Puhu äänellä jonka kuulen!

Palasin vuosien jälkeen yhteen entisen suhteeni kanssa, joka aikoinaan päättyi molemminpuoliseen epäluottamukseen sekä alkoholin/päihteiden vuoksi. Olemme tunteneet toisemme lähes kymmenen vuotta ja nyt kun kummallakin elämäntilanne muuttui niin vanha lempi leimahti uudestaan. Hänellä on meneillään uusi yritys elämässä, koska viimeiset 3 vuotta on mennyt päihteiden kanssa pelatessa. Lääkkeitten sekakäyttöä, subua satunnaisesti, piriä jne. Nyt kuitenkin muutti takaisin kotikaupunkiinsa päästäkseen irti kuvioista. Lääkkeistä ei ole luopunut vaan ottaa satunnaisesti ahdistuneisuuteen ja unettomuuteen tarkoitettuja lääkkeitä alkon kanssa…ja tästä seuraa holtitonta käyttäytymistä, muistin menetystä jne. Itse käytän vain alkoa ja poltan satunnaisesti pilveä tai saatan ottaa jonkin rauhoittavan lääkkeen. Mutta siis pientä…Nyt mietin kuumeisesti kuinka suhde tulee etenemään ja miten voin tukea huumettomassa elämässä. On kertonut näitten vuosien aikana käytöstä ja olen tiennyt missä mennään. Tiedän, että jos sekakäyttö ja huumeitten perään haikailu etenkin kännissä jatkuu, en itse jaksa kauaa. Olo on neuvoton ja surullinen vaikka samaan aikaan olen onnellinen tästä “uudesta alusta”. Meillä on laaja yhteinen ystäväpiiri johon huumeet eivät kuulu. Saan tukea sieltä ja samoin hän. Taistelu on kuitenkin lopulta hänen omansa ja tiedän, kuinka helposti voin jäädä siinä kakkossijalle. Lisäksi kuvioissa on vielä entinen tyttöystävä, joka haikailee hänen peräänsä. Molemmat käyttivät kamaa ja elämä oli sen mukaista…Minä edustan hänelle uutta mahdollisuutta…, mutta kun hänen oma uskonsa horjuu, niin tiedän, että paluu entiseen houkuttaa…

Kuinka puskea eteenpäin vai onko kaikki aivan turhaa? Pelkään hajottaa itseäni hänen kanssaan uudestaan…Ja hän tuntuu epäilevän sitä, miksi haluan olla hänen kaltaisensa luuserin kanssa. Olen kertonut, että rakastan häntä ihmisenä ja tiedän miten paljon hyvää sisällä on. Huumeet muuttavat hänet toiseksi ja pelkään, että pikkuhiljaa se oikea ihminen katoaa sen kaiken paskan alle. Selvinpäin hän ajattelee näitä asioita hyvin selkeästi ja fiksusti samoin, mutta ei tunnu lopulta kestävän itseään tai elämää ilman päihteitä. Nuppi turvoksiin ja sen jälkeen alkaa kelvata jo muukin. Onneksi olen itse yleensä läsnä ja toistaiseksi mitään suurempaa ei ole tapahtunut. Mutta tiedän, että se tulee tapahtumaan…ja siihen yritän itseäni valmistaa.

Hei!

Olen ehkä vähän hidas, mutta en nyt ihan tajunnut, että miten tämä mies on nyt niin muka muuttunut? Hän on siis ennenkin enimmäkseen sekakäyttänyt lääkkeitä ja satunnaisesti muita huumeita? (Subua ei voi muuten viihdekäyttää ainakaan vuotta pidempiä aikoja.) Nyt hän siis edelleen vetää pään sekaisin lääkkeistä, mutta ei ota muuta? Eihän se ole yhtään sen parempi. Ymmärrän toki, mitä tarkoitat sinällään, koska olin joskus itsekin samoilla linjoilla. Kuitenkin, kun vuosia menee ja pään sekoittaminen on edelleen tärkeää, niin miksi ihmeessä haaskata aikaa moiseen? Mitä niin spesiaalia tässä miehessä on? Jos olet epävarma, kannattaa tehdä vaikka lista niistä asioista. Usein käy niin, että omassa mielesään romantisoi liikaa niitä “hyviä puolia”.

Tsemppiä vaan kauheasti! Tuli ehkä vähän negatiivinen teksti, mutta en voi sille mitään. Olen niiiin kyllästynyt kaikkeen ja kaikkiin päihdeongelmaisiin. :stuck_out_tongue:

Hei Chenet,

tekstistäsi ymmärsin, että poikaystäväsi käyttää Bentsoja (ahdistukseen ja unettomuuteen)? Alkon kanssa pahin huumecoctail minkä tiedän. Niiden vaikutuksen alla tehdään paljon jopa henkirikoksia, eikä seuraavana päivänä muisteta mitään. Se on huumeiden sekakäyttöä! Bentsokoukku on ainakin yhtä vaikea kuin subu koukku. Erään päihdelääkärin mukaan jopa vaikeampi. Jos käyttää bentsoja lääkkeenä, niin sitten ei alkoa missään nimessä. Bentsoja ei pitäisi käyttää 3 kk enempää, koska niiden vaikutus muuttuu eli ne pahentavat niitä oireita, mihin niitä alettiin ottaa esim. ahdistusta ja unettomuutta. Eli poikaystäväsi on edelleen sekakäyttäjä ja ongelma käyttäjä, vaikka olisi piristä ja subusta erossa, eri aine, mutta HUUME vaikka laillinen.

Tsemppiä sulle :wink: . Pidä pintasi ja aseta ehdot, sillä ehkä pelastat suhteen. Jos jatkaa lääke viina linjalla niin kärsimystä seuraa pakostakin…

Hei taas!
Kiitos vastauksistanne! Sisimmässäni tiedän, että molemmat olette oikeasssa…niin nuo bentsot taitaa olla hänen suurin rakkautensa…sad. Tilanne on nyt tällä hetkellä se, että on lopettanut masennunslääkkeet ja rypee alamaissa. On isänsä luona kuivaamassa itseään… Tosin lähellä oli lähtö käymään vanhoihin ympyröihin, mutta kilahtelut tais toistaiseksi estää sitä tapahtumasta…mut taitaa olla ajan kysymys. Huooh! No mitäs siinä sitten oma valinta ja takas ei tarvi tulla.
Ensi viikkolla taitaa olla reseptit uusittuna ja saa ainakin opamoxeja…ehkä tennareita…ja olen itse työmatkalla…voi jeesus mikä sauma. Sen tietää mitä tapahtuu. Toivon, että kun palaan on kaikki käytetty niin ei tarvi katella. Ja jos jotain on jäljellä niin takavarikkoon menee…on tää kyllä pirun stressaavaa…tiedän että kuppi täyttyy ja sit läikkyy, mutta minkäs tässä tekee…on tässä maailmassa muutakin. Vaikka tiukkaa tekee ja itkua on väännettävä, niin en vaan jaksa loputtomiin ymmärtää ja tukea. Kai tässä tarvis itekin tukea joskus…sitä on turha odottaa toiselta osapuolelta, kun ne omat olot yms. on se ykkönen.
Fuck this shit… etten paremmin sano.

Hei Chenet!

Mietin vaan, että mitä sinä saat oikeasti tuosta suhteesta? millaisia ovat teidän hyvät hetket? Itse muistan vuodet, kun oma exä oli ensin subukoukussa ja sitten ne vuodet, kun se veti lääkkeitä hirmuiset määrät, jotta ei koskisi subuun. Ei meillä ollut mitään normaalia silloin. Ajattelin, että tärkeintä on, että pysyy erossa kovista huumeista. Roikuin mukana, koska olin itse liian heikko lähtemään ja myös siksi, että tiesin, miten mukavaa meillä olisi, jos mies olisi selvä. Mutta onko järkeä elää haavekuvan kanssa? Maailmasta löytyy mies miehiä, jotka ovat kunnossa, joita ei tarvitsekorjailla, ei tukea, ei ymmärtää.

Meillä mies kunnostautui lopulta vasta eron jälkeen. Nyt se on oma itsensä, sellainen josta pidän. En kuitenkaan halua hypätä enää takaisin tähän kelkkaan. En ainakaan ennen kuin olen aivan varma syvällä sisimmässäni, että niin haluan tehdä. Nyt aion olla itsekäs ja elää niin kuin haluan. Tavata muita ja maistella elämän eri puolia ja mahdollisuuksia. En halua vanhana miettiä elämääni ajatelen, että olisi pitänyt tehdä jotain toisin.

Oletko lukenut ketjuja tuolta kotikanavan puolelta? Jenni_ oli esim. vielä vähän aikaa sitten saman kaltaisessa tilanteessa kun sinä nyt.

Voimia vaan sinne! Toivottavasti saat tilanteen ratkaistua jotenkin.

Tästä olen eri mieltä. Toki bentsojen jättäminen pois kokonaan on vaikeaa, mutta opioidit ja bentsot vaikuttavat ihmiseen kuitenkin ihan eri tavalla. Kyllä itse lähietäisyydeltä molemmmat riippuvuudet nähtyäni sanoisin, että bentsot on nallekarkkeja subuun verrattuna. Toki esim. dormicumit ja telaketjut on kovaa kamaa, mutta slti.

Kiitos kaikille vastanneille…homma meni kai lopulta kannaltani parhain päin vaikka olo on katkera, pettynyt ja mitä vielä. Mies lähti kaksi viikkoa sitten ja tänään selvisi missä on ollut…niinpä niin. Takaisin ei ole tulemista se on tehty selväksi. Kaikki puheet täynnä tyhjää, olisihan se pitänyt tietää, mutta aina sitä uskoo parasta. Hajoitti välit ystäviin minun lisäkseni. Mikään ei siis lopulta merkitse mitään näissä kuvioissa. Muulle ei vaan ole sijaa. Kahden viikon ajan valehteli olevansa ihan muualla mitä piti ja paluu vaan siirtyi siirtymistään. En olisi kuulemma saanut huolehtia, kun kaikki on kunnossa ja kuvittelen turhia. Haha. Ei kyllä naurata.

Mutta lopulta pitäisi kait olla iloinen siitä, että totuus kuoriutui lopulta aika pian. Ei vaan pysty käsittämään miten huumeet muutta ihmisen täydeksi sosiopaatiksi ja toisten hyväksikäyttäjäksi. Uskomatonta mitä roolia pystyy vetämään kaikille. Ei voi kuin todeta, että vittu mitä paskaa!!Jos sotkee oman elämänsä niin antaisi muiden olla. Se olisi vähintä mitä voi tehdä.

Tämä tarina päättyy nyt tähän.

Ja tosiaan on olemassa niitä miehiä joitten kanssa ei tarvitse kärsiä näin…ajattelin sitä itsekin monta kertaa. Ja niiltä miehiltä voi itsekin saada jotain henkisesti takaisin, ilman että joutuu koko ajan itse olemaan se joka joustaa, ymmärtää ja kuuntelee loputtomiin.

Kiitos vielä teille kaikille!

Voi, olen niin pahoillani puolestasi!

Olet oikeassa, huumeet tekevät ihmisestä todella häikäilemättömän oman edun tavoittelijan. Tällaiselle ihmiselle, joka on tottunut perus-rehellisyyteen ja luottamukseen se on mahdotonta ymmärtää.

Olen itse käynyt nyt puolisen vuotta vankilassa katsomassa ystävääni, joka on nyt korvaushoidossa. On ollut mieletöntä seurata hänen eheytymistään. Valtava matka on vielä edessä, mutta on ollut mahtavaa nähdä, miten siitä väkivaltaisesta, valehtelevasta ja hyväksikäyttävästä kusipäästä kuoriutuu nyt “normaali” ihminen. Ikinä ei tiedä, mitä huomenna tapahtuu, mutta hänen kauttaan uskon, että huumeiden käytön lopettaminen on joskus mahdollista jos sen eteen on valmis tekemään valtavan paljon töitä. Vankilassa päihdetyöntekijät ovat onneksi valtavan taitavia, jos heille uskaltaa kertoa asioista rehellisesti. Toisaalta on aika pelottavaa, että hyvää päihdehoitoa saa vasta vankilaan jouduttuaan.

Voi vitsit! :frowning: No se oli kait kuitenkin ihan odotettavissa. Ei monia vuosia kestänyttä elämäntapaa noin vaan muuteta. Mun exä selitti asiaa joskus niin, että pitää huumekontaktejaan yllä, koska pelkää tulevansa hylätyksi. Aika erikoista, kun ajattelee, että juuri sen takia sitä hylätyksi tulee, kun huumeita käyttää. Hän kuitenkin perusteli tätä itselleen juuri näin. On ainakin huumeet, jos ei muuta. Hän myös monesti käyttäytyi ns. odotusten mukaisesti. Eli ajatteli, että koska kuitenkin kaikki koko ajan epäilee ja kyttää, niin lumastetaan sitten ne lupaukset.

No syitä ja selityksiä voi olla tuhat ja sata. Tärkeintä on kuitenkin käsittää, että exäsi on sairas, mutta ei suostu ottamaan sitä vastuuta itsestään, mitä toipuminen edellyttäisi. Sinä et voi tehdä mitään, joten eiköhän näin tosiaan ole parempi.

Sitten kun alkaa käydä läpi sitä vyyhtiä, että miksi itsensä tähän tilanteeseen laittoi ja kuinka tästä eteenpäin, niin siinä vasta pyykkiä riittää. Itse olen tätä puinut jo useamman vuoden. Nyt kait alkaa pyykit olemaan puhtaan puoleiset. :slight_smile:

Kovasti vaan jaksamista sinne! Kyllä se aurinko vielä paistaa.

Kyllähän nää jutut vielä kaihertaa pirusti ja pitkään…mutta toivottavasti helpottaa…pettymyksen katkera kalkki ei tunnu hyvältä. Jotenkin sitä vaan on nyt kovettanut itseään, ettei tuntis sääliä, surua tai yhtään mitään kyseistä ihmistä kohtaan…Koska se kuluttaa niin paljon ja koitan ajatella, että ansaitsen jotain parempaa. Tätä samaa kuulee nyt joka puolelta kavereiltakin…ok tiedän, mut ei tää silti oo helppoa. Jotenkin sitä on itekin sairastunut henkisesti kaikesta huolehtimisesta yms. Ja ihmeellisesti sitä ei ihan täysin kuitenkaan hyväksy kaikkia tosiasioita, vaikka järki sanoo että näin ja näin tää homma on. Huoh!

Näinhän se on… :frowning: Sekavia tunteita, ahdistusta, vihaa ym. Ei ole vaikea kuvitella miksi niin monet sitten kuitenkin päätyvät takaisin yhteen, kun mies on taas vähän paremmassa kunnossa. Koska se tuntuu silloin hyvältä, koska se fiksaa pahan olon pois hetkessä. Lisää pahaa oloa seuraa kuitenkin perästä.

Tuskin ero on muutenkaan koskaan helppo asia. Tai näin olen ymmärtänyt. Itse en ole normaaleista syistä johtuvaa eroa koskaan kokenut. Mutta eiköhän siihen eroon liity aina paljon tuskaa. Toiset pettää naisen kanssa, toiset huumeiden.

Chenet koita ajatella, että asiat voisivat olla vielä huommin. Teillä voisi olla lapsia, jotka joutuisivat myös kärsimään tästä. Tai yhteistä omaisuutta. Tai sinä voisit sairastua masennukseen. Tai sitten voisi käydä niinkin, että huomasit olevasi vanha ja yhä hankalassa suhteessa. Sitten miettisit, että miksi elämäni näin käytin.

Haavat arpeutuvat aikanaan ja arvet haalistuvat pois. Löydät vielä joskus uuden miehen. Nyt kannattaa kuitenkin keskittyä ihan vaan itsensä hoitamiseen. Halaus sinne!