Haista huiluasi. Jos pyydän vain rehellisyyttä niin ei voi olla liikaa. Ja vierailijalle myös; Tuulettimessa tavataan <3 Jaksamista!
Ongelma on todellinen puolin ja toisin…
Summalla ei ole väliä onko se 2000 vai 20 000. Riippuu täysin siitä mitkä ovat perheen tulot tai menot. Ei ole rahalla mitattavissa milloin ongelma on milloin ei. Ajankäyttö, pienistä tuloista pieni rahan käyttö, suurista tuloista enemmän jne. Mielestäni rahan perusteella ei voi määritellä ongelman suuruutta.
Oleellista on että molemmat tarvitsevat apua ja tukea. Pelaaja tarvitsee vertaistukea GA:sta tai Pelirajat’on ryhmistä. Läheinen joko Pelirajat’ on läheisten ryhmästä tai A-klinikalta jne.
Parisuhde voi onnistua alun luottamuspulasta riippumatta. Nimim. kokemusta läheisenä / puolisona on…
Sääliksi käy miestä tuollaisen telaketjun ikeessä 
Jotkut alkaa dokaamisen, jotkut pelaa. Jotkut vetää itsensä jojoon. Kovimmat kundit uskaltavat erota.
Hei!
Olen pahoillani, aiemmin tässä ketjussa puolison pelaamisesta kirjoittaneet: teidän kohdalle on osunut huono tuuri. Tietysti myös pelaavien puolisoilla ei ole mikään paras kohtalo. Minusta jokaisella on oikeus haaveilla ja toteuttaa omia asioitaan. Ei se ole kiiltokuvaperhettä vaan se on elämää. Haaveet voi olla pieniä tai suuria, mutta toteutettavaksi ne on tehty. Meillä kaikilla.
Pelaamisen paljastuminen on aika tuore asia ja tunteet sahaavat ylös ja alas epätoivosta orastavaan toivoon, pelkoon, turhautumiseen, raivoon jne. Se kuluu osana pelaajan puolisona elämiseen. Ei tunteita kannata vähätellä eikä myöskään harmitusta rahan menosta. Perheenne tilanne ei ole se, mitä on suunniteltu tai olisi voinut arvioida. Millään summalla ei ole mitään väliä luottamuksen menettämiseen, siihen riittää vaikka vain sentti.
Minusta tärkeintä on, että läheinen suojaa omat rahavaransa ja tulonsa. Avioehto on ehdoton. Ja tärkeintä on olla maksamatta pelaajan mitään menoja tai lainoja. Mitä enemmän pelaaja joutuu selkä seinää vasten, on hänelle parasta. Se edesauttaa hakemaan apua. Pelaamisesta ei pääse itse irti, siihen tarvitsee ulkopuolista apua. Aivojen kemia vaatii pelaamishuumetta, mitään muuta pelaaja ei kykene ajattelemaan tai suunnittelemaan.
Vaikka pelaaja ei hae apua itselleen, läheisen kuuluu saada itse apua -vaikka ero tulisikin. Jos paikkakunnalla on vertaisryhmä, mene mukaan tai tule Tuulettimeen keskustelemaan. Saat tukea näistä paikoista, puhumme samaa kieltä, tuemme toisiamme. Samoin psykiatrian poliklinikan psykologit ja terapia on ehdottoman tärkeää. Käy vaikka seurakunnassa tai puhu luotettujen ystävien kanssa. Mitään ei tapahdu, jos ei itselle hae tukea. Haluatko elää itselle antoisaa elämää vai roikkua puolison kelkassa? Muuta vastuuta meillä ei ole kuin vastuu itsestämme ja lapsistamme. Kuuntelemalla itseä voi nähdä, mitä ajattelee, mikä on itselle tärkeää elämässä. ja omat arvot löydettyään voi katsella ja kuunnella, mitä arvoja puolisolla on. Arvot näkyvät teoissa, eivät sanoissa.
Olet tärkeä ja arvokas ihminen, pidä itseäsi arvossa ja haethan apua.
Pelaajan tehtävänä on kantaa itsestä vastuu, puoliso ei voi pelaajaa parantaa. Pelaaja hyötyy puolison paranemisesta ja “tuhon kuopasta”, johon pudota.
Minusta sinulla on oikeus myös puhua pelaamisesta, kunhan vain kerrot puolisolle toimivasi niin. Puhuminen on myös yksi seinä pelaajan parhaaksi. Hän vastustaa sitä viimeiseen asti. Ethän kuitenkaan puhuisi taholle, joka voi häntä vahingoittaa, vaan luotetuille ymmärtäville ihmisille, jotka eivät tuomitse, vaan antavat tilaa ajatella toimia omaksi parhaaksi. Puhut siksi, että löydät tien ulos omista vaikeuksista ja pelaajan tuottamista vaikeuksista. Se on ehdottomasti lapsen etu. Jos mietit, miten kannattaa toimia, kuvittele, miten kerrot 20-vuotiaalle lapselle tapahtumista. Mitä toivoisit kertovasi, millaisen esimerkin haluaisit lapselle antaa vastuullisesta elämästä. Mikä on lapsesi parhaaksi?
Kaikkea hyvää, voimia ja uskoa huomiseen
toivoo sortsima