Ajattelin, että alanpa tänne vähän dokumentoimaan mun elämäntapamuutosta. Sellaiseksi sen nimittäin nimesin. En osaa enkä halua ajatella raitistumista enkä laskea päiviä. Okei, näitä kuitenkin vähän pidän silmällä 
Puhun siis elämäntapamuutoksesta - tavoite, että joskus voisin sanoa, etten käytä päihteitä melkein ollenkaan. Siihen on kuitenkin vielä pitkä matka, koska ensiks mun pitää katkaista avoissani olevat kaikenmaailman neuroyhteydet, mitkä vielä ylläpitävät alkoholin yhdistämistä kaikkeen mielihyvään tai itseasiassa kaikkiin muihinkin tunteisiin - suruun, ahdistukseen, muutokseen - you name it - mikä vaan tarjoa syyn kaataa viinilasillinen
Olen nelikymppinen nainen ja viimeisen kerran join 8.7.2023. Olen siis ollut reilu kuukauden päihteetön - näin pitkään vuosiin! Vuosien varrella olen toki ollut pari-kolme, välillä (harvoin!) jopa viisi päivää putkeen alkoholiton mutta sitten alkanut taas juomaan viiniä ja meno mennyt kahta kauheammaksi.
En itsekään tajua, miten tällä kertaa oonkin yhtäkkiä ollut päihteetön jo yli kuukauden. Ensiks tämä oli kahden viikon tavoite kauhean sekoilun jälkeen. Olimme muuttamassa ja muuttoon oli jäänyt kaksi viikkoa, ajattelin olla juomatta nämä kaksi viikkoa. Ensimmäinen viikko oli aivan kauhea, psyykkiset ja fyysiset vieroitusoireet. Toinen viikko meni jotenki staattisessa sumussa ja oli vain sitä, että istuin kotona ja odotin ajan kuluvan. No se kului onneksi - keskityin, siis oikeasti käytin koko mun keskityskyvyn siihen, että olin vaan kotona ja juomatta. Elämä tapahtui edelleen ympärilläni mutta minä nökötin kuin mikäkin tatti kotona ja olin juomatta. Näistä kahdesta viikosta ei mulla itseasiassa hirveästi muistikuvia olekaan. Ilmeisesti mut pelasti ja auttoi näiden kahden viikon yli tosiaan se, että odotin muuttoa.
Ja sitten alkoi seuraava viikko. Muutimme, uusi koti on aivan ihana. Huomasin, että pöhötys on laskenut, en siis edes tajunnut, että olen jotenkin pöhöttynyt mutta nyt katsoin peilistä, että ihan kivat silmät mulla itseasiassa on 
Aloin juomaan noutokahvia, aikaisemmin en siis juonut kahvia mitenkään säännöllisesti. Nyt aamukahvi on minulle pieni palkinto siitä, että selvisin edellisestä illasta, noutokahvi kesken päivää on pieni pala ylellisyyttä arjessa. Löysin #sobertiktok maailman - paljon inspiroivia ihmisiä, ketkä ovat raitisttuneet ja joiden tarina resonoi minuun. Ei siis kaikkien mutta on siellä muutama ihan todella hyvä. Heidän tiktokkien ahmiminen on ollut minulle tapa saada vertaistukea.
Kolmannen ja neljännen viikon aikana, kun hormonitoiminta varmaan alkoi palautumaan, alkoi myös tulla sellaisia hehkutushetkiä - että vitsi, onpa meri sininen ja ai että miten ihanasti linnut laulaa ja voi, miten ihana kaikki on Ja sitten alkoi olla myös todella vaikeita iltapäiviä, kun tulen töistä kotiin - rutiini siis oli, että Alkon kautta ja kaadan lasillisen viiniä, että pystyn rentoutumaan ja toisen, koska noh, mihin se ensimmäinen oikein katosi ja sitten pitkin iltaa menikin koko pullo, koska eihän tota tippaa sinne enää kannata ainakaan jättää
No mut joo, sitä rutiinia kun ei enää ollut, niin oli vaan yksinkertaisesti vaikea - olin väsynyt niin en ainakaan jaksanut mihinkään mennä mutta levoton, niin oli vaikea olla kotona. Mikään ei kiinnostanut, ei siis mikään. Paitsi onneksi nämä raittius tiktokit - meninkin sitten vaan sohvanmutkaan kerälle ja katselin tuntitolkulla tiktokkeja. Ajoissa menin nukkumaan myös ja iltaisin oli sellainen tunne, että huh, selvisin päivästä - ja aamulla - aamukahvin äärellä - se vasta onnellinen hetki onkin ollut <3 Ja on edelleen.
