi.
Toivotaan nyt ettei silti tarttis ihan kaikkia opeteltuja eloonjäämisoppeja käytännössä kokeilla. On tämä mukavuudenhalu päässyt vallalle kun on vähän helpompaa taas elämä ollut.
Kun on sentään nytkin patjat ja tyynyt ja kaikki, vesikin tosiaan tulee hanasta , ei edes kaivosta nostamisen vaivaa ole.
Ihminen on silti kovin sopeutuvainen elukka. Kait sitä taas pienen harjoittelun kanssa oppis pärjäämään ilman mukavuuksia.
Eikö se niin ollut että kun suomalaisen äijän lähettää pelkkä puukko ja tulitikut varusteena korpeen, niin sinne se menee. Eikä takaisin tule muuten kuin hakemalla. Silloinkin pistää pirusti hanttiin, irvistelee ja kiroilee suupielet rasvaisina, hyvin luonnossa lihoneena ja lampsii perin vastahakoisesti kotiinpäin taskut hirvensuolia pursuten , verinen nahka palttoona…
Jospa sitten taas haukkaan muutaman makkaranpätkän ja oikaisen itseni suunnittelemaan muita tärkeitä asioita… tässähän ehtii tämän talven pimeimmän ajan, vanhan pakanallisen vuodenvaihtumisjakson ja auringon pesäpäivien aikana funtsimaan maailman asiat oivalliseen järjestykseen.
Jaahas… uusi aamu taas, jos nyt ei niin voi valkenemisesta puhua mutta muutama tunti kumminkin hiukan harmaata, sen verran että päiväksi tunnistaa.
Tässä nyt sitten vaan ollaan, loikoillaan, lueskellaan. Vanhan koukuttavan harrastukseni, sukututkimuksen kaivelin esille. Pari puolimetristä paperipinoa ja muuta sälää.
Helpottunut on sekin homma. Ennen piti lähteä arkistoihin mikrofilmejä tihrustamaan, useamman lauantaipäivän olin jonkun maakuntakirjaston filmirullia veivaamassa koko aukioloajan (mitä nyt välillä kadun toisella puolella kävin baariisa ettei koneen voitelu katkennut, perhana)
Nyt löytyy jo kuvattuja arkistoja netistä ja yhteyksiä muihin harrastajiin eli tätäkin voi touhuta ihan näin laiskasti, juoksematta mihinkään.
No niin, siinä sitä tulee muuten ihan tarpeeksi seurustelua useamman sadan vuoden aikaisten vainajien kanssa, ei tule tarvetta mennä hautausmaalle kynttilänkantoruuhkaan mukaan… lienee siellä liikennettä ihan tarpeeksi ilman minuakin.
Eiköhän tämä joulu muutenkin mene nyt ilman koohotusta mihinkään suuntaan, en aio juuri lahjoja ostella, en juokse enää kantamassa hyasintteja sukulaisille, enkä lähde kyläilemään.
Tässä nyt on vuosi juostu, nyt riittää jos tämän koneen välityksellä jonkun sanan vaihdan ja katselen mitä muut tykönään miettivät. Eli plinkin pidän auki, jos sattuu muita yhtä kiireettömiä olemaan niin jonkun ajatuksen voin vaihtaa. Puhelimenkin ajattelin sulkea, lähettäkööt vaikka sähköpostia joilla niin tärkeää asiaa on että se pitää jouluna toimittaa.
Muutama klapi hellan pesään silloin tällöin, siinä sitä agendaa tähän talvisydämen viettoon.
Koko perhe kasassa ja lomaa loppiaiseen asti. Olkoon harmaus ja vesisade, mieli on lämmin ja hyvä. Rauhaisaa ja oman näköistä joulua kaikille plinkkitontuille.
Siihen aikaan kun suomalainen mies tällainen oli, ei taidettu joulua vielä Suomessa viettääkään eikä mistään Jeesus-lapsesta oltu vielä kuultukaan, mutta kenties jotain pakanallisia talvipäivän seisauksen kemuja ja uhrijuhlia saatettiin viettää Ukko Ylijumalan tai metsänhenkien kunniaksi.
Tosin: ei sillon oltu taidettu keksiä vielä tulitikkujakaan.
Jeesuksen syntymäjuhlahan ympättiin talvipäivänseisauksen ajalle, jotta se peittäisi alleen pakanalliset talvipäivänseisauksen juhlat joita vietettiin ainakin Euroopassa kaikkialla.
Nykyisin jos suomalaisen miehen vie metsään, sille tulee tunnissa ikävä mikroaaltouuniaan ja jääkaappiaan makkaranpätkinen, sohvaa, tietokonetta ja television urheilulähetyksiä. Ja ellei Lumia sattunut mukaan, niin vielä nopeammin.
Tästä saadaankin aasinsilta materiaalisiin joululahjoihin, ja jos nyt hetkeksi unohdetaan ne tärkeimmät asiat eli rauhat ja rakkaudet ja lämpimät mielet ja leikitään ihan materiaalisilla asioilla, niin mitä materiaa te haluaisitte eniten joululahjaksi?
Minä haluaisin basson ellei jopa koko bassokamat kaappeineen päivineen, tabletin (siis tietokoneen) tai mieluummin uuden läppärin.
Mutta koska olen ollut sen verran tuhma männä vuonna ettei pukki tuo minulle kuin piiskaa per… hmm… niiin joudun kai ostamaan nuo joskus omilla rahoilla.
Luen muuten hauskaa kirjaa taasen. Axa Sorjosen toimittamaa “Puhu pukille!”, johon on koottu eri ikäisten ihmisten joulupukki-aiheisia muistoja eri aikakausilta. Muistot vaihtelevat kauniista hassuihin ja jopa tragikoomisiin, niinkuin se klassinen tarina joulupukista jolle naamarissaan tuli huono olo kesken lahjojen jakamisen, ja oksennus yllätti kaikki naamarin suu- ja silmärei’istä vaikuttavalla tavalla purskahtaen.
Siinä sitä on perheen pienemmilläkin ollut ihmettelmistä. 
Vaikka toissapäivänä olikin vuoden pimein päivä, valoa kohti taas mennään täälläkin. Tiedän tuon päivämäärän siksi, että se on syntymäpäiväni. Selittää paljon! Varmasti sairaalakin oli lämmitystä vailla ja ehkä lensin jo tullessani pää edellä kovaa kyytiä puulattiaan! 
Saitpas naurut irtoamaan todella lujaa suomalaisen miehen kuvauksellasi! Itse olen vielä häijjyympi kun on pohjalaista vertakin sisälläni. En tarvitse edes tulitikkuja! Jousenkaaren voi veistää ja jänteeksi kengännauhat. Sitten kaksi palikkaa johon porataan sopivalla sytytyskepillä tulipesä jäkälälle tai sammaleelle. Saadan pikku liekki aikaan. Ja sitten hirvien ja kaiken muun liikkuvan kimppuun! Konsteja on monia. Kuten raitistumisessakin.
^ Kyllä on uroilla sellaiset suunnitelmat, että tässähän ihan alkukantaiset vaistot alkavat heräillä, mutta ehkei kuitenkaan kannattaisi lähteä Tarzania ja Janea leikkimään kovin kauas Pizzataksin toimintasäteen ulkopuolelle.
Joululahjatoiveista kyseltiin.
Taitaa olla niin, etten kaipaa juuri mitään tavaraa. Tarpeelliset on, ja ylimääräisesta voi olla enemmän harmia kuin iloa.
Muutenkin on kaikki suurin piirtein kohdallaan, ei tule kummempia puutteita mieleen.
Kunhan tätä elämää tällaisena riittäisi, niin hyvä olisi.
No, samanlaisena ei mikään pysy, eikä tietysti pidäkään. Maailma muuttuu, minä muutun, työt vaihtelevat, välillä loppuvatkin, joskus tulee kesäaikaan ongella kalaa ja joskus ei. Siinä ne tärkeimmät. Mutta semmoisenaankin maailma on -minun kohdallani- ihan mukava paikka.
Jos jotain toivoa voisi niin ehkäpä pientä helpotusta niille joilla asiat ovat aikalailla huonommin.
Kun edelleen suuri osa maailman väestöstä elää alle eurolla päivässä niin korjattavaa olisi.
Ja ei, ei ole minustakaan siihen että antaisin toisen paitani sille jolla ei ole yhtään.