Ajattelin aina, että olen kasvanut ns. pumpulissa. Meillä oli kotona talous kunnossa ja kaikki hyvin. Käytiin lomamatkoilla ja saimme kokea monenlaista mukavaa. Saatiin rakkautta ja rajatkin asetettiin. Mutta. Nyt kun olen muuttanut omilleni, olen alkanut miettiä, että oliko vanhempieni alkoholinkäyttö sittenkään normaalia…Meillä oli usein viikonloppuisin juhlia, usein vieraita ja he olivat kaikki hyvin humalassa. Kaikki juhlapyhät ryypättiin, esimerkiksi jouluna ja juhannuksena vanhemmat olivat AINA kännissä. Muistan muutamia kertoja, kun olen pelännyt tappeluita ja paennut usein jonnekin piiloon. Minua on aina tultu rahoittelemaan ja lohduttamaan, mutta ahdistus noista tilanteista on jäänyt. Edelleenkään en voi sietää silmissäni äitiäni, jos hän on humalassa. En voi sietää humalaisia ihmisiä, jos olen itse selvinpäin. En halua että kotonani juodaan alkoholia, käytän sitä kyllä itse, mutta en halua että sitä tehdään kotonani. Olenko siis tietyllä tavalla kuitenkin kasvanut ns. epävakaissa olosuhteissa? Haluaisin puhua tästä jossain, tahtoisin saada ajatukseni selkeämmäksi.
Olet kasvanut pumpulissa.
Ei kuule oo järkevää koittaa väkisin löytää jotain dtaamaa ja vikaa menneisyydestä! Lopeta! Olet voinut hyvin lapsena ja nuorena, et sä jälkikäteen voi tunnetilojasi muuttaa. Järjetön ajatuskin. Ja miksi pitäisi?
Keskity nykyhetkeen ja ole tyytyväinen elämääsi.
Hei Mietin!
Tarinasi kuulostaa tutulta. Samankaltaisia tilanteita on ollut monessa perheessä.
Voisit tutustua Alkoholistien aikuisten lasten eli Aal:n sivustoon aal.fi
Sieltä löydät myös keskustelupalstan kohdasta yhteydenotto.
Yst. terv. Vilppu