Käykö täällä päihdelinkissä ketään psykoterapiassa, nimenomaan kognitiivisessa? Minä melko varmasti alan käymään tässä parin kk sisällä, odotan vain Kelan myöntymistä. Lääkärinlausunto ym. on jo siis hoidettu. Oma psykiatrini ehdotti tätä, minulle ja päädyin myöntävästi kokeilla. Luulen, että se on juuri sitä mitä tarvitsen; pystyy puhua jollekin luotettavalle henkilölle asioita, mitä ei muille kertoisi. Kaikilla on varmaan sellaisia synkkiä ajatuksia, joita ei halua kertoa kellekään. Mielestäni on vain vähän tyhmää, että jos alan käymään terapiassa, joudun valehdella siellä mm. huumeista, sillä en halua, että minulle tulee merkintä siitä. Tietenkin psykologeilla ym. on vaito-olovelvollisuus, mutta silti. Iso taakka sydämmeltä tippuisi, jos voisin vain kertoa siellä kaiken tämän. Lääkkeiden saanti tämän jälkeen ei vain taida oikein onnistua, jos kerron, että olen silloin tällöin vetänyt vähän viivoja ja ottanut lääkkeitä viinan kanssa. Mutta mutta… mitä mieltä olette? Kirjoitin tähän ehkä vähän hätäisesti, en edes esikatselua jaksa tehdä. Vähän porepäissään, niin kiva kirjoitella tänne asioita mitä tulee mieleen ja mihin haluaa vastauksen.
Ja syyt miksi alan käymään: jo murrosiästä jatkuneet pahat mielenterveydenongelmat, jotka olen jo suurimmaksi osaksi voittanut. Tuollainen kuitenkin jättää piileviä traumoja, ja mietin, että joku sopiva lääke voisi auttaa. Olisin niin onnellinen, jos saisin jostain Diapam reseptin. Niitä olen elämäni aikana ehkä jokusen syönyt (yleensä 10mg pameja, välillä 5mg, ehkä joku 50mg yhteensä). Ne lievittää kaiken tuskan hyvin nopeasti ja lisäksi ovat hyvin halpoja. Jos reilu 10 € joutuu vain maksamaan parin kuukauden diapamkuurista, niin se olisi mahtavaa. Diapamiakin kyllä kai pidetään ns. “huumelääkkeenä”, niin kuin muitakin bentsoja, joten niitä ei kai noin vain määrätä, ellei ole painava syyl mutta mielestäni olen jo joutunut tarpeeksi kamppailemaan ilman lääkkeitä ja minulla olisi oikeus saada niitä. Voitin kuitenkin pahimmat mielenterveysongelmat pelkällä tahdolla.
Tällä hetkellä siis keskivaikeaa masennusta, kaksisuuntaista, univaikeuksia, sosiaalista fobiaa. Nuorempana sairastin jotain, mutta en tiedä mitä se oli. Noin 16-17v valtavat harhaluulot elämästä ja täysin pihalla maailman menosta, johon liittyi myös väkivaltaiset ajatukset muita ihmisia kohtaan, ei itseäni, jota kummastelin. Tuo on yksi arka aihe puhua. Mitkään nämä sairaudet eivät johdu huumausaineista eivätkä päihteistä, vaan ne ovat vaan yksi syy miksi aloin alun perin käyttää, eli jotta parantaisin hyvin huonoa oloani. Njoo, tulipahan taas kirjoitettua yksi pitkä “romaani”. 
Tuossa kuitenkin pääsyyt, miksi alan käymään.
Hei!
Minä olen käynyt kognitiivisessa psykoterapiassa kohta 1½ vuotta. Lähdin hakemaan itselleni terapiaa monista syistä, päällimmäisenä lapsuuden traumat, jotka tietenkin ovat seuranneet aikuisuuteen ja tuoneet mukanaan omat ongelmansa. Terapiasta olen saanut valtavan paljon apua.
Sen haluan Sinulle sanoa, että ole rehellinen, terapeuttisi on vaitiolovelvollinen. Voit puhua täysin huoletta. teet vain omalle toipumisellesi karhunpalveluksen valehtelulla.
Itse alussa “kusetin” terapeuttia joissain asioissa (tai en oikeastaan terapeuttia vaan itseäni), terapian edetessä sitten niitä tunnustin. Terapeuttihan ei Sinua tuomitse mistään asiasta.
Minulle terapia on ollut matkaa omaan sisimpääni, hikinen työ on tehtävä itse, terapeuttini kulkee siinä rinnalla. Olen hyvin kiitollinen. Onnea matkalle!