Puolitoista vuotta, ja repesin taas

Hyvin sujui pelilakko. Entinen uhkapelaaja, joka pelannut 25v aikaan tuhansia ja tuhansia euroja.Suljin kasinoita ja välillä en edes miettinyt pelaamista. Huhtikuussa tapahtui jotain. En ymmärrä miksi, pelihimo tuli ja kokeilin muutaman kympin. Voitin, jatkoin pelaamista 2vk voittorahoilla kunnes ne meni. Seuraavaksi lisätalletuksia että saisi “voitetut ja hävityt” takaisin. Useampi satanen tässä meni, kuulosta pieneltä, mutta omassa budjetissa iso summa. Vieläkin 1 pelitili auki, kun ei tahtotila riitä sulkea. Takaraivossa pyörii että jos seuraavalla kympin siirrolla voittaisikin ne häviöt takaisin. Mitä sain pelaamisesta, no ajatukset pois arjesta mutta huonon omatunnon ja itsepetoksen olon. Pelipoikki ohjelmassa oli puhetta että tarvitsisin jonkun oman jutun, mutta kun en keksi tai löydä mitään mikä kiinnostaa. Pelaaminen on ollut palkinto itselle kaikesta. En keksi mitään tilalle.

Pelipoikki ohjelmassa oli puhetta että tarvitsisin jonkun oman jutun, mutta kun en keksi tai löydä mitään mikä kiinnostaa. Pelaaminen on ollut palkinto itselle kaikesta. En keksi mitään tilalle.
Sama juttu itsellänikin… tosin riippuvuus on päihde, mut kuitenkin - nyt vielä kun korona on sotkenut kaikki kuntoutusaikataulut niin maan perusteellisen prrrrrrkleesti. Vähän liian vaikeaksi elämä ja oleminen mennyt :neutral_face:

Auts. Kai sä nyt jo oot sulkenu sen pelitilin? Oikeesti, jos se on auki sä tiiät että tuut pelaamaan. Pitkä pelaamattomuus takana ja sitten tappio, se syö miestä ja varmasti ajaa helposti uuteen peliputkeen, koska muuten joudut aloittamaan ikäänkuin nollasta pelaamattomuuden ja se on kova pettymys. pelinarkin aivoilla ajateltuna taas jos voittaisit, ei koko retkahdusta muka olisi tapahtunut ja sitten voisi taas jatkaa pelaamattomuutta siitä mihin jäi, vaikka eihän se todellisuudessa mene niin… Älä jätä itsellesi mitään takaportteja auki! Häviät vaan lisää.

Hei. Vielä piti kokeilla vähän pelejä mutta nyt laitoin sähköpostin listan mukaan ja ah mikä helpotus. Nyt ei tarvitse enää miettiä pelaamista, kun ei voi pelata kun kaikki blokattu. Kämmenet hikoo ja bonarikierrokset mielessä vieläkin, mutta tästä alkaa seuraava pelitön jakso. Tulen tänne päivittää tuntemuksia ja olisi mukava jos olisi edes yksi tsemppaaja täällä ettei olisi ihan yksinpuhelua :wink:

Moi suklaarusina Eikö olekin mahtava tuo helpotus, kun saa laitettua peliestot? Kun muuten voimat ei riitä olla pelaamatta, niin peliesto on se ratkaisu. Ei tarvitse enää miettiä, kun ei enää pysty pelaamaan. Muistan vielä kun kävin oman paikkakunnan Pelaamasso hankkimassa porttikiellon. Sillä hetkellä meni aivan liikaa aikaa ja rahaa siihen, mutta tahtotilaa ei vaan riittänyt. Sitten kun sain kiellon oman paikkakunnan ja ympäristökuntien Pelaamoihin (vaikka onkin omaehtoinen), niin olipa hyvä olo. Ei tarvitse enää miettiä, eikä taistella vastaan.
Hyvä sinä kun sait laitettua sähköpostilistan mukaan!

Kyllä, se mieletön polte helpotti heti kun tajusi että nyt vaan ei voi pelata, ei enää yhtään takaporttia auki. Jotain vaan pitäisi keksiä tilalle, muuten syön itseni hengiltä herkuilla joita nyt menee paljon. Kaipa mä jonkun terapian hommaan, kun ei mee rahat casinolle niin onhan tota vara parikertaa kuussa siitä maksaakin kun vain löytyis peliongelmia ymmärtävä terapeutti

Moi! Miten menee? Itsellä kävi myös repsahdus 2vuoden pelaamattomuuden jälkeen. Äkkiä ne vie mukanaan… Ei ollut voimia laittaa kuin puolen vuoden /vuoden sulut näihin paikkoihin missä pelasin, mutta ainakin toistaiseksi ne sulut on pelastanut mut uudesta kierteestä.

Samaa kakkaa… eilen vielä pelasin viikon kotiutusta odottaneet 900e. Oksettavaa, mikä summa. Muutaman kympin kertasiirroilla mennyt kesän aikaan ehkä 1000e, ei iso summa mutta kun halu olisi olla täysin pelaamatta. Pelitilien sulku ei siis auta, kun uudet mainokset tulee aina s.postiin ja puhelimeen. Joku keskusteluapu viikottain olisi mulle paras. Pelipoikki jutun aikaan juuri se puhelun odotus sai menee pahimpien peliniksojen ohi. Vertaistukikin auttaisi, kun vain jostain löytyisi joku joka viikottain näitä jaksaisi kuunnella ja osaisi kysyä suoraan oonko pelannu. Puoliso ei ole kysyny., tietää sata varmasti mutta välttelee riitaa joka tosta syntys eli ei uskalla kysyy