1 tykkäys
Viides viikko pyörähti käyntiin sunnuntaina. Pikkuhiljaa olen alkanut kertomaan ympärilläni oleville ihmisille, että minulla on sellainen elämäntapamuutos meneillä, opettelen elämään ilman alkoholia. Joku tiktokissa ohjeisti näin siis tekemään, koska vastuu. Ja joo - kieltämättä - vastuu vaikuttaa sisuun ja ilmeisesti sitä nyt tässä alkuraittiudessa tarvitsee.
Eilen oli todella vaikea ilta työn jälkeen, olin väsynyt, henkilökohtaiset vastoinkäymiset sävyttivät mielentilani negatiiviseksi - ja kun nyt ei ole sitä viiniä, mikä turruttaisi ja veisi ajatukset muualle eikä ei tarttes periaatteessa ajatella ollenkaan vaan lillua omassa humaltuneessa kuplassa - niin kun sitä ei nyt tässä ole, niin huhh - oli kyllä todella vaikea!
Mutta se meni ohi!!! Ja vitsi, miltä se tuntui, kun se tunne meni ohi. Olin puolet illasta sängyssä peiton alla piilossa, kuuntelin äänikirjaa ja sitten nousin, lähdin ajelulle, kaverin kanssa metsään töpsyttelylle ja tunteet kääntyivät
Tänään on ollut taas hyvä päivä <3
Upeaa! Onneksi olkoon, hieno suoritus. ?
Tänään seistemän viikkoa päihteettömänä! Tällä viikolla, ehkä torstain kohdalla, havahduin siihen, että mun ei teekkään mieli viiniä. Viini siis kuului mun iltarutiineihin kuin hiekka rantaan - ilman viiniä en mukamas pystynyt rentoutumaan ja “lopettamaan työpäivää”. Muutama vuosi sitten lasi, sitten kaksi illassa ja viimeinen vuosi no ainakin se pullo.
Melkein seitsemän viikkoa siinä kesti, että tapa alkaa pikkuhiljaa haalistumaan. Mitään uutta järkevää tapaa en sen tilalle ole keksinyt, ois ehkä helpompi jos olisi jotain.
Ja kyllä mä viinistä vielä triggeröidyn mutta tiedostan sen ja pyrin kääntämään katseeni pois jos näen jonkun jossain juomassa viiniä
Mutta joo, olen iloinen ja vaalin ja varjelen tätä tunnetta - ettei jatkuvasti tee mieli alkoholia <3 Ja varmasti vaikeita hetkiä on edessä mutta koitan miettiä ratkaisuja näihin sitten siinä vaiheessa kun tulevat eteen.
Onnittelut hienosta saavutuksesta! Eikö olekin mahtava fiilis tajuta tehneensä jotakin, mikä ei ole vuosiin onnistunut! Minulla oli ihan sama tilanne, että joku viisi päivää alkoi olla maksimi kokonaan ilman alkoholia. Nyt pian 9 kk ilman, enkä halua palata siihen järjettömyyteen. Tervetuloa Plinkkiin ja ollaan kuulolla!
Onneksi olkoon molemmille!
Muistan kuinka olin ollut kaksi viikkoa, kaksi viikonloppua ilman alkoholia ja oli kuin uudesti syntynyt. Ihme oli tapahtunut. Sitä ennen en kyennyt siihen, en vaikka kuinka väkisin yritin olla. Mutta kun löysäsin, pääsin Aa-ohjelman pariin niin tajusin ettei tarvi enää vannoa ettei juo. On vain päivän kerrallaan!
Ongelmia tulee mutta ne selviää ajan kans. Tsemppiä!
