Hei,
Onko kenelläkään kokemusta siitä, kun puoliso kieltää täysin peliongelman ja rahasotkut, vaikka vahvoja viitteitä on valehtelusta.
Puoliso ei kertonut aikoinaan ottamastaan kulutusluotosta vaan se tuli ilmi lainanhaun yhteydessä. Kertoi lainan oton syyksi opiskelut (vaihtanut tutkintoa). Sittemmin on käynyt niin, ettei puoliso ole pystynyt maksamaan yhteisiä kuluja vaan on kysynyt voiko maksaa seuraavassa kuussa - no ikinä ei asiaan palannut. Lisäksi ei ole pitänyt kiinni rahan laittamisesta säästötilille. Pari kuukautta sitten hermostui, kun kyselin miksei ole siirtänyt rahaa yhteisistä kuluistamme. Suuttui ja poistui paikalta. Lopulta kotiin tullessaan kertoi, ettei hänellä ole lainkaan rahaa jäljellä. Oli voittanut vajaa vuosi Veikkauksesta reilu 5000€ eikä hänen ollut tarvinnut maksaa yhteisiä kuluja useampaan kuukauteen. Toki puoliso oli hankkinut lapselle hankintoja ja käynyt kaupassa, mutta itseäni kovasti jäi vaivaamaan mihin rahat ovat menneet. Puoliso sanoo, että kauppaan. Tunnusti myös, että oli yrittänyt voittaa 200€ pelaamalla Veikkauksesta rahaa. Sanoi, että se oli typerintä eikä ikinä enää aio tehdä vastaavaa. Kysyin onko hänellä peliongelmaa - sanoo, ettei ole. Sanoin, että minua epäilyttää ja tarvitsen faktoja. Pyysin näyttämään paljollako on pelannut Veikkauksen sivuilla viime vuonna, laittoi kuvakaappauksen voittosummasta, mutta rajasi peliostot ja tappiot pois. Hermostui kun sanoin asiasta ja sanoi, että enkö näe että hän on voitolla.
Puoliso on hyväsydäminen, rakastava ja välittävä. Tiedän, ettei hän halua satuttaa minua. Tiedän myös, että peliongelma on sairaus, johon kuka tahansa voi sairastua eikä se tee ihmisestä huonompaa. Miten saisin hänet avautumaan vai onko turhaa toivoa sellaista?
Moikka Epätoivoinen puoliso!
Aivan samanlaista tilannetta meillä ei ole ollut, mutta puoliso on kyllä esimerkiksi kieltänyt pelanneensa ja kääntänyt minun epäilyni häntä kohtaan siihen, että minä vaan kuvittelen asioita ja miten kehtaan epäillä (tämä tilanne oli silloin, kun peliongelma oli minulla jo tiedossa, mutta luulin kaiken olevan jo hyvin). Loppujen lopuksi kuitenkin puolisoni lopulta kertoi totuuden, eli taustalla oli todella paha pelikierre ja kasvaneet velat.
Jotain hämäräähän puolisosi tosiaan salaa, mutta häntä ei toki voi pakottaa kertomaan totuutta. Hänen toimintansa kyllä viestii siitä, että hänellä olisi peliongelma. Oletko kysynyt, että jos hänellä ei ole mitään salattavaa, niin miksei voi näyttää esimerkiksi veikkauksen tapahtumia kokonaan? Voiko hänen kanssaan keskustella asiasta lainkaan rakentavasti? Pystytkö itse pysymään rauhallisena keskustellessa? Myös minä-muodossa puhuminen on tärkeää sen kannalta, että viestintä pysyisi rakentavana. Vaikuttaakin siltä, että olet yrittänyt kertoa omista tarpeistasi ja toiveistasi toista syyttelemättä.
Meillä puoliso kertoi totuuden siinä vaiheessa, kun itsepintaisesti jaksoin todella usein ottaa asian esille ja yrittää kaivaa totuutta esille. Oikein muuta neuvoa en osaa antaa. Jos hänen kanssaan ei voi keskustella, voit yrittää esimerkiksi kirjoittaa hänelle. Ja jossain vaiheessa voi olla tarpeen asettaa joitain ehtoja/rajoja: jos hän ei osallistu yhteisiin menoihin, jotain on keksittävä. Tilanne ei ole reilu sinua kohtaan henkisesti eikä taloudellisesti.
Miten itse jaksat tällä hetkellä?
Paljon voimia hankalaan tilanteeseen!
-Eveliina
Kiitos Eveliina vastauksestasi.
Olen yrittänyt puhua asiasta usein ja eri tavoin. Olen myös kirjoittanut viestejä, mutta niihin en ole ikinä saanut vastausta. Olen yrittänyt luoda luottamusta ja viestiä, ettemme ole lapsemme kanssa menossa minnekään tuli mitä tuli. Olen kertonut miten hyvä puoliso ja isä hän on, ja ettei rahasotkut jne. tee hänestä yhtään huonompaa. Kuka tahansa voi ajautua ongelmiin. Olen myös kertonut miltä minusta tuntuu, ja että tämä epävarmuus on kaikista pahinta. Olen kysynyt/sanonut useasti, että jos mitään salattavaa ei ole niin miksei hän pysty näyttämään faktaa, mitä pyydän. Olen myös sanonut, että jos olen väärässä, en voi kuin pyydellä anteeksi. Yleensä hän vain hermostuu ja sanoo, että mikään ei kuitenkaan riitä vaan tulen koko ajan pyytämään lisää todisteita.
Rahaan liittyvät asiat ovat kuormittaneet suhdettamme jo pitkään. Ja olen kyllä ajoittain turhautuneena myös ”raivostunut”. Olen yrittänyt olla kannustava, mutta myös välillä tiukka, asettaen rajoja. Vasta 1,5 vuotta sitten aloin tosissani epäillä, ettei kaikki ehkä ole niin kuin puoliso on minulle kertonut. Viime kuukausina epäilykset ovat vain vahvistuneet, ja jotain pieniä faktatietoja olen löytänyt esim. joustoluoton sopimusehdoista, mitkä ovat vahvistaneet epäilyksiäni.
Tilanne on raastava, koska tiedän että toisella on paha olla. Tiedän, että meidän kaikkien olo helpottuisi kun hän kertoisi totuuden. Tiedän myös, ettei voi loputtomiin jatkua näin. Tuntuu erittäin raastavalta, että toinen on valmis uhraamaan ehjän perheen ”ylpeyden” vuoksi. Siltä tällä hetkellä tuntuu, vaikka ymmärrän että häpeä voi olla ylitsepääsemättömän suuri.
Moikka Epätoivoinen puoliso!
Kuulostaa kyllä todella haastavalta tilanteelta ja tosiaan siltä, että olet yrittänyt kaikkea mahdollista. Olet ollut ihailtavan kärsivällinen ja lempeä puolisoasi kohtaan ja kokeillut erilaisia lähestymistapoja.
On tosi inhimillistä, että myös välillä tulee raivari ja hermostuu. Se on ihan ok ja omien tunteiden näyttämiseen on lupa, kunhan yrittää enimmäkseen pysyä rakentavana.
Millaisia rajoja olet yrittänyt aiemmin asettaa ja oliko niillä mitään vaikutusta?
Luottamusta ei voi yrittää luoda yksin etkä voi vastata suhteenne vuorovaikutuksesta yksin, vaan nyt tilanne vaatii nimenomaan puolisoltasi jonkinlaista vastakaikua.
Oletteko jutelleet mahdollisuudesta mennä keskustelemaan ulkopuolisen kanssa teidän tilanteesta (lähinnä vuorovaikutuksen/parisuhteen näkökulmasta)? Kun meillä oli todella hankala vaihe, eikä puhuminen kotona oikein sujunut (mies hermostui eikä vuorovaikutus ollut rakentavaa), pääsimme juttelemaan seurakunnan perhetyöntekijän kanssa. Kävimme siellä useamman kerran (ehkä noin 8 kertaa) ja keskusteltiin molempien toiveista ja tarpeista ja saimme myös kotitehtäviä. Meille siitä oli apua siinä mielessä, että vuorovaikutus pysyi rakentavana ”neutraalilla” maaperällä ja kun keskustelua ohjasi meille vieras henkilö.
Se, että ymmärtää läheisen olevan sairas, ei silti mitenkään poista sitä loukatuksi tulemisen tunnetta, kun tunneside puolisoon on niin vahva. Mukana on vielä eletty yhteinen historia, nykyhetki ja tietysti toiveet ja haaveet yhteisestä tulevaisuudesta ja elämästä.
Miten huolehdit tällä hetkellä omasta hyvinvoinnistasi ja jaksamisestasi?
Toivon sydämestäni, että puolisosi havahtuu ongelmaansa pian!
-Eveliina