Hei. Kaipaisin vertaistukea puolisolle kertomisesta (pelaaminen ja velat). Onko teillä millaisia kokemuksia puolisolle tunnustamisesta? Kuinka selätitte kriisin vai tuliko ero? Onko hyviä vinkkejä kuinka luottamuksen pettämisen jälkeen voi lähteä rakentamaan yhdessä uutta tulevaisuutta?
Olen hiljattain kertonut tilanteeni puolisolle (vuosien peliriippuvuus sekä vakava velkaantuminen) ja nyt on suhteemme syvin kriisi päällä. Luonnollisestikin! Tuntuu toivottomalta ja tulevaisuus pelottaa. Olemme varmasti molemmat nyt avun tarpeessa.
Maaninen pelaamiseni on jo pari vuotta sitten onneksi loppunut ja nyt sammutellaan tulipaloja, eli yritän saada talouttani kasaan ja velkoja lyhenemään UO:n kautta tai kohta mahdollisesti velkajärjestelyn kautta.
Kaikenlaiset kokemukset ja vinkit ovat tervetulleita! <3
Minulla se päättyi niin huonosti, kuin olisin ikinä halunnut. Kerroin rehellisesti tilanteeni ja velat, pääsimme kuiville minun porukoiden avulla ja olin velaton pankeille ja luottofirmoille, mutta porukoille maksan nykyäänkin isoa summaa työn kautta pois. Puolisoni masentui, vaikka aluksi tsemppasin ja yritin saada luottamusta takaisin, tunteet hiljalleen hävisi ja hän vain muuttui eri ihmiseksi. Kävin terapeuteilla ja hänkin kävi, mutta hän ei ollut enää onnellinen, koska ei luottanut enää ikinä siihen, että ratkeaisin enää pelaamaan.
Lopulta erosimme ja omaisuuden erottelukin oli yhtä tuskaa, pelaaminen on eron jälkeen jatkunut ja yritän vahvasti yrittää parantumisen uudestaan, ero ei auttanut kyllä minun pelaamattomuutta, vaan se jatkuu edelleen ja tuntuu, että on vain pahentunut. Olen pahasti ollut monta kuukautta masentunut ja yritän taistella itseni kuiville taas pelaamisen suhteen, mutta kun exää aina ajattelen, yritän tukahduttaa suruni pelaamisella, mutta tiedän tasan tarkkaan miten joka kertainen pelaaminen on päättynyt, häviän rahani ja masennun entistä enemmän ja eroitkut tulee sen jälkeen pinnalle.
Suosittelen taistelemaan pelihelvettiä vastaan, koska tämä sairaus ei ole sen arvoista, että menettäisit puolisosi. Minä yritin pitää suhteestamme kynsin ja hampain kiinni, mutta lopulta mikään ei enää riittänyt ja puolisokin luovutti minun suhteen, vaikka kaikki olisi voinut kääntyä vielä parhain päin. En unohda silti häntä ikinä, vaikka joudun jatkamaan elämää nyt ilman häntä, ilman yhteyksiä. Koska hän tällä hetkellä vihaa minua ja pitää minua pahana ihmisenä. Olisin halunnut eron silti päättyvän hyvissä väleissä, enkä ikinä olisi hänelle toivonut mitä tuskaa hänelle lopulta aiheutin ja sekotin pahasti hänen elämänsä ja vaaransin jopa talouspuolisesti tilanteen molempien kohdalla.
Olisin niin onnellinen, jos voisin kääntää kelloa taaksepäin nyt ja unohtaa, että tätä ei olisi ikinä tapahtunutkaan meille.
Olen todella pahoillani että teille kävi niin kuin kävi Varmasti ollut raskaita aikoja sinulla.
Täällä tilanne on nyt riitojen ja kriisikeskusteluiden jälkeen se, että kaikesta aiheuttamastani p*skasta ja vuosien valehtelusta huolimatta tulemme todennäköisesti kuitenkin jatkamaan yhdessä. Tie tulee varmasti olemaan kivinen…minun on ansaittava ensinnäkin puolison luottamus takaisin ja alettava aktiivisesti selvittämään velkojani vyyhtiä.
Mutta summa summarum: puolisolle kertominen on ollut AINOA oikea asia, mitä olen pitkään aikaan tehnyt. Kertominen ja tunnustaminen kaikessa häpeässään ja kauheudessaan on ollut loppuelämäni paras päätös. Olen saanut rauhan sydämeeni, vihdoinkin <3 tuntuu kuin olisin siirtänyt vuoren tieltäni. Ilma on nyt kevyempää hengittää. Vaikka olisi käynyt niin ikävästi, että olisimme eronneet…olisi rehellisyys ja asian kertominen olleet ainoat oikeat teot.
Ongelmapelaaja91, kertomuksesi sai minulta kyyneleet vuotamaan. Olen kovassa kuumeessa. Nukun aina välillä ja luen näitä hereillä ollessani kännykästä ja kirjoitan varmaan typoja. Mulla alkoi peliongelma vasta 2013-14. En salanut ongelmaa. Oon aina avoin enkä voi valehdella rakkaalle enkä peitellyt pelaamista. En sitä 2015 alkanutta velkaantumistakaan.Silti silloiselle tyypille, joka toukokuussa nyt kuoli. Se riippuvuuteni antoi syyn kohdella minua sikamaisesti. Heitin sen ulos talostani kuin leppäkeihään, koska masentunut velkaongelmainen ei tarvitse lisää sontaa niskaansa. Rakkaus on ikuista, vain kohde vaihtuu Palasin alkukesästä 2016 yhteen miehen kanssa, josta erottiin typerän riidan takia. Se oli kiihkeätä , mutta syksyllä 2016 vuoden pelattomuuteni katkesi ja velkaannuin lisää railakkaasti, koska yritin hoitaa pelivelat satunnaisilla voitoilla. Sitten piti kertoa lisävelkaantumisesta pelien takia. Olin jo masentunut. Hän lohdutti ja on henkisesti auttanut ja on ystäväni lopun elämääni, vaikka tiedettiin ja sovittiin, että saman katon alle emme pysyvästi mahdu. Ollaan liian vapaudenhaluisia ja riippumattomia. Luulen, että puolisoa loukkaa eniten, että häneltä salataan jotain. Pelaaminenhan on verrattavissa pettämiseen, ja petos, jos perheen koti ja taloudellinen tulevaisuus vaarantuu. Miksi olette salaneet peliongelman? Mikä on syy, että aloititte pelaamisen? Onko syy parisuhteessa? Mulla silloin syy oli, että kuvittelin siitä suhteesta enempi kuin se oli, mutta pelasin avoimesti ja törsättiin ulkomaanmatkoilla yms mun uhkapeöeillä, mutta se pelaaminen muuttui pakonomaiseksi ja oli kyin duracell pupu koneen ääressä pelaamassa. Onneksi se on ohi. Mutta rakas on jäljellä.
Kännykällä kirjoitaessa tulee näemmä handovereissa tuplavastauksia. Mulla siis on peliongelma ja riippuvuus ollut ohi jo aikoja sitten. Niistä velkaongelmista tuli masennus, mutta se masennus oli ollut kytevänä jo varmaan siitä asti kun opiskeluista valmistun. Olen kiitos loistavan suomalaisen terveydenhuoölon ohi siitä, ihanien läheisteni ja tapaamieni ihmisten avula myös, ja minulla on mielenrauha. Edelleen ulkonäköni takia varsinkin naispuoliset kohtelevat minua huonosti, joten vältän niitä tilanteita. Toisaalta kaiken tän tajuamisen jälkeen tiedän kuinka vahva olen. Kriisit kasvattavat. Nukun rauhallisesti, liikun ja hoidan itseäni. Mulla oli vaan se liian vakava velvollisuuden ja vastuuntunto, mutta opin sanomaan EI, enkä koskaan ole ollut rupatteleva kalkkuna. Muut naiset erehtyvät , ja voivat tulla aggressiviksi, mutta olen myös saanut niin hyvän koulutuksen ihmisten johtamiseen, että siitä hyvyydestö ja elämänkatsomuksestani, joka ei kuulu mihinkään uskontokuntaan tai aatteeseen, huolimatta sanon suorat sanat. Olen viisaiden ihmisten alalla. Tykkään ja nautin tästä. En kaipaa muuta. Mulla on laaja ytäväverkosto, joka laajeni taas tänä vuonna. Ystävät ja läheiset ja rakkaus ovat tärkeimmät. Olin Burnoutissa sen 30 vuotta ja yli, mutta se on ohi nyt, ja olen vihdoin taas se, joka olin avoimena ja onnellisena lapsena. Olen minä.
Joo, en ole ikinä niin paljoa elämässäni vielä masentunut, tekisin kaiken toisin, jos saisin uuden mahdollisuuden tai kääntää kaiken toisin, pahin menetys ikinä ja tunsin hänet niin pitkään ja seurusteluakin tuli yli 6v kepeästi. Yleensä pakenin synkkää arkea pelaamisella ja fyysistä duuniani. Olen tällä hetkelläkin pahasti masentunut ja joudun huomenna ottamaan sairaslomaa töistä, että saisin joskus pään kuntoon, syksy ollut nyt yhtä taistelua sinkkuuden partaalla ja kun toinen on kuolettanut välit ja varmaan päässyt jatkaa elämää helpotuksesta, itse olen aivan paskana ja tuntuu, etten saa mistään enää iloa, mulla on ihan mieli maassa ja huomaan, että olen luovuttanut elämän suhteen melkein jo, olen normaalisti todella sosiaalinen ihminen ja tulen toimeen kaikkien kanssa, nyt työilmapiiri on todella vaisua, kiukuttelua, stressiä, tupakkaa menee aivan liikaa päivän aikana, mitä normaalisti ei ennen mennyt kun olin suhteessa ja huomasin paljon positiivistakin siitä suhteesta sillon. Vaikka erosta on jo sen verran aikaa, nyt olen vasta alkanut käsittää mitä helvettiä mun pelaaminen on toiselle tuottanut ja kelaan kokoajan muistoja missä minun pelaamisesta tuli mahdotonta, kun se riistäytyi totaalisesti käsistäni, en ole eron jälkeen kertaakaan ollut tosissani iloisella päällä tai helpottunut. Muutamat päivät voi vain laskea, että olisin hymyillyt tai ollut vapaampi olo, synkkiä iltoja ja itkuöitä on aivan liikaa. En ole kuukausiin nukkunut kunnon unia, aina jotain 3-4h luokkaa ja töihin suoraan, olen aivan rikki, en saa enää mistään iloa, koska menetin elämäni rakkauden, enkä saa mokiani anteeksi ja korjata vääryyksiäni mitä aiheutin toiselle. Tuntuu, että olen ollut yks vitun iso epäonnistuja elämässä, joka sai toisenkin elämän sekaisin. En tiedä millon pystyn omia elämäni virheitä ja päätöksiä antamaan anteeksi.
Kiitos huolenpidosta, voin vain sen sanoa, että pidä hänestä kiinni, noita rakkauksia ei vaan tule joka päivä vastaan ja joskus se vaan sattuu kohdalle, minulle sattui ja huomasin miten onnellisia oltiin, ennenkuin tuli pelaaminen kehiin ja vaikutti meihin molempiin, se häpeänmäärä on niin käsittämätöntä edelleen, mitä moni muu normaali ihminen ei ymmärrä, se fiilis on kuin maa olisi niellyt minut ja pitänyt siellä helvetin porttien takana. Älä koskaan menetä puolisoasi tämän takia, jos hän rakastaa mokistasi huolimatta, olet todella onnekas. Ilmeisesti minun puolisolla loppu voimat kesken ja ei uskonut parempaan tulevaisuuteen hän pelkäsi, että en opi virheistä ja pelko oli aina milloin uudestaan ratkean. Minäkin myönsin virheeni ja yritin saada kaiken tuen, en saanut oikeastaan sitä tukea mitä olisi pitänyt, koska yritin toisesta enää vain huolehtia ja siitä aiheutui sitten syytökset, haukkumiset ja toisen lyttääminen, että olen virheellinen ja huono avopuoliso, toinen masentui ja menetti elämänhalunsa minun takia myös. Olimme molemmat masentuneita, mutta yritin uskoa parempiin päiviin… noh tässä on lopputulos ja nyt ollaan yksin ja maksellaan seuraavat 10v ainakin velkoja rankan duunin kautta pois.
En tiedä selviänkö tästä enää ylös, toivon että selviän, mutta tulevaisuus ei tällä hetkellä näytä hyvältä, koska minulla ei ole enää muita kuin läheiset ja työ, kavereita ei juurikaan ole, joille voisin jakaa tämän paskan ja tuskan. Päivä kerrallaan…
Kiitos huolenpidosta, voin vain sen sanoa, että pidä hänestä kiinni, noita rakkauksia ei vaan tule joka päivä vastaan ja joskus se vaan sattuu kohdalle, minulle sattui ja huomasin miten onnellisia oltiin, ennenkuin tuli pelaaminen kehiin ja vaikutti meihin molempiin, se häpeänmäärä on niin käsittämätöntä edelleen, mitä moni muu normaali ihminen ei ymmärrä, se fiilis on kuin maa olisi niellyt minut ja pitänyt siellä helvetin porttien takana. Älä koskaan menetä puolisoasi tämän takia, jos hän rakastaa mokistasi huolimatta, olet todella onnekas. Ilmeisesti minun puolisolla loppu voimat kesken ja ei uskonut parempaan tulevaisuuteen hän pelkäsi, että en opi virheistä ja pelko oli aina milloin uudestaan ratkean. Minäkin myönsin virheeni ja yritin saada kaiken tuen, en saanut oikeastaan sitä tukea mitä olisi pitänyt, koska yritin toisesta enää vain huolehtia ja siitä aiheutui sitten syytökset, haukkumiset ja toisen lyttääminen, että olen virheellinen ja huono avopuoliso, toinen masentui ja menetti elämänhalunsa minun takia myös. Olimme molemmat masentuneita, mutta yritin uskoa parempiin päiviin… noh tässä on lopputulos ja nyt ollaan yksin ja maksellaan seuraavat 10v ainakin velkoja rankan duunin kautta pois.
En tiedä selviänkö tästä enää ylös, toivon että selviän, mutta tulevaisuus ei tällä hetkellä näytä hyvältä, koska minulla ei ole enää muita kuin läheiset ja työ, kavereita ei juurikaan ole, joille voisin jakaa tämän paskan ja tuskan. Päivä kerrallaan…
Ongelmapelaaja91, sain parhaan avun kunnallisesta terveydenhuollosta. Nyt käyn ryhmäterapiaa, jossa meitä on kymmenkunta toistuvasti masentunutta ollutta. Sinä tarvitset sellaista pikaisesti unen antavaa lääkettä tuohon yöheräilyyn. Unettomuus ja masennus on paha oravanpyörä. Sairasloma, terapia, ja uni kuntoon ensimmäiseksi, sitten käyt terapiassa läpi huolesi. Olet nuori, ja sinulla on elämä edessäsi. Muista, että jokainen kriisi kasvattaa ihmistä. Sinun suuri rakkautesikin voi jopa säilyä, ja luulen, että exäsi rakastaa sinua kuitenkin. Toisaalta, sinä vaikutat hyvin älykkäältä ja herkältä ihmiseltä, oliko hän edes sopiva sinulle. Jokainen löytää sopivan kumppanin. Nyt ystäväiseni, hakeudu terveydenhoitoon ja saat varmasti apua. Uskalla avautua ja kertoa kaiken. Voimaa sinulle, toivottavasti voit jo paremmin <3
Joo, hiljalleen jäin nyt pitkälle sairaslomalle, en pysty keskittyy töihin masennus voitti nyt täysin tän helvetin eron takia, päivä kerrallaan yritän toimia parempaan suuntaan ja kerätä voimia, mutta ikävöin rakastani niin paljon. Toivon että hänellä on kaikki hyvin ja haluaisin yhteyttä edelleen pitää häneen ihan ystävänä. Ja olen omasta mielestäni vastuullinen ja toimeentuleva betsaamiset ja casinot ajoi mut täydelliseen helvettiin mistä ei voi kuin nousta enää ja yrittää päästä ammattiapuun mahdollisimman äkkiä, helppoa se ei ole, mutta nyt on pakko jos haluan joskus elämäni raiteilleni, kiitos vielä kauniista sanoista, toivon sullekkin kaikkea hyvää, nyt on vaikeat ajat ja ne on vaan voitettava!
Olisin niin onnellinen, jos voisin kääntää kelloa taaksepäin nyt ja unohtaa, että tätä ei olisi ikinä tapahtunutkaan meille.
Palasin alkukesästä 2016 yhteen miehen kanssa, josta erottiin typerän riidan takia. Se oli kiihkeätä , mutta syksyllä 2016 vuoden pelattomuuteni katkesi ja velkaannuin lisää railakkaasti, koska yritin hoitaa pelivelat satunnaisilla voitoilla. Sitten piti kertoa lisävelkaantumisesta pelien takia. Olin jo masentunut. Hän lohdutti ja on henkisesti auttanut ja on ystäväni lopun elämääni, vaikka tiedettiin ja sovittiin, että saman katon alle emme pysyvästi mahdu. Ollaan liian vapaudenhaluisia ja riippumattomia. Luulen, että puolisoa loukkaa eniten, että häneltä salataan jotain. Pelaaminenhan on verrattavissa pettämiseen, ja petos, jos perheen koti ja taloudellinen tulevaisuus vaarantuu. Miksi olette salaneet peliongelman? Mikä on syy, että aloititte pelaamisen? Onko syy parisuhteessa? Mulla silloin syy oli, että kuvittelin siitä suhteesta enempi kuin se oli, mutta pelasin avoimesti ja törsättiin ulkomaanmatkoilla yms mun uhkapeöeillä, mutta se pelaaminen muuttui pakonomaiseksi ja oli kyin duracell pupu koneen ääressä pelaamassa. Onneksi se on ohi. Mutta rakas on jäljellä.
