Yritän lupailla olevani raitis edes viikon, mutta se aina kariutuu päivän tai jopa kahden illan jälkeen, jonka jälkeenkin saattaa ottaa kunnolla eikä ikinä jätä juomista vain muutamaan. Onko kohtuukäyttö edes mahdollista? Viimeksi yritin, mikä kaatui viinilasillisen kulautukseen kerralla ja sammumiseen omaan sänkyyn, vaikka olin jo aamulla ajatellut vetää edes sen toisenkin illan ilman alkoholia.
Raittius on ryhmissä niin mustavalkoinen juttu, että ärsyttää käydä niissä. Mun mielestä jo ihminen pystyy oleen 1-3-päivää selvin päin on jo jotain.
Tuntuu että täytyy olla selvinpäin vuosia niin saa ihmisarvon ryhmissä. Edellinen on mun subjektinen kokemukseni. Olen ollut 7-kuukautta raittiina eikä mulla ole juuri mitään hyvää sanottavaa…okei ei ole ollut krapuloita mutta siihen se sitten jää.
En tosin ole tyyppiä joka juo joka päivä, enkä aina joka viikkokaan, mutta pitkät muisti katkot juodessa pisti miettiin alkoholin lopettamista.
Jotkut hehkuttaa että selvinpäin elämä on huippua, paskat ole…ihan samaa kärsimystä ilman krapuloita.
Nyt kerron omasta kokemuksestani.
Joku toinen voi saada huippuja fiiliksiä selvinpäin olosta, ja se suotakoon heille.
Samoja fiiliksiä ryhmistä. Ne ei oo näyttöön perustuvia eikä välttämättä edes turvallisia käydä, seksuaalinen ahdistelu (“13. askel”) on yleistä ja oon sitä joutunut itsekin kokemaan. Mua rassaa myös se pseudotiede, suoranaiset valheet ja psykologinen manipulointi. Joko papukaijana toistaa mitä vanhat alkkikset siellä horisee ja lainaa isoakirjaansa, tai sitten saa kuulla joutuvansa lehtilaatikkoon, linnaan tai hautaan. Väitteelle, että juominen lähtee jotenkin samasta pisteestä kuin raittiuspätkää edeltävänä aikana ei vaan kerta kaikkiaan ole totuuspohjaa. AA:han on määritelmällisesti uususkonto. Jotkut sanovat kultiksikin, siinä on niitä piirteitä mutta luojan kiitos ryhmistä pääsee kävelemään veks helpommin kuin vaikka Jehovista.
Paskin piirre ryhmissä on mielestäni se, että siellä ei oikeastaan etsitä eikä tarjota ratkaisuja yhtään mihinkään, ei juomiseen eikä elämän olosuhteisiin jotka siihen myötävaikuttaa. Al-Anonissakin naiset vaan käytännössä oppii sietämään juoppoja ukkojaan kun voimavarat vois esim laittaa elämän saattamiseen siihen kuntoon, että pääsee irrottautumaan paskasta suhteesta ja rakentamaan itselleen uuden elämän. Mä en kestä sitä voimattomuustoitotusta, ryhmien pointtina on tehdä ihminen riippuvaiseksi niistä ryhmistä eikä vapauttaa toimimaan niin, ettei päihteillä enää olis elämässä isoa roolia tai roolia ollenkaan. Toki tajuan, että jollain Kakella saattaa olla aivot niin kärähtäneet, että ohjelman orjaksi antautuminen on ainoa tapa kärvistellä raittiina ettei pahempaa vahinkoa tulisi. Mutta mä pidän mieluummin vapaan tahtoni, kiitos.
Sori avautuminen, mulla oli tossa yks henkilökohtanen kriisi ja ajauduin sit yksinäisyyksissäni ryhmiin ja voi vittu se oli hirveää. Jos siellä jokin asia totta on, niin toitotus että “olemme sairaita”. Ne ryhmät kyl nimittäin sairastuttaa kenet vaan. 