Psykiatrille huumeista kertominen

Hei,

Olen lähes 30-vuotias nainen, yhden lapsen äiti ja olen ns.arvostetussa ammatissa. Psyykkisen oireilun vuoksi ajauduin vuosi sitten kesällä kokeilemaan huumeita (kokaiini, piri, essot) ja sillä tiellä olen edelleen. Reilun puolen vuoden ajan käyttö on ollu viikoittaista, ja nyt psyyke on arvatenkin entistäkin paskemmassa kunnossa. Menin työterveyslääkärille, joka kirjoitti lähetteen yksityiselle psykiatrille. Kysymys kuuluu, uskallanko olla käynnillä rehellinen huumeiden käytöstä, vai ilmoittaako psykiatri lastensuojeluun ja/tai poliisille? Työssäni tarvitsen ajokortin, joten en sitä yksinkertaisesti voi menettää. Sekopäissäni en ole ikinä autoa ajanut tai lastani hoitanut.

Moi Sadetar,

siirsin tämän ketjun Me Vähentäjiin (vaikka teemansa puolesta kuuluukin Saunaan). Tämä siksi, että saat vastauksen lapsilähtöisen päihdetyön ammattilaisilta, jotka vierailevat Me Vähentäjissä teemaviikon puitteissa vielä tällä viikolla. Toki muutkin saavat vastailla sinulle ja olisi kiva kuulla ihan asiakaskokemuksiakin aiheeseen!

Viestistä jää varjoaihe myös Saunaan, joten molemmilta palstoilta voi kirjoittaa tähän ketjuun.

Yst.terv. ylläpito

Hei Sadetar!
Olen vauvalähtöisen päihdetyöntekijä ja olen mukana täällä päihdelinkissä tällä viikolla.

Kysyit todella tärkeästä asiasta, joka varmaan pohdituttaa monia. Ymmärrettävästi pohdit mitä uskaltaa kertoa ja mitä siitä seuraa? Psykiatri on ennen kaikkea sinua auttamassa ja tukemassa tilanteessasi -ei miettimässä minne tästä nyt soittaisin. Psykiatreillakin on toki ilmoittamisvelvollisuus, jos tulisi ilmi, että ajat päihtyneenä tai lapsesi jää ilman huolenpitoa. Kirjoitit, että et ole ajanut päihtyneenä ja huolehdit lapsestasi, joten en usko, että ilmoitusvelvollisuus täyttyy. Toki en osaa pysty kenenkään puolesta sanomaan varmasti…

Haluaisin KOVASTI kannustaa sinua olemaan rehellinen! Psyykkisen oireilun vuoksi olet ajautunut huumeiden käyttöön. Vain olemalla rehellinen voit saada apua, joka voi auttaa sinua eteenpäin vaikeasta tilanteestasi. Sekä sinun että lapsesi kannalta on tärkeää, että saat tukea ja purkaa mieltäsi kokonaistilanteestasi. Omassa työssäni olen saanut olla rinnalla kulkijana monissa tarinoissa, joissa rehellisesti asioita selvittämällä on saanut uuden pohjan elämälle ja päässyt eteenpäin.

Mitäs jos ottaisit psykiatrin kanssa puheeksi pelkosi ja kysyisit suoraan missä tilanteissa hänen tulisi ilmoittaa lastensuojeluun tai poliisille?
Itse työssä olen vuosia tehnyt yhteistyötä lastensuojelun kanssa ja monien perheiden kohdalla nähnyt kuinka iso apua ja tuki lastensuojelu voi olla perheille.

Ensijaturvakotien liiton sivujen kautta löytyy vauvaperheet ja päihteet chat sekä matalankynnyksen työntekijöiden yhteystietoja. Näihin palveluihin voit tulla nimettömänä keskustelemaan tilanteestasi. Olemme siellä sinua varten! Tsemppiä sinulle :slight_smile:

Eija

Sadetar: Lastensuojelusta sulle vastattiinkin jo hyvin, enkä siihen ota kantaa. Ajokorttiseurantaan on mahdollista joutua, vaikkei koskaan olisi mennyt lähellekään autoa päihtyneenä, jos on näyttöä runsaasta päihteiden käytöstä ja siten mahdollista, että henkilö voisi päihdepäissään autoilla. En tiedä, kuinka paljon näitä nk. varan vuoksi -ajokorttiseurantoja käytännössä tehdään, mutta lain puolesta se on ihan mahdollista ja riippuu ihan lääkäristä, mitä mieltä hän on asiasta. Mitenkään hirveän yleistä tuon ei pitäisi olla. Tämän toki perustan vain siihen, että tunnen/tiedän lukuisia ihmisiä, jotka ovat ihan virallisissa kirjoissa päihdeongelmaisia, eikä heillä silti ole ajokortin kanssa mitään ongelmia. Tuollainen ajokorttiseuranta ei myöskään tarkoita automaattisesti kortin hyllylle lähtemistä, vaan sitä, että sun pitää käydä säännöllisesti antamassa puhtaat seulat ja niitä vastaan saat pitää korttisi.

Mulla ei ole lapsia ja silloin, kun korttini on kuivunut, se on kuivunut hyvästä syystä, mutta noin muuten kuulostelisin kyllä ensin, mikä psykiatrin suhtautuminen päihteisiin on ennen kun pamauttaisin koko totuuden päin pläsiä. Saattaa nimittäin olla, että psykiatri suhtautuu siten, että mene ensin muualla hoitamaan päihdeongelmasi ja tule takaisin puolen vuoden tai vuoden päästä, jos olet ollut kuivilla, niin katsellaan sitten, mitä niille MT-ongelmille tehdään. Tästä on kyllä kokemusta ihan omakohtaisesti ja niin on monella muullakin. Toki tämä on yleisempää julkisella MT-puolella, mutta voi yksityinen shrinkkikin noin suhtautua, mikäli hänellä ei ole minkäälaista kokemusta/taustaa päihdepsykiatriasta. Perseestähän tuo homma on, että ei voi olla tyystin rehellinen kaikesta, jos meinaa apua saada, semminkin, kun päihde- ja MT-ongelmat usein kulkevat käsi kädessä ja munan ja kanan arpominen on varsin hedelmätöntä, mutta noin se valitettavasti vain vielä nykyäänkin monesti menee.

Psykiatri ei ota kantaa siihen jos olet hyvä tai huono kuski
tai vuoden äiti,
häntä sitoo vaitiolovelvollisuus. Muut tahot hoitavat nämä asiat. :slight_smile:

Hei, kiitos kaikille vastauksista.

Olisin tällä hetkellä vain ja ainostaan keskusteluavun (ja mahdollisesti myös jonkun lääkityksen) tarpeessa, eikä lastensuojelun puuttuminen tai ajokortin hyllylle laittaminen ainakaan yhtään helpottaisi elämäntilannettani. Jos ikinä ajelisin päihtyneenä autoa tai hoitaisin lastani, ottaisin varmasti jo itse yhteyden lasuun ja menisin jonnekin hoitoon. Nyt kun tilanne on näiltä osin vielä hallinnassa, haluaisin pystyä olemaan täysin rehellinen omasta tilanteestani, tuntuisi turhalta mennä paikalle kertomaan vain osatotuuksia. Mutta kuten Winston vinkkasi, taidan alkuun vähän tunnustella, minkä tyyppisestä ammattilaisesta mahdollisesti on kyse ennen kuin täysin avaudun hänelle.

Moi Sadetar ja kiitos rohkeudestasi!

Mulle itselle se vapauden tunne, kun uskaltasin olla rehellinen omasta päihdeongelmasta, oli niin helpottava. Se ei enää kummitellut, sitä ei tarvinnut peitellä. On tosi raastavaa käsitellä asioita, kun samalla joutuu miettimään omia sanomisiaan ja varoa ettei lipsauta mitään. Oma kokemus oli vahvasti se, että oikeanlaista apua voi saada, kun avoimesti myöntää ongelmansa. Apua saa helpoiten kun sitä itse pyytää :slight_smile: itse kun sain apua aikaisessa vaiheessa, oli helpompi työstää asioita ja saada niitä järjestykseen!

Minulta lähti päihteiden käytön myötä ajokortti muutamaan otteeseen. Ajoin siis päihtyneenä eli siinä on iso ero siihen että käyttää, mutta ei aja. Joskus sillä hetkellä selvinpäin ajellessani minut pysäytettiin ja kun huumetesti tehtiin, siinä näkyi viikon käyttö. Eli poliisiin törmätessä, voi sanktiota tulla ja poliisihan on se joka sen ajokortin hyllyttää. Olen kuullut lääkäreiden määränneen suulliseen väliaikaiseen ajokieltoon, mutta ei sitäkään ilman perusteita tehdä.

Paljon voimia ja rohkeutta!

Hei! Kohdalle osui niin hyvä psykiatri, että pystyin olla hänelle täysin rehellinen. Ei puhunut, että ilmoittaisi minusta minnekään. Rohkaisi tietysti olemaan selvin päin. Mulla vahvasti epäillään kaksisuuntaista mielialahäiriötä, jonka selvittämiseksi sain lähetteen tarkempiin tutkimuksiin. Nyt sain todella hyvän syyn olla mahdollisimman päihteetön.

Tsemppiä kaikille ja hyvää alkukesää :heart:

Ihanaa kuulla! Tsemppiä eteenpäin!!!