Positiivisen elämän metsästystä

Hei kaikille.

Olen lukenut aktiivisesti palstan keskusteluja marraskuusta lähtien, jolloin toivon mukaan vedin elämäni viimeiset perseet. Muisti meni ja hävettää muilta kuultu toilailuni julkisilla paikoilla. Kyseisen kännikeikan jälkeen päätin vähentää alkoholinkäyttöäni radikaalisti, mutta itsenäisyyspäivänä itselleni sallimat ruokajuomat tekivät tepposet ja huomasinkin pyhien jälkeisenä lauantaina juoneeni yksin päivän aikana tasaiseen tahtiin n. 1,5 litraa viiniä ja viskipaukun. Oltiin siis muutaman järkevän viikon jälkeen palattu taas vanhoihin kaavoihin. Kyseisen illan päätteeksi kirjauduin ensimmäistä kertaa tänne.

Suurin ongelmani on yksin juominen, jolloin en pysty selkästikään kontrolloimaan itseäni. Juon kaiken mitä saatavilla on, ja määrät ovatkin usein suuria koska pelkään “janojuomieni” loppuvan kesken ja varaudun jo etukäteen runsailla ostoksilla tissutteluiltoihini. Olen harrastanut sellaisia yksikseni muistaakseni jo alle 20-vuotiaana. Juomiseni loppuu usein siihen että totean näkeväni kahtena ja menen nukkumaan. Viimeisen puolen vuoden aikana olen alkanut myös soveltamaan tuota binge-drinking-tyyliä myös sosiaalisissa tilanteissa, jonka koen erittäin ongelmalliseksi ja harmilliseksi. Olen nolannut käytökselläni aviomieheni, haastanut riitaa ja muun muassa kolhinut itseäni kännipäissäni.

Olen vielä melko nuori, ja päällisin puolin terve. Henkinen hyvinvointini on kuitenkin kärsinyt jo pitkän aikaa juomisesta. Mikäli juon lauantaina, koen oloni tavanomaisen virkeäksi ehkä vasta keskiviikon tienoilla. Muitakin havaintoja käyttöni haitallisuudesta toki löytyy, ja olen tiedostanut ne jo tovin. Varsinaiseksi ongelmaksi olen mieltänyt alkoholinkäyttöni kuitenkin vasta tämän vuoden loppupuolella, ja nyt tuntuu että on aika tapahtua jotakin konkreettista. Alkoholi tuntuu liittyvän läheisesti liian moneen asiaan elämässäni. Saunaolut, ruoanlaittoviini, ruokaviini, perjantaipullo ja monet muut oikeutukset ja tekosyyt miksi alkoholia pitää ja “kuuluu” nauttia. Olen glamorosoinut päässäni alkoholia myös monin tavoin jolla olen peitellyt itselleni juomisen aiheuttamaa häpeää. Alkoholin kiskominen on paljon upeampaa kun samaan aikaan katsoo trendikästä tv-sarjaa ja lakkaa kynsiään. Yeah right. Olisi ihana nauttia elämästä ilman ylimääräistä, itseaiheutettua kemiallista mielentilaa.

Olen pohtinut erityisesti kunnon tirmoolien jälkeen täysraittiutta, mutta siihen sitoutuminen tuntuu melko rajulta vaihtoehdolta ainakin tällä haavaa. Haluaisinkin asettaa itselleni sellaisen tavoitteen, että voin nauttia 1-2 alkoholiannosta kerralla jos siltä suinkin tuntuu. Esimerkiksi punaviinilasi illallisen kanssa, ja saunan jälkeen yksi olut. Tavallisina arkipäivinä en juo, enkä oikeastaan olekaan ikinä juonut. Katsoa sitten, mihin tällainen elämäntapa johtaa vai johtaako mihinkään. Alkaako saunaoluen jälkeen tekemään pakottavasti mieli sitä kuuluisaa seuraavaa?

Totesin eilen karun faktan, että en edes muista milloin olisin ollut kokonaista 7 päiväistä viikkoa täysin ilman alkoholia. Nyt sitä ensimmäistä viikkoa sitten viedään miesmuistiin, vaikkakin alkoholitonta vaihtoehtoa olen tässä muutaman mukillisen himoissani juonut.

Kiitos, jos joku viitsi näinkin pitkän sepustukseni lukea. :unamused:

Elija89

Hei Elina!
Tervetuloa porukkaa ja kiitos kun kirjoitit.
Kovin tutulle kuulostaa moni asia kirjoituksessasi. Yksi juominen, määrän kasvaminen, morkkis, alkoholin liittyminen lähes kaikkeen tekemiseen. Itsekin tulin muutaman kuukausi sitten siihen tulokseen, ettei tästä suunta ole kuin alaspäin, jos samaa rataa jatkan. Se on yksinkertainen fakta. Alkoholi luikertelee salakavalasti ja valtaa alaa elämästä yhä enemmän ja enemmän… ja siksi on pakko itselleen sopivalla hetkellä nostaa asia pöydälle ja uskaltautua rehellisesti itseltään kysymään mikä on tilanne ihan oikeasti, kaunistelematta ja suoraan.
Minäkin lykkäsin ja lykkäsin päätöksiäni vuosikaupalla. Ei vielä vähentämistä, vasta ensi viikolla. Aina on juhlia, surua, iloa, masennusta, johon voi juoda. En välittänyt lukea mikä on ns. riskiraja juomisessa. Välttelin asian pohtimista ja miettimistä, kunnes väsymys ja epätoivoinen olo ajoivat katsomaan itseään peilistä ilman filttereitä.

Hienoa, että ensimmäinen alkoton viikko menossa! Se tuntui omituiselta, sillä en minäkään muistanut milloin moista olisin kokenut. Kohtalokamuja, täällä meitä on!

Tsemppiä ja kirjoittele ahkeraan lyhyesti tai pitkästi. Kaikki käy! Se auttaa selventämään niitä just sulle sopivia tavoitteita. Näin mulla ainakin on käynyt. Auttaa kun tietää, että täällä joku kommentoi tai vastaa jos on pohdituttavaa. Ja tukea me tarvitaan!

minä ainakin “viitsin” lukea tekstisi, ja mielenkiinnolla. toivottavasti kirjoitat lisää.
tervetuloa porukkaan mukaan. hienoa Elija että löysit tiesi tänne.

Tervetuloa Elija!

Minullakaan ei ole ollut herranaikoihin kokonaista tipatonta viikkoa enkä täällä ollessanikaan ole siihen erityisesti pyrkinyt. Kerran kokeilin tipatonta viikonloppua ja se oli oikeastaan jälkeenpäin katsottuna ihan rohkaiseva kokemus - suosittelen!

Nyt mulla on ekaa kertaa testissä yrittää pitää 8 päivän tipaton ja korkata vasta jouluaattona!

Kiitos viesteistä! Tuntuu mukavalle kun voi kirjoittaa rehellisesti ongelmastaan ja ennen kaikkea kuulla muiden samassa veneessä olevien ajatuksia.

Päivä nro 10 meneillään täysraittiina. Lopulta viikonloppu meni yllättävän kivuttomasti, vaikka vietinkin sen pitkälti yksin. Maistelin tosiaan “kaltsun himooni” sekä osin ihan mielenkiinnosta muutaman alkoholittoman oluen, mutta ylpeä olen siitä että pysyin päötöksessäni olla koko viikko tyystin selvänä pienestä itseni “huiputuksesta” huolimatta.

Alkuviikko on sujunut ilman mielitekoja, koska kuten aloitusviestissä mainitsin, tapanani on ollutkin olla selvin päin aina maanantaista perjantai-iltapäivään jonka jälkeen sitten loppu viikko mennytkin enemmän tai vähemmän hönössä.

Tuleva viikonloppu kuitenkin jännittää. Perjantaina saunailta, ja launtaina olemme menossa juhlimaan ystävän syntymäpäiviä illalliselle ravintolaan. Haluanko pysyä täysin ilman alkoholia toisenkin viikon vai annanko itselleni luvan nauttia olostani? Ristiriitaiset fiilikset. Tunnen itseni, ja esimerkiksi dieettien kohdalla on useimmiten käynyt niin että pienikin lipsahdus tarkoittaa että kaikki on pilalla, ja sama sitten vetää samaan konkurssiin kaksin käsin ja koko rahan edestä. :unamused: Pohdin myös sitä että mikäli päätän juoda esimerkiksi sen 2 annosta, tulenko siitä lähinnä vihaiseksi ja katkeraksi kun muu seurueesta “saa jatkaa” juomista. Onko kuitenkin helpompi vaan olla täysin juomatta?

Ääh. Miksi pitää aina analysoida ja miettiä liikaa. Näihin mietteisiin,

Elija89

Hei Elija!
Hienosti olet aloittanut! Hyvä sinä! Sulla sama meininki alkon suhteen kun mulla. Maanantaista torstaihin ja pe iltaan asti ilman ja sitten hanat auki. Mutta tuo, että sen ma-pe-iltaan asti olet ollut juomatta, auttaa pitkässä juoksussa. Ainakin mulla on käynyt niin. Mullahan on ollut se viikko aina sellaista perjantai-illan “odottelua”. Sitten on lupa! Just joo… :unamused:

Analysointi ja ajattelu on hyvästä, vaikka tosi rankkaa se on ajoittain. Muutosta ei tapahdu, ellei “antaudu” ajattelemaan, pohtimaan, katsomaan asiaa eri näkökulmista. Juuri noin olet tehnyt nyt tulevan viikonlopun suhteen ja sahaat selvästi edestakaisin erilaisten vaihtoehtojen välillä. Tuttua huttua :smiley:

Mä kyllä tsemppaisin sua olemaan toisenkin viikonlopun ilman. Varmasti pystyisit. Ja jotenkin sun kirjoituksesta, rivien välistä, olisin sellaista aistivinanikin, että se optio on olemassa. Kannattaa luottaa ns. omaan vaistoon. Kirjoitit, että diettien suhteen sulla(kin) helposti lipsuu ja otat saman takaisin nopsaan. Jos haluat rikkoa kaavaa, niin kokeile alkoholittomalla vaihtoehdolla. Katso mille tuntuu.

Minä olen pohtinut juuri samalla tapaa, että ärsyttääkö lopulta se kohtuus enemmän kuin se, että ei juo lainkaan. Kirjoitat myös, että annatko itsellesi luvan nauttia olostasi alkoholilla. Kuinka voisit nauttia olostasi ilman alkoholia? Onko se mahdollista?
Laitan sulle lisää kysymysmyllyyn vettä? :smiley:

Voin kuulostaa niuholle, se ei ole tarkoitus. Vihakin on tuttu tunne tuossa pohtimistilanteessa. Miksi mä en saisi? Kun muutkin?
Mä usein torpannut viinini kun olen ajatellut niitä lukuisia viikonloppuja, jolloin viinitetra on lorissut ja sitä on seurannut väsymys ja uupumus. Miksi en voisi olla välillä ihan ilman? Eikö joku osa minusta ole jo saanut juomaansa tarpeeksi, ainakin hetkeksi?

On kuin olisi kaksi puolta. Se, joka sanoo, että kyllähän sä voit nyt juoda ja toinen puoli, joka väsyneenä toivoo muutosta ja sitä positiivisempaa ja uutta vaihdetta. Se väsynyt puoli hengittää ne alkottomat päivät ja sitten sen jyrää alleen toinen puolisko, joka vähät piittaa miten sitä jaksaa ja mille viikonlopun jälkeen taas tuntuu. Tämä viikonloppuisin eloon heräävä “tyyppi”, on muuten aika sitkeä sissi. Se aina vaatii sitä mihin on tottunut. Mutta kyllä sen saa pikkuhiljaa, vähän “epävarmemmaksi” ja väsynyt “osio” alkaa nostaa päätään. Kun tätä kaavaa olen saanut rikottua, on elämään alkanut virrata positiivisia asioita.

Itse pelkään myös, että repsahdan ja retkahdan takaisin siihen, mistä aloitin. Kun harrastuksille esim usein tuppaa käymään niin. Olen siis yrittänyt “pötkiä niin pitkälle pakoon” kun nyt pystyn tuota pe-sunnuntain alkoa vaativaa osaa itsessäni. Olen päätynyt päivä kerrallaan valitsemaan pidemmän alkottoman jakson. Kohtuukäyttö tällä hetkellä olis mulle just vähän itseni piinaamista. Pari lasia viiniä. Osaisinko pitää sen siinä parissa lasillisessa ja sitten olla taas esim. pari viikkoa ilman? Enpä tiedä… Ja jos ajatus pelottaa, niin siinä on joku totuus takana. Ei semmoista tunnetta tule ihan ilmasta.

Mutta en siis tarkoita, että sun pitäisi tehdä niinkuin minä olen tehnyt. Kirjoitin tähän vain oman ajatukseni ja oman toimintatapani. Voit heijastella omia ajatuksiasi niihin. Joku sun tekstissä osui ja upposi omiin ajattelukehiini ja siksi tämä “vuodatus” :smiley:
Päätätpä mitä tahansa täällä ollaan tukena!

Tervetuloa Elija minunkin puolesta. Hienoa, että olet havahtunut ongelmaan ja haluat sille jotain tehdä.
Eri asia on sitten osaanko sinua neuvoa kun ei todellakaan aina itselläkään suju :cry: .

Ymmärrän hyvin dilemmasi tulevan viikonlopun suhteen. Olisihan se kiva juhlistaa kaverin synttäreitä ja hyvää illallista viinillä. Ja saunailtaan varmaan teilläkin kuuluu olut ym aika olennaisesti. Mutta jos otat pari niin jääkö siihen? Omalla kohdalla ihan varmasti ei jäisi jollen asiaa mitenkään varmistelisi. Mitä jos menisit ainakin toiseen tapahtumaan autolla? Silloin voisit halutessasi juoda 2 annosta mutta et enempää. Ja voisit vasta siellä päättää otatko edes niitä kahta. Näin ei tarvitsisi suunnitella mitään etukäteen muuta kuin sen autolla ajon.

No, kerro sitten kuinka kävi.

Eipä nämä päivät ole alkotta menneet.

Se lähti sitten liikkeelle kymmenentenä raittiuspäivänä, kun sen ekan yhden ykkösoluen nautin. Ei mitään kännäämistä, mutta pienimuotoista tissuttelua näin tässä nyt kuluvaan jouluaattooon saakka.

Totta puhuen, en usko että tulen olemaan pariakaan päivää täysin selvinpäin ennen vuodenvaihdetta. Päätin kuitenkin että 100% varmuudella vietän tipattoman tammikuun. Ehkä tuolloin kohtaan lopullisesti tämän esimerkiksi unettomuuden muodossa vaanivan häpeän ja voimattomuuden tuon aineen edessä.

Tai sitten en.

Elija89

Tervetuloa palstalle! Eihän tämä helppoa ole. Alkoholista irtirimpuilusta on itselläkin kokemusta vaikka kuinka ja edelleen yritän päästä tai päästää irti. Tuntuu, että parhaimmillaankin etenemisen vauhti on kaksi askelta eteenpäin ja yksi taaksepäin. Tärkeintä on, että jatkat yrittämistä. Kannattaa tavoitella pidempiä raittiita jaksoja, vaikka viikon tai kahden tai kuukauden mittaisia, mitä nyt kenellekin sopii. Näiden jaksojen aikana saa etäisyyttä alkoholiin ja voi myös havaita olossaan positiivisia muutoksia. Itselleni se tärkein on, että on helpompi olla omissa nahoissaan, kun juominen ei hävetä eikä tarvitse pelätä terveyshaittoja.

Tässäpä hieman kuulumisia näin melko kosteiden pyhien jälkeen ja 2. tipattoman aamun ratoksi.

Keho ja mieli tuntuu melko uupuneelta, mikä ei tosiaan ole mikään ihme. Taisin lopulta olla kokonaista yhden päivän täysin ilman alkoholia aikavälillä 21-31.12, mikä kuulostaa aika karmealta.

Puuduttavimpana tuossa “putkessa” koen sen, että en oikeastaan edes halunnut juoda, mutta koin silti tarvetta tehdä niin. Mies oli välipäivinä töiden puolesta poissa kotoa, joten alitajuntaisesti jo pidin itsestäänselvyytenä että tulen tissuttelemaan pari päivää ihan puhtaasti itseäni viihdyttääkseni. Määrät olivat hävyttömän suuria, tuntuu että join kaksin käsin “kun vielä sain”, ennen vuoden vaihtumista.

Enempää en kuitenkaan ajatellut nyt rypeä itsesäälissä. Suunta on vain ylöspäin, ja olen sitoutunut nyt täysin viettämään kuukauden ilman pisaraakaan. Lisäksi näiden viikkojen aikana on hyvä kokonaisvaltaisesti tehdä ryhtiliike, niin liikunnan ja ruokailujenkin suhteen.

Kohti parempaa olotilaa niin psyykkisesti kuin fyysisestikin! :arrow_right:

Elija89

Elija, kiva kun tulit tammikuun porukkaan mukaan!

Mulla kanssa oli syksyllä sellainen olo, että juominen ei oikeastaan enää maistunut. Viini ei maistunut hyvälle ihan oikeasti jos ajattelin. Piti vaan juoda. Ehkä viikonloppuna se perjantai -ilta oli mukavaa, mutta sitten ei enää… tottumuksesta tuli juotua.

On se toden totta kumma juttu, kuinka ihminen totuttaa itseään niinkin epäterveellisiin tapoihin.

Tänään pohdiskelin noita omaan päähän iskostuneita rutiineja, jotka ovat kyllä lisääntyneet nousujohteisesti vuosien varrella. Eilinen saunailta meni melko kivuttomasti parin limpparin voimalla, vaikka mies kaksi isoa olutta vieressä illan mittaan nautiskelikin. Tänään kuitenkin viinin kaipuu yllätti voimakkuudellaan. Kävimme tavan mukaan puoliltapäivin ostamassa ainekset viikonloppuruokaan, jonka parissa vietämme yleensä reippaammin aikaa. Alkoon meno ei tullut vielä kauppareissulla mieleenkään, mutta piru vieköön kun olisi ollut mukava avata se litran punaviinitötsä ja siemailla sitä hiljalleen siinä ruokaa laittaessa. :unamused:

Tipattomalla linjalla kuitenkin mennään, kun siihen on nyt kuukaudeksi sitouduttu. Himot eivät ole vielä kummemmin päässeet niskan päälle, vaikka pienimuotoista alkoholimyönteistä vuoropuhelua ja kaupankäyntiyrityksiä olenkin pääni sisällä yrittänyt viritellä. Vasta viidettä selvää päivää elellään, ja nyt jo pohdiskelen sitä kuinka elämä mahtaa jatkua 1.2 alkaen. En vieläkään usko kykeneväni täysraittiuteen, sillä alkoholi tuo kaiken ikävän vastapainoksi myös paljon nautintoa elämääni. Selkeitä muutoksia on kuitenkin siitä huolimatta tehtävä, sillä koen että alkoholi on liian suuressa asemassa elämässäni. Ensialkuun mietiskelin että joka kuussa voisin pitää ainakin yhden täysin alkottoman viikon.

Toivottavasti seuraavat viikot auttavat selventämään tuota näkymää. Jatketaan.

Elija89

Mulla hieman samat aivoitukset. Pitää tutkiskella itseään ja tapojaan ja kokeilemalla selvittää mikä itsellä toimii, mitkä ovat sudenkuopat yms. En halua rynnätä johonkin radikaaliin päätökseen joka ei sitten itsellä toimi ollenkaan. Uskon kuitenkin että ongelman tiedostaminen on jo ihan mielettömän tärkeä ja hieno juttu.

Tähän voin totta vie samaistua. Useasti jos asetan itselleni hetken mielijohteesta liian tiukkoja tai mustavalkoisia raameja, