Psykologin tapaamisesta

Hei, kirjoittelin syksyllä viimeksi omasta tilanteestani, lähinnä terapiana itselle. Pääsin kouluterkan kautta koulupsykologille ja lääkärille, josta sain lähetteen psykiatrian polille. Siellä olen käynyt nyt tovin juttelemassa psykologin kanssa ja tavannut myös lääkäriä pari kertaa. Mielialalääkitys aloitettiin keväällä ja tämän viikon loppupuolella on seuraava hoitoneuvottelu lääkärin ja psykologin kanssa.

Itse kysymys, tai se mikä mietityttää - on se, että voinko kirjoittaa ‘‘kirjeen’’, jonka voisin antaa lääkärille? Ongelmani on se, että olen hirveän huono puhumaan ongelmistani tai enemmänkin kertomaan niistä rehellisesti. En tiedä miksi, mutta vähättelen (edelleen) ongelmiani, enkä uskalla tai kehtaa kertoa oikeasti niistä ajatuksista mitä päässäni on jatkuvasti. Koska tiedän, että ajatukseni ovat sairaita. Minun on vaikea myöntää niitä edes itselleni ja ystävilleni olen puhunut niistä vain kännissä. Ajatukseni koskevat kuolemaa ja itseni vahingoittamista, sekä yleisesti niitä asioita, mistä paha oloni johtuu (mitkä eivät oikeastaan ole nekään järkeviä ja tiedostan tämän itsekin). Mutta mietin, että pitääkö lääkäri (joka on nyt minulle uusi, ensimmäistä kertaa näen hänet) minua ihan idioottina jos menen sinne jonkun lapun kanssa, kun en vaan pysty sanomaan niitä asioita ääneen VARSINKAAN tuntemattomalle ihmiselle? Kun kuitenkin haluaisin olla rehellinen siitä, mitä tunnen - mutta houkutus sanoa että kaikki on ihan jees, on todella suuri. Ja pelko siitä, ettei minua oteta tosissaan, ajatellaan että liioittelen, esitän tai kuvittelen masennukseni ja sen oheistuotteet on ihan älytön. En ymmärrä myöskään miksi ajattelen asiaa näin monimutkaisesti tai miksi pelkään jotain tuollaista, mutta niin se vain on.

En tiedä ymmärtääkö kukaan mitä yritän sanoa, mutta ajattelin että täältä asiaa voi varmaan kysyä, eli voinko etukäteen kirjoittaa paperille tuntemuksiani ja ajatuksiani, jotka voin sitten hoitoneuvotteluun ottaa mukaan??

Hei!
En ole lainkaan asiassa asiantuntija, mutta olen itse ollut mielenterveyslääkärin juttusilla ja ymmärrän hyvin, ettei hankalista asioista ole aina helppoa jutella.
Kysymykseesi vastaan, että minusta voit aivan hyvin kirjoittaa kirjeen. Jos lääkäri ei sitä ymmärrä, hän ei ole minusta silloin oman alansa asiantuntija. Voit ottaa kirjeen kirjoittamisen myös siltä kannalta, että sen lisäksi, että kirjoitat sen lääkärille, kirjoitat myös samalla itsellesi.
Asioiden kirjoittaminen vaatii nimittäin asian pohdintaa ja miettimistä; oman itsensä ja tunteidensa kuuntelua. Kirjoittaminen on terapeuttista.
Minä ainakin rohkaisen sinua kirjoittamaan tuon kirjeen. Ole rohkea. Voit sanoa lääkärille, miksi sen kirjoitit. Kerro, että et muuten saa itsellesi tärkeitä asioita sanottua ja ilman sitä, et voi parantua. Tsemppiä