Kyllä mä sitten olen tyytyväinen itseeni! Mulla ei ole piiiitkään aikaan ollut minkäänlaisia himotuksia oppareita kohtaan 
.
Isännällä oli/on tuossa oksikodonia niin Conteina, kuin Normeinakin pidempikin kuuri taannoisen selkäoperaationsa vuoksi ja toki jo sitä ennen käytti selkävaivoihinsa suht säännöllisesti miedompia oppareita. Ne eivät herätä mussa kerrassaan minkään valtakunnan haluja vetää, vaikka toinen kiskoo niitä nenän alla ja on ollut jopa ihan mukavissa kuoseissa välillä. No, yhden ainoan kerran tuli sellainen hyvin hetkellinen ajatus, että “tarvitsisin” oksikodonia kipeään koipeeni. Jalkani oli siis kipeytynyt hyvin lievästi sen vuoksi, että olin jälleen kerran juossut lonksuvilla lonkillani ja polvillani ynnä aivan liian vähäisellä ja yksipuolisella ravinnolla. Tuo nyt on mulla hyvin tyypillinen vaiva ja menee ohitse ihan venyttelemällä ja lepuuttamalla jalkoja yön ylitse, eikä kipu missään nimessä ole niin kovaa, että siihen tarvitsisi lääkitystä, saati noin HC-troppeja. Se oli kuitenkin vain ajatus ja ajatuksia nyt tulee ja menee ilman, että niihin tarvitsee sen enempää kiinnittää huomiota, saati ryhtyä toimimaan niiden mukaan. Sama juttu, kuin joskus autolla ajaessa saattaa iskeä sellainen ajatus, että ohitanpa tuon Bemari-kuskin tuossa sataakuuttakymppiä ja näytän, että kyllä vanhasta Nissanin romusta vielä lähtee 
. Tietenkään en oikeasti tee niin, enkä edes haluaisi tehdä, vaan jatkan vain ihan tyytyväisenä rauhallista köröttelyäni ja annan Bemari-kuskin olla ja mennä .
Joskus harvoin, kun päässä rientävät kaikenmaailman ajatukset tuhatta ja sataa ja stressi painaa päälle, eikä meinaa saada rauhoituttua, tulee myös hetkeksi sellainen fiilis, että jos töräyttäisi kunnon töötit Sepon henoiinia tai vaikka sitä oksikodonia ränniinsä, niin saisi edes hetken rauhan omalta päältään ja ei huolta huomisesta -tunteen. Kuitenkin tiedän koko ajan, että en oikeasti tahdo tehdä sitä, eikä mulla ole pienintäkään aikomusta ryhtyä tuumasta toimeen ja niinpä homma jää vain hetkelliseksi ajatukseksi, kuten moni muukin päähän pälkähdys, joita nyt tulee ja menee, kuten jo sanoinkin.
Jotta ei nyt ihan hurskasteluksi menisi, niin kyllä mulla alkoholia edelleen kuluu säännöllisesti isolla kädellä ja meni tuossa taaskin, eikä mulla toistaiseksi ole mitään halua lopettaa dokaamista. Olenpa kuitenkin tuosta yhdestä turhasta riippuvuudesta päässyt ja alkon kanssa on sentään vielä hauskaakin, kun kännipöhnä ei ole mulla mikään krooninen olotila. Toista oli sitten lopulta oppareiden kanssa, kun niitä piti vetää päivittäin ja vain sen tähden, että vieroitusoireet pysyisivät loitolla. Eipä sellaisesta touhusta enää mitään hupia irtoa, ainoastaan turhautumista ja tympiintymistä 
.
Edit: Ja suklaa on hyvää, kun yksin syö 
.
Edit 2: Korjattu ainakin sata typoa…
.
