Niin kuin otsikkokin jo kertoo olen kärsinyt jo pitkään (vuosia) näistä kahdesta oireyhtymästä. Alan syksyllä käymään toista vuotta psykoterapiassa. Lääkityksiä on kokeiltu niin monia etten edes muista kaikkia. Neurolepteja ja mielialalääkkeitä en halua enää koskaan koska minulla oli niistä niin huonoja kokemuksia.
Tällä hetkellä minulla on 10mg Diapam tarvittaessa (että pääsen ulos asunnostani jos asioita täytyy hoitaa), Tenox 20mg ja Insomin vuoronperään unensaantiin. Lisäksi minulla aloitettiin juurikin pari päivää sitten Lyrica niminen lääke josta minulla ei ole mitään kokemusta. Nämä edellä mainitut lääkkeet ovat siis pääasiassa juurikin tähän mielettömään ahdistukseen joka on täysipäiväistä. Voi sanoa että olen lukkiutunut asuntooni, en näe ketään ja jos minun tarvitsee lähteä esimerkiksi kauppaan niin ilman Diapamia se ei onnistu. Veikkaisin että kohtalontovereitakin on jotka ovat samassa tilanteessa. Haluaisinkin kysyä jotain mahdollisia vinkkejä tähän tilanteeseen. Toisekseen tuo Lyrica ei ole entuudestaaan tuttu, onko siitä kohtalontovereilla ollut minkäänlaista apua? Päihteitä en käytä.
Moikka Muovailuvaha! Ikävä kuulla, että tilanteesi on noin paha. Postaan sulle tähän pari linkkiä ja yhden listan joista voisi olla sinulle apua. Tässä vähän erilainen ja perusteellisempi lähestymistapa näihin mielenterveysongelmiin. Jos jaksat ja sinua kiinnostaa lukea asiasta enemmän, niin voin lämmöllä suositella lueskelemaan kaikkia tekstejä www.healingeagle.net sivustolta. Olen itse myös kirjoittanut asiasta tuonne masennus threadiin.
Tässä lista:
Seuraavassa on joukko merkkejä, jotka saattavat kertoa, että meidän lapsuutemme on ollut traumatisoiva.
Olen ollut mielenterveyteni takia laitoshoidossa tai avohoidossa ilman, että minulta olisi diagnosoitu fyysistä vammaa tai selvää traumaattista tapahtumaa.
Koen pelko-, häpeä- ja paniikkitiloja.
Minulla on addiktioita ja riippuvuuksia.
Minulla on itseäni vahingoittavia käyttäytymismuotoja (viiltely, kemikaalit, jotkut harrastukset).
Minulla on toistamispakko. Pilaan juhlia ja onnellisia tilaisuuksia. Ihmissuhteeni päättyvät usein samalla tavalla. En uskalla onnistua.
Minulla on dissosiatiivinen identiteettihäiriö, epävakaa persoonallisuushäiriö, estynyt persoonallisuushäiriö, traumaattisen stressin jälkitila ilman “selvää syytä”, paniikkihäiriö, tai muu tunne-elämän häiriö.
Olen teettänyt (seksuaalisuuteen liittyvän) kauneusleikkauksen jostakin muusta syystä kuin pahan puutteen tai epämukavuuden korjaamiseksi.
Olen vapaaehtoisesti prostituoitu tai pedofiili, tai seksuaalisuuteni on kieroutunut tai sellainen, että häpeän sitä.
Minulla on vaikeuksia pitää huolta ruumistani, kodistani, vaatteistani tai tavaroistani.
Minulla on syömishäiriö, ostamispakko, tai jokin muu epänormaali tapa pitää huolta itsestäni.
Koen hallitsematonta vihaa, räjähtelen ja sinkoilen ympäriinsä.
Minulla on kiputiloja ilman, että minulta olisi diagnosoitu selvää syytä tai vammaa. (Minulla oli aikaisemmin migreeni useita kertoja kuukaudessa. Se on nyt kadonnut).
Olen levoton enkä pysty pysähtymään ilman, että kokisin oloni tuskalliseksi.
Minulla on juuri nyt sellainen olotila etten valitettavasti jaksa lukea sen hirveämmin, olotila on nyt mitä on tällä hetkellä. Olisitko halunnut viestitellä ihan näin tämän päihdelinkin kautta, siis yksityisviesteillä?
Niin tuosta Lyricasta vielä. Minulle tosiaan aivan uusi lääke, monia lääkkeitä on kokeiltu ja tuntuu että ainoastaan rauhoittavista olen saanut hetkellisen avun. Lyrican pitäisi lievittää ahdistusta, mutta kaipaisin kommentteja ko. lääkkeen suhteen jo sitä käyttäneiltä. Miten on lähtenyt toimimaan, onko ahdistus hävinnyt kokonaan jne. Minulla on pienimuotoinen epäily Lyricaa kohtaan koska sitä käsittääkseni määrätään myös hermostoperäiseen kipuun sekä epilepsiaan. Todella haluaisin että se toimisi kohdallani koska tuntuu että kaikki muut lääkkeet on jo kokeiltu.
Joo ymmärrän kyllä, että olo voi olla sellainen, että ei vaan yksinkertaisesti ole voimia käsitellä asiaa. Ei se mitään. Miten vaikeaksi arvioisit oman olotilasi tällä hetkellä? En ole mielenterveysammattilainen, mutta olen lukenut kyllä asiasta todella paljon ja itse tällä hetkellä parantumisvaiheessa. Olen oman parantumisprosessini pahimmat vaiheet läpikäynyt ja alan jo olemaan melko voimissani, joten voin kyllä viestitellä mielelläni ja antaa vähintäänkin vertaistukea!
Lyricasta en osaa mitään sanoa. Mutta kun käytin masennuslääkkeitä niin etsin niistä paljon tietoa, mutta mitä täällä netissä niistä on tietoa, niin se on oikeastaan turhaa, vaikka se tieto siitä, että se on joitakin auttanut, helpottaa. Kaikki lääkkeet vaikuttaa jokaisella niin eri tavalla ja muuttujia on mukana todella paljon, joten muiden ihmisten kokemusten tietäminen ei hirveenä asiaan auta. Oikeastaan siinä ei auta kuin odottaa ja seurata mihin se olotila siinä muuttuu. Tiedän, että se on raskasta odottaa ja haluaisi tuloksia heti, mutta vain aika sen voi näyttää, että toimiiko se. Jos vain jaksat, niin yritä helpottaa oloasi kaikin mahdollisin keinoin. Omien tunteiden myöntäminen ja kirjoittaminen auttavat ensihätään. Liikunta on yksi parhaimmista avuista ahdistukseen ja masennukseen. Kliinisissä tutkimuksissa jopa monia lääkkeitä tehokkaampi itsehoitomuoto. Jo pieni kävelylenkki tekee hyvää!
Hei vielä. Mitä tarkoitit tämän viestittelyn suhteen? Ihan vaan jatkaa keskustelua tässä threadissa vai jotenkin muuten? Käsittääkseni täällä on myös mahdollista viestitellä yksityisesti. En ole vielä keksinyt miten se tapahtuu koska vasta rekisteröidyin tänne tänä iltana.
^^/^ Lyricasta löytyy kyllä useampikin viestiketju tuolta Saunan puolelta. Haulla vain kokeilet, niin eiköhän tärppää. Siellä on tosin paljon sellaistakin keskustelua joukossa, joka käsittelee Lyricaa vähän muullakin tavoin, kuin pelkästään puhtaasti terapeuttisesta näkökulmasta, vaikka Saunan keskustelut ovatkin nykyisin siistiytyneet melkolailla, mikä on toisaalta hyvä, mutta toisaalta huono. Etköhän kuitenkin pienellä järjenkäytön vaivalla osaa poimia sieltä niitä ei-päihdehakuisia kokemuksia ko. roippeesta.
Yksityisviestejä ei Plinkissä ole käytössä, ymmärrettävistä syistä , mutta sähköpostiosoitteita täällä kyllä voi vaihtaa ja oman sähköpostiosoitteensa saa käsittääkseni näkymään profiiliinsa kaikille palstalaisille, jos mielii jotakin yksityisempää postia saada. Vai miten on, ylläpito?
Rekisteröitymisessä käytetty sähköpostiosoite ei lähtökohtaisesti näy profiilissa kenellekään, mutta sen voi lisätä - vaikka vain lyhyeksi aikaa - johonkin profiilin Messenger-kohdista. Tällöin sähköpostiosoite näkyy vain rekisteröityneille käyttäjille, ei muille. Näin lisätyn sähköpostiosoitteen voi myös poistaa profiilista milloin vain.
Emme suosittele sähköpostisoitteen julkaisemista palstalla. Jos sähköpostiosoitteen kuitenkin päättää laittaa profiiliinsa tai jakaa palstalla (vaikka vain hetkellisesti), on myös sen hyvä olla anonyymi.
Hirveän kiva olisi myös optio “nimimerkki@paihdelinkki.fi”,
salaisena edelleenlähetystoteutuksena rekisteröityyn meiliin.
Helppo homma jeps, mutta kun siitä ei vaan saa palkkaa…
Miten menee, Muovailuvaha? Onko Lyrica auttanut yhtään? Tuohan on sellainen lääke, jonka vaikutuksen pitäisi alkaa tuntua melko nopeasti. Toki tuonkin kanssa saattaa tulla joitakin epämiellyttäviä tai outoja aloitusoireita, jotka sitten käytön jatkuessa tasaantuvat pois. Eri lääkkeet tosiaan vaikuttavat eri ihmisillä niin yksilöllisesti, että muiden kokemuksista saa vain jotakin suuntaa antavaa tietoa, kuten tässä ketjussa jo sanottiinkin.
Mua jäi hieman hämäämään tuo “ainoastaan rauhoittavista olen saanut hetkellisen avun” . Sori, jos ymmärsin tyystin väärin, mutta jotenkin tuosta jäi sellainen sivumaku, että odottaisit Lyricalta(tai mikset joltakin muultakin lääkkeeltä) jotakin ns. oikeasti korjaavaa apua. No, sellaista et tule ainakaan näistä nykyisistä pollalääkkeistä saamaan, ts. jokaisen lääkkeen kohdalla se apu on vain hetkellistä, eli vaikutuksen lakattua on otettava lisää, mikäli tahtoo pitää itsensä lääkkeiden avulla kasassa. PKV-lääkkeet eivät hoida mitään ongelmaa kuntoon, kuten esim. antibiootit parantavat tulehduksen pois. Tämä ei todellakaan ole mitään lääkkeiden käyttösi moralisointia. Allekirjoittanut syö itse melko mittavaa lääkearsenaalia, ainakaan ilman benzoja en pärjää ja luultavasti tulen syömään lääkkeitä lopun ikääni. Lääkkeet ovat hyviä “kainalosauvoja” siihen, että jotakuinkin pärjää arjessa, jos ongelmat ovat sitä luokkaa, kuten esim. sulla. Terapia on kuitenkin se avainjuttu, mikä auttaa noihin ongelmiisi, mutta se edellyttää sulle hyvin sopivaa terapeuttia ja terapiasuhdetta ja vaatii toki pitkän ja mahdollisesti hyvinkin rankan työn. Juu, ja toki sä tarvitset lääkkeitä, että edes pääset sinne terapeutille asti, mutta terapiaa suosittelen silti, koska mua se on auttanut todella paljon sitten, kun viimein, kaikkien mutkien kautta, löysin itselleni sopivan terapeutin. Lääkkeet kulkevat mukanani edelleen, mutta moni asia, joka on lääkkeillä lähinnä turrutettu, onkin lähtenyt selviämään edes jotakuinkin rakentavasti terapian avulla.
Miten menee Muovailuvaha? Joo voidaan jatkaa keskustelua vaikka tässä threadissa. Itselläni on melko hektinen vaihe tässä menossa, niin en kerkeä kovinkaan paljoa koneen ääressä olemaan, mutta käyn aina silloin tällöin täällä kirjoittelemassa.
Mutta nuista mielialalääkkeistä vielä. Kuten Winston-84 sanoi, ne eivät paranna sitä ongelmaa mihin niitä syödään. Ne ongelmat mitä sinullakin on, ovat seurausta syvemmistä tunne-elämän häiriöistä ja juurikin terapia on se paikka, jossa niitä voidaan parantaa. Todennäköisesti ongelmien syy löytyy lapsuudestasi ja lapsuudenaikaisista suhteista vanhempiisi. Tunteiden käsittelyn voi tehdä myös itsenäisesti, kuten olen itse tehnyt, mutta siihen olisi kuitenkin hyvä saada tukea joltakin luotettavalta ihmiseltä. Oma tukeni on ollut oma äitini, joka ymmärtää, hyväksyy ja tukee minua näiden asioiden käsittelyssä.
Tärkein asia mitä voit yrittää tällä hetkellä, on se, että myönnät itsellesi olevasi esim. ahdistunut yms. mitä juuri sillä hetkellä koet tuntevasi. Voit vaikka sanoa itsellesi, että olen ahdistunut, hyväksyn sen ja thats it. Tämä sama periaate on käytössä esim. AA-kerhoissa, joissa ihmiset myöntävät olevansa alkoholisteja ja ovat voimattomia tätä ainetta vastaan. Oman ongelman myöntäminen on ensi askel kohti paranemista.
Syön noita edellä mainitsemiani lääkkkeitä juurikin vaan sen vuoksi että kykenen hoitamaan tarvittaessa asioita (ulkona virastoissa käydessä jne ja kaupat jne) ja että pääsen terapeuttini luokse. Terapeuttini kanssa minulla on todella hyvä hoitosuhde, olen jo käynyt hänen vastaanotollaan vuoden. Itse en todellakaan haluaisi syödä mitään lääkkeitä. Mutta terapeuttinikin on sanonut että tässä tilanteessa on pakko että terapian jatkaminen onnistuu.
Tuo Lyrica on tuntunut tähän asti sopivimmilta lääkkeeltä mitä minulle on koskaan määrätty. Vasta muutaman päivän syönyt ja todella miedolla annostuksella ja ohjeen mukaan. Ensin ei tuntunut miltään, mutta tänään ja eilen minulle on tullut lievästi sanottuna hyperaktiivinen olotila. Tekisi mieli puhua lähes kaikkien kanssa, ja säätää kotona kaikenlaista. Hieman hätäännyin ensin tuosta vaikutuksesta ja soitinkin lääkärilleni mutta hän sanoi että se on suhteellisen yleinen sivuoire lääkkeen sisään ajossa ja että se laimenee ja poistuu lopulta kokonaan. Muuten olen hyvilläni koska tämä lääke ei ole aiheuttanut mitään leptejen/masislääkkeiden kaltaisia sivuoireita. Ne olivat minulle aivan hirveitä, jouduin lopettamaan jokaikisen mitä minulle aikoinaan määrättiin.
Nyt vaan sitten toivomaan, että kun annostus nostetaan ja löytyy oikea hoitovaste että tämä Lyrica tosiaan auttaisi ahdistukseeni.
Ja siis korostan vielä sitä, että en halua syödä mitään lääkkeitä. Mutta tässä elämäntilanteessa valitettavasti on pakko. Terapiaa pidän avaimena joka aukaisee lukon ja pääsisin takaisin “normaaliin” elämään kiinni. Mitä normaali elämä nyt sitten onkaan
Hei uudestaan. Tuossa aiemmin ku te kummatkin kyselitte että miten nyt menee ja että onko tuo Lyrica miten vaikuttanut niin niin… Ensin ei tuntunut olevan mitään vaikutusta, mutta n. parin kolmen päivän jälkeen tuli sellainen hassu yliaktiviinen olo jonka tuossa jo aiemmin mainitsinkin. Se oli aluksi hieman sietämätöntäkin kun tuntui että koko ajan olisi halunnut puhua jonkun kanssa, säätää kaikkea jne jne. Nyt tuo sivuoire on jo hieman väistynyt, mutta on sitä edelleen ilmassa
Mutta siis mitä ahdistukseen tulee (ja minkä vuoksi tuo Lyrica minulle määrättiinkin), niin jo nyt vaikka olen syönyt vasta muutaman päivän ja todella miedolla annostuksella niin olen huomannut että ahdistukseni on jonkin verran vähentynyt! Ei siis ole todellakaan poistunut kokonaan mutta hieman kepeämpi olo on juurikin esimerkiksi pakko-oireiden eri toiminnot mitä minun ollut pakko tehdä ovat hieman väistyneet. Mutta siis edelleen en uskaltaisi lähteä ihmisten ilmoille ilman Diapamia. Mutta tuo annos mitä minulla nyt Lyricasta on määrätty on aivan miedoimmasta päästä niin ajattelin soittaa tässä tänään jo lääkärilleni että jos hän määräisi vahvemman annostuksen. Olen täysin yllättynyt miten näinkin nopeasti edes jotain positiivista vaikutusta tuosta ko. lääkkeestä on ilmennyt. Ja sivuoireita ei tosiaan ole ollut kun tuo hyperaktiivisuus.
Mitenkäs teillä, mitä lääkkeitä te syötte ja onko tuolla teitä samaa että ihmisten ilmoille meno vaatii lääkettä ennen kuin uskaltautuu menemään ulos?
Hieno homma, että lääke auttaa! Vaikka itse olenkin vähän lääkevastainen, niin olen kuitenkin sitä mieltä, että niitä kannattaa syödä niihin pahimpiin oloihin. Ilman niitä sieltä “kuopasta” nouseminen olisi vaikeampaa ja sitten jäisi nuo arjen perusasiatkin tekemättä.
Söin itse joku aika sitten masennuslääkettä joka auttoi myös ahdistukseen. Minulla oli kanssa sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja kauppaan meneminenkin tuotti ahdistusta. Jotenkin sitä vältteli viimeiseen asti siinä pahimpien ahdistusten aikana. Osittain se kyllä johtui siitä, että olen vieläkin ulkomailla ja en ollut kovin varma tämän maan kielen puhumisesta ja se jo itsessään tuotti kovaa ahdistusta. Lääke auttoi itseäni juurikin sen pahimman ohi ja oli hyvänä kainalosauvana, että jaksoin parantaa itseäni ja käsitellä asioita.
Jos löytyisi joku täältä joka kärsii myös posttraumaattisesta stressioireyhtymästä ja/tai pakko-oireista? Olisi hyvä vaihdella vinkkejä miten selvitä päivästä toiseen jne. Itse en tunne ketään toista ihmistä jolla olisi nämä diagnoosit.
, mutta sähköpostiosoitteita täällä kyllä voi vaihtaa ja oman sähköpostiosoitteensa saa käsittääkseni näkymään profiiliinsa kaikille palstalaisille, jos mielii jotakin yksityisempää postia saada. Vai miten on, ylläpito?
. Sori, jos ymmärsin tyystin väärin, mutta jotenkin tuosta jäi sellainen sivumaku, että odottaisit Lyricalta(tai mikset joltakin muultakin lääkkeeltä) jotakin ns. oikeasti korjaavaa apua. No, sellaista et tule ainakaan näistä nykyisistä pollalääkkeistä saamaan, ts. jokaisen lääkkeen kohdalla se apu on vain hetkellistä, eli vaikutuksen lakattua on otettava lisää, mikäli tahtoo pitää itsensä lääkkeiden avulla kasassa. PKV-lääkkeet eivät hoida mitään ongelmaa kuntoon, kuten esim. antibiootit parantavat tulehduksen pois. Tämä ei todellakaan ole mitään lääkkeiden käyttösi moralisointia. Allekirjoittanut syö itse melko mittavaa lääkearsenaalia, ainakaan ilman benzoja en pärjää ja luultavasti tulen syömään lääkkeitä lopun ikääni. Lääkkeet ovat hyviä “kainalosauvoja” siihen, että jotakuinkin pärjää arjessa, jos ongelmat ovat sitä luokkaa, kuten esim. sulla. Terapia on kuitenkin se avainjuttu, mikä auttaa noihin ongelmiisi, mutta se edellyttää sulle hyvin sopivaa terapeuttia ja terapiasuhdetta ja vaatii toki pitkän ja mahdollisesti hyvinkin rankan työn. Juu, ja toki sä tarvitset lääkkeitä, että edes pääset sinne terapeutille asti, mutta terapiaa suosittelen silti, koska mua se on auttanut todella paljon sitten, kun viimein, kaikkien mutkien kautta, löysin itselleni sopivan terapeutin. Lääkkeet kulkevat mukanani edelleen, mutta moni asia, joka on lääkkeillä lähinnä turrutettu, onkin lähtenyt selviämään edes jotakuinkin rakentavasti terapian avulla.
.