Join taas, keskiviikkona lähdin ystävien(heillä ei ongelmia alkoholin kanssa) seurassa terassille, muka selvinpäin. Ja hah ja hoo, olin jo matkalla tehnyt päätöksen, että nyt juon ja kytö oli kova ja silti muka “uskoin”, että olen selvinpäin…
No en todellakaan ollut selvinpäin. En ollut 2vkoan taas juonut eli sain pidettyä itseni kurissa eli nousuhumala oli ihana ja puhe solju kuin milläkin Runebergillä. Join näiden ystävieni kanssa n. 02 asti yöllä jolloinka lähdin yökerhosta pihalla ja seisoin siinä pihalla ja mietin että mitäs hittoa, en halua mennä himaan nukkumaan vaan juoda lisää. No siinä sitten keskustassa kauppakadulla tutustuin pariin tyyppiin ja kutsuin heidät luokseni juomaan. Siinä sitten juotiin ja seuraan liittyi muitakin kavereitani(ennestään tuttuja), jotka juovat todella runsaasti. Heidän kanssaan sitten valvottiin ja juotiin koko yö ja heti kun kantakapakka aukesi eli klo 9 niin sinne. No siinä sitten join koko pvn.
Eilen piti sitten ottaa aika monta rauhoittavaa, että pystyin olemaan, olo oli karsea. Nyt masentaa.
Sama toistuu aina. Olen vähän aikaa juomatta, mutta ratkean taas ja yleensä se on se 2pv, jona aikana juon määrättömiä määriä alkoholia. Juon järvet juon meret. Pahin ajatus on silloin se, että pitäisi lopettaa.
Tänään,19.5.2012 ollessani 22-vuotias opiskelija nainen, päätin että menen AA-ryhmään, joka on tänään. Jännittää ja olo on niin masentunut, etten tiedä mitä saan itsestäni siellä irti, mutta sinne haluan. Ensimmäistä kertaa.
Silloin tällöin vuosien varrella juomisaikanani kyselin suur-suurkuluttajabaariystäviltäni,miten heidän päänsä kestää kaiken juomisesta johtuvan ahdistuksen,morkkikset,unettomuuden,väsymyksen? Olenko minä ainut,jolla on hirveä olo aamuisin?
Ei niillä ollut mitään morkkiksia.Edellisenä iltana suusta tuli niin räävitöntä tekstiä ettei mitään rajaa ja seuraavana päivänä ollaan kuin mitään ei olisi tapahtunut.Ei ne kärsi unettomuudesta eikä niitä masenna.
Pitivät minua tietämättömänä.
Pitää olla unilääke tai nukahtamislääke.Jos ahdistaa ja tuntuu pahalta siihenkin on apu purkissa,lähtee ahdistus viuuh.Ei ne kärsineet krapuloita.Krapulat hoidetaan kemialla.
En tuntenut enää itseäni omituiseksi.Ratkaisin omat huonot oloni lopettamalla koko juomisen about 1v 7kk sitten.
Oli ihan tarpeeksi veemäistä ensimmäiset 3kk.Oliskohan ollut vielä vaikeampaa vai oisinko lopettanut vieläkään,jos kaapissa ois purkit,joka tärinään,ahdistukseen.Yhdenlainen korjaussarja.
Niin mikähän sinun pointtisi oli minun tilanteeseeni?
Kai minä sen tiedän, että on perseestä ensin ryypätä ja sitten ottaa rauhoittavaa hirveään oloon ja tärinään.
Sitähän tässä juuri työstän, että tämä paska loppuisi ja siksi sinne AA-kokoukseen tänään menen.
Kävitkö siellä AA:ssa? Miten se sujui? Itse olen käynyt pari kertaa, mutta nyt täytyy alkaa käydä ihan säännöllisesti. Omassa ketjussani kerroin miten alhaalle olen nyt vajonnut, ja AA on varmasti minulle oikea paikka. Silti olisi kiva kuulla, miten toinen “AA-aloittelija” koki kokouksessa käymisen.
Jos ongelmajuomisen haluaa lopettaa, niin luultavasti edellytyksenä on, että tosiaan kokee sen ongelmaksi. Täysin onnellinen ja tyytyväinen juoppo ei näe syytä lopettaa, eikä sitä tee. Tämän ajatusmallin vieminen toiseen ääripäähän lienee kuitenkin virhe. Ahdistus ja masennus halvaannuttaa. Jos on todella ahdistunut ja masentunut juomisen tai muun vuoksi, niin lopettaminen on luultavasti vaikeampaa ja epätodennäköisempää kuin henkilöllä, joka on vähemmän ahdistunut, mutta silti tiedostaa juomisen ongelmallisuuden, koska masentuneelta ei löydy voimaa työstää lopettamiseen vaadittavia prosesseja.
Lopettamisen jälkeen seuraavat ahdistukset eivät nähdäkseni palvele mitään tarkoitusta. Ne ainoastaan vähentävät onnistumisen todennäköisyyttä. Mitä enemmän ahdistusta ja masennusta kokee lopettamisen jälkeen, niin sen suuremmalla todennäköisyydellä retkahtaa.
