Oma nuori lapseni käyttänyt nuoresta iästä (19v) huolimatta paljon eri huumeita, mutta viimeisen vuoden ajan on ollut pv, peukku miksi nyt kukaan haluaakin sitä kutsua kuviooissa. On saanut lapseni todella huonoon kuntoon. Ei ole millään tavalla enää mukana normaalissa elämässä sekä ulkonäkö on muuttunut. Ei ole enää puhelintakaan mistä saisi kiinni. Onko muilla kokemuksia kyseisestä aineesta? Paljon on ollut lehdissäkin kirjoittelua kyseisestä huumeesta, joka on ilmeisesti ihan pandemia pääkaupunkiseudulla.
Itse alan olla äärettömän väsynyt tilanteeseen, ajatukset ihan sekaisin, suuri huoli sekä koko ajan ahdistaa ihan mahassa asti. Miten pääsen hyväksymään itseni kanssa, että tämä nyt on sitä elämää mitä lapseni elää? Miten saada rauha itsensä kanssa, kun tietää oman lapsen olevan jatkuvasti äärirajoilla, aina miettii onkohan vielä elossa?
Heippa Miramar. Itselläni tytär, joka nyt ollut raittiina viime maaliskuusta asti, muutamia retkahduksia lukuunottamatta. Retkahdusten jälkeen saanut nopeasti käytön poikki. Nyt mennään kolmatta kuukautta raittiina.
Käyttö alkoi kannabis, bentsot, opioidit jne. Peukusta en ole varma. Itse olen käsittänyt, että peukku juuri vie huonoon kuntoon. Meillä tytär jäi käytöstä kiinni 17-vuotiaana ja useampi vuosi meni tosi huonosti. Päivystyksiä, häätöjä, ei mitään kosketusta normaalielämään, paitsi perhe. Välillä on pitänyt pitää välimatkaa, pahimpien käyttöaikojen aikana. Päihteettömänä aina saanut tulla kotiin. Koti turvasatama myös tyttärelle ja tästä säännöstä kiinnipitäminen on pitänyt meidän välit kunnossa.
Nyt perussairauden oikea lääkehoito ja tyttären kasvaminen saanut muutosta parempaan suuntaan. Halua normaaliin elämään. Tyttärellä ei vielä ammattitutkintoa, mutta nyt tarkoitus koulua jatkaa.
En tiedä miten ajattelin tämän sinua auttavan, koska kokemusta peukusta ei juuri ole. Ehkä kuitenkin sen ettet ole yksin, meitä paljon eri päihteiden kanssa taistelevia. Et voi lastasi auttaa jos apua ei halua. Ehkä yrität tehdä omat rajasi suhteessa lapseen ja pysyä niissä, vaikeana hetkenä ei helppoa tiedän. Silloin on itselle helpompi tiedät ettet hylkää lasta, mutta et mahdollista käytön jatkumista millään tavalla. Itselle ollut tärkeätä, että tyttärellä puhelin käytössä, jotta saa soitettua apua. Toki joillakin kapula vaihtaa omistajaa tosi nopeasti aineita vastaan ja menee rikki alituiseen tai häviää. Silloin ei taida pystyä uutta puhelinta aina hommaamaan. Eikä tyttärelläkään mitään uusinta uutta toki ole.
Vuosi sitten ajattelin ettei loppua näy tyttären alamäelle ja nyt kuitenkin näen valon pilkistävän:blush:
. Haluan sanoa, että toivoa on. Älä lähde tuohon maailmaan mukaan lapsen mukana, mutta pysy linkkinä normaaliin elämää, kun sen aika on. Voimia tuhannesti, pidä itsestäsi huoli siten autat parhaiten lastasi.
Tirppana
Kiitos Tirppana vastauksesta!
Olen jo useamman vuoden seurannut tuota toista ketjua, jossa kirjoitat, joten tyttäresi tilanne onkin minulle tuttu. Hienoa, kun tilanne on nyt parempi ja toivottavasti myös jatkuu näin.
Itse tuntuu tällä hetkellä toivottomalta, enkä osaa nähdä mitään positiivista juuri nyt. Peukku on nimenomaan huume, joka oikeasti vie todella huonoon kuntoon nopeasti. Ja todella vaarallinen on ympäristö, jossa sitä käytetään. Meillä on ollut subu/bentso ja muuta riippuvuutta, mutta peukun myötä ei enää pysty huolehtimaan mistään. Tämän takia kyselinkin olisiko muita, joilla sama kokemus. Valitettavasti en saa mitään yhteyttä lapseeni, sillä puhelimia on hankittu eikä ne pysy tai pysy ehjänä.
Voin itse todella huonosti, mahasta ottaa ahdistus enkä jotenkin halua uskoa, että oikeasti ollaan näin kamalassa tilanteessa. Tuntuu, että olen henkisesti loppu ja rikki, etten enää pysty edes itkemään. Olen ihan kovettunut, mutta samalla sattuu niin paljon.
Täältä voimahali.
Onhan tämä yksi kamalin paikka olla. Kun oma lapsi kärsii, mutta ei voi oikein mitään tehdä.
Rukoilla ja olla sydän auki jos lapsi jossain kohtaa haluaisi kääntyä ottamaan apua vastaan.
Itselle tämä peukku on täysin vieras aine. Kuulin nyt vasta ensimmäistä kertaa. Toivottavasti pysyy vieraana.
Vaikka ei ole kokemustoveriksi tässä niin halusin vain toivottaa sinulle voimia. 
Itselle on tehnyt hyvää kun ollut muutama kenen kanssa voinut puhua suoraan ja sitten tämä ryhmä. Meidän 3-4 porukka tuossa toisessa ketjussa.
On olemassa niitä ryhmiä myös läheisille.
Jos tuntuu että on tippumassa johonkin suohon niin kannattaa kokeilla jos sieltä löytyisi voimavaroja.
Päivä kerrallaan, niin ne nuoret kuin mekin.