Psilosybiinisienet apuna vieroittautumisessa

^Olihan siinnä ainakin hillittömästi pilkkuvirheitä ja nämä kolme sanaa:

vierottautumisessa
käyttäny
näkökulomasta

Mutta me ei olla mitään pilkunnussijoita…

Toki saa suhtautua varauksella eikä ole pakko uskoa. En ole 8 vuotta päivittäin, enkä edes kuukausittain vetänyt. Ongelma vain oli kirjoitushetkellä ollut noin 8 vuoden ajan, ja sinä aikana oli ollut erilaisia taukoja, pitkiäkin. Ja myös rajuja käyttöjaksoja kyllä.

Nyt olen ollut 3,5kk ilman, allekirjoituksen teksti ei pidä paikkaansa. Psilosieniä en ole käsiini saanut kun en ole edes jaksanut jostain syystä yrittää. Punaisia Amanitoja olen tosin valmistellut tuossa jo jonkun aikaa, tulevana viikonloppuna pääsen pitkästä aikaa niitä nauttimaan. Edellinen kerta viime syksynä meni vähän yli, nyt ainakin hitusen pienemmällä annoksella lähden tuohon leikkiin. Vaikkei niitä pitoisuuksia voi tietääkään, on sienten määrä ainakin pienempi. Ja tiedän suunnilleen mitä odottaa.

Tilanteeni on kokonaisuudessaan melko hyvä, ja se yksi kerta psilosieniä taisi todella muuttaa jotain…? Sen jälkeen imppaamista on ollut tasan yhden kerran, ja nyt kolmen ja puolen kuukauden tauko senkin kerran jälkeen. Mahtavaa! Nyt tuntuu vaikealta kuvitella, että imisin sitä roskaa keuhkoihini.

Yhteenveto: Mielestäni vaikuttaa todennäköisemmältä, että yksi kerta psilosybiinisieniä teki itselleni enemmän hyvää kuin huonoa.

Löysin omalta pihalta silokkeja, niin eihän niitä voinu olla ottamatta. Kerta ei siis jääny yksittäiseks. Kaveriks otin 8 punasta Amanitaa vahvana liuoksena ja täytyy sanoo että mielenkiintosin kokemus IKINÄ! Tosin oli sen verran raju, että heräsin taas sairaalasta vaipoissa ja letkuissa :blush: Ei olis tarvinnu olla niin rajua.

Avaudun tässä nyt tarinalla:

Silokit vedin ensin, ja siihen päälle vasta punaset Amanitat. Meni hetki amanitateen jälkeen niin tuttu paha olo pukkas päälle. No, olo oli melko paha, mutta tiesin mistä se johtuu ja että se menee ohi, ja että todennäkösesti nukahdan siinä odotellessa mutta että herään pian kun vaikutukset alkaa. No, näin kävikin. Heräsin siinä sitten about 15-30min lattialla makaamisen jälkeen ja olo oli uskomaton! Superenerginen ja tuntu että kaikki liittyy kaikkeen ja kaikki tuntuu hyvältä ja sain ikäänkun kosketuksen kaikkeen, kaikesta kiinni. Pintaverenkierto tuntu käyvän huimalla teholla, tai jostain muusta syystä johtuen joka puolella kuhis ja kihelmöi hurjasti, ja siitä tuntu saavan voimaa ja se tuntu liittyvän siihen että saa kaikesta kiinni jollain tapaa, on jotenkin yhteydessä kaikkeen mitä tapahtuu ja on.

Sitten toivuttuani alkufiilistelyistä, kun ihmettelin pitkään miten hyvä olo onkaan, piti päästä jostain syystä ulos asunnosta, joka saatto olla virhe. Menin kauppaan, ja kaupassa ollessa lähti järki päästä täysin. Hortoilin vaan hyllyjen välissä ja näin vaan välähdyksiä maailmasta sillon tällön. Välähdyksiä eri hyllyistä. En tiennyt enää miksi olen siellä kaupassa, ja mitä minun tulis tehdä. Halusin vain liikkua eteenpäin. Sitten eksyin henkilökunnan tiloihin, mutta sieltäkin muistan vain välähdyksiä. Kikkeliäkin kaivoin esiin jossain vaiheessa kustakseni, kun näin välähdyksen henkilökunnan wc-tiloista. Sitten olin yllättäen ulkona, muistan nähneeni välähdyksen kaupan takaa. Takakautta olin kai poistunut ja yrittänyt tulla kotiini, mutta poistulomatkasta ja mm. tien ylityksistä en muista mitään.

Sitten alkoi mielenkiintoinen osuus! Muistan välähdyksiä kotini vierestä, joten olin lähellä, mutta jossain tuolla ulkona. Poliiseja näin jossain vaiheessa välähdykseltä. Yks kaks pimeni niin, etten ollut tietoinen mistään ympärillä olevasta. Luulin, että todellisuus on sitä, että minä olen ainoa kokeva persoona maailmankaikkeudessa, ja että entinen elämäni on ollut vain unta tai harhaa. Olin pimeässä ja ei ollut mitään. Paitsi jatkuvaa kipua ja ilmeisesti karjuin jatkuvasti täyttä kurkkua. Minun täytyi lähteä rakentamaan omaa maailmankaikkeuttani jotta kipu laimenisi. Oli tietty lähtöpiste jossa kipu oli suurin. Pääsin rakentamisessa eteenpäin liikuttamalla ruumistani ja ajattelemalla oikein. Kun olin päässyt hitusen eteenpäin ja kipu oli eteenpäin päästessä ihan hitusen helpottanut, jouduin aloittamaan alusta. Aloitin alusta kymmeniä kertoja. Pääsin jo todella pitkälle välillä, ja taas kaikkia alkoi sieltä pimeydestä ja kivusta, mutta tiesin miten tulee toimia, joten pääsin eteenpäin aina rakentamisessa, ja uudestaan samat rakentamiset olivat helpompia kun olin käynyt samat vaiheet useasti läpi. Mielenkiintoisin kokemus ikinä! Tuntui ihmeelliseltä olla ainut kokeva persoona maailmankaikkeudessa. Tai siis luulla olevansa. Tuntui vaan niin surkealta palata sinne pimeyteen pitkän rakentamisen jälkeen ja alkaa alusta.

Siinä kärsiessäni ja rakentaessani aloin kuulemaan puhetta, joista arvasin olevani ambulanssissa tai sairaalassa tms… Siinä vaiheessa huokaisin helpotuksesta, että tämä ei olekaan totta, vaikka niin todelta tuntui. Silti minun piti jatkaa rakentamista ja taistelua päästäkseni pois sieltä pimeydestä, etten joutuisi takaisin. Oli todella mielenkiintoista, kun rakentamisen viimeisiin vaiheisiin alkoi liittymään näköhavaintoja ympäristöstä. Tiesin, ettei menisi kauaa että rakentaminen loppuisi ja pääsisin takaisin “tänne”.

Kun aloin näkemään ympäristöä, näin kaiken jotenkin palasina ja viiveellä, sekä ikäänkuin harvana kuvasarjana. Ensin ehkä kuva muutaman sekunnin välein, ja sitten alkoi pikkuhiljaa tulla kohta jo useampi kuva sekunnissa. Pitkään selviämisenkin jälkeen näin kaiken viiveellä ja pätkien olin jotenkin edellä tai jäljessä tapahtumista, omien puheiden kohdallakin. Luulin puhuneeni jo jotain jota en välttämättä ollut sanonut oikeasti vaan vasta meinannut sanoa. En myöskään ollut varma olinko sanonut jotain vai vasta ajatellut sitä. Kaikki meni niin nopeasti mutta kuitenkin hitaasti.

Yhteenveto: Todella mielenkiintoista, mutta sairaalareissu olisi voinut jäädä väliin. Annos oli selkeästi liian iso. Trippi oli lähes identtinen edellisen Amanita muscaria tripin kanssa. Sekin on melko mielenkiintoista. Molemmissa minun piti taistella päästäkseni takaisin ja näin ympäristöä vain silloin tällöin välähtävinä kuvina ja tripin myöhemmässä vaiheessa pirstaleina tai paloina. Psilosybiinisienten käyttö ei nyt kyllä jääny yhteen kertaan, mutta en tiedä paljonko niillä oli osuutta. Taisi amanita vetää pidemmän korren ja semit jäädä ihan taka-alalle, mitä nyt antaen ehkä jotain yhteyden tunnetta kaikkeen.

vedä silokit silokkeina ja kärppärit erikseen…
ja en suosittele kyllä ottamaan kahdeksaa lakkia kerralla…
kun muutama lakki pitäis jo potkia aika hyvin…
ja olet vielä melko aloitteleva psykonautti niin elä ala vielä kompottelemaan psiloja
ja dissoja keskenään… vaan suosittelen hakemaan kokeumusta molemmista yksittellen,
ainakin näin alkuun niin säästyt aika helposti noilta sairaala reissuilta kun tiedät vähän mitä tulevan pitää… :unamused:

Älkää hyvät ihmiset syökö tuota paskaa :angry: allekirjoittanut on kyllä kaikkia psykeedelejä vastaan muutenkin asentellinen, mutta kärppärit+hulluruohot ym. ovat niin vihoviimeistä kuraa etten edes dm:lle niitä suosittelisi. Ottakaa vaikka happoa tai silokkeja jos tekee mieli valaistua tai muuta hippipaskaa, mutta vahvoissa dissotripeissä ei ole imo mitään hauskaa tai opettavaista. tai jos pitää putka+sairaalareissua ja vittumaista vuorokauden horror-kokemusta(josta et suurinta osaa edes ymmärrä olevasi tripillä) hauskana, niin ihmettelen.
Toki vain omia kokemuksia, mutta en kyllä tunne ainuttakaan ihmistä joka kärppäritripistä olisi oikeasti nauttinut. hengenvaarallista touhua.

Mun mielestä sieniä voi käyttää vierotuksessa sillai, että otetaan kerran hyvin valmisteltu ja suunniteltu voimakas trippi, jotta ihminen voi nähdä oman tilanteensa uusin silmin ja pohtia omaa elämäänsä. Siinä voi vaikka olla joku nauhurin kanssa ottamassa juttuja ylös tai jopa kuvaamassa. Joku tommonen vois toimia. Mut et popsii niitä päivät pitkät butaanin korvikkeena - se on vaan aineen korvaamista toisella. Eikä ne sienet kyllä tee päälle kovin hyvää pitkällä tähtäimellä, luulen tietäväni.

Minä käsitän tämän tilanteesi nyt näin että sinulla on juuri samanlainen päihdeongelma kuin monella muillakin meillä plinkkiläisillä, et vaan ilmeisesti saa käsiisi muuta huumaavaa kuin butaani ja sienet (et tiedä luukkuja mistä saada kamaa)?? En mene silti neuvomaan että hanki käsiisi piriä tai subua tai muuta huumetta, asiat on vielä hyvin kun et ole noita paskoja vielä käsiisi saanut, tai enhän minä tiedä mutta kuulostaa siltä. Sinulla on vielä hyvät mahdollisuudet nousta suosta kun menet psykiatrin juttusille ja kerrot rehellisesti tilanteesi. En myöskään suosittele alkoholia siihen pään nollaukseen koska kuulostat melko riskialttiilta tapaukselta retkahtaa muuhun kun kohtuu käyttöön. Uskon että saat lekurilta neurolepti lääkkeet niin nappaa sellainen kun butaani tai sieni halut iskee, säästyt paljolta pahalta. Kerron ihan omasta kokemuksesta ja itsellä
karkasi mopo täysin käsistä kun valehtelin lekurille saadakseni bentsot ja onnistuin siinä liiankin hyvin 6mg xanoria vuorokaudeksi,kakku oli valmis ja täytteet vaan puuttu, nyt on kohta kymmenen vuotta menny kaikki myrkyt suoneen ja pahinta on bentso ja bubre koukku, onneksi pääsen ihan kohta korvaushoitoon, kerron tämän siksi että MUISTAT OLLA REHELLINEN PSYKIATRILLE niin se huomaa että sinulla on suuri riski Isoihin päihdeongelmiin niin ei ainakaan bentsoja kirjoita, se olisi viimeinen naula sun arkkuun.nykyään ne kirjottelee vähän mitä sattuu… Sienet on sillointällöin ihan jees, mutta niitä ei ole tarkoitettu säännölliseen pään sekoitukseen… Tsemppiä sulle ja kirjoitahan tänne että miten asiat etenee

no vaikka hän puhuuu ihan täysin rehellisesti sille psykiatrille niin
kyllä ne kuitenki aika helposti on tunkemassa sitä bento reseptiä kouraan…
varsinki kun hän huomaa et toi puhuu rehellisti ja hän haluaa oikeasti apua
niin hän alkaa luottamaan… pitäisi vaan sanoa: etten sitten missä tapauksessa
suostu bentsoja ottamaan… :unamused: noi sanat ihnisen on vaan aika vaikea
lekurille sanoa… olen sitä mieltä edelleen et mielummin vaikka niitä
sieniä kun xanoreita… :smiley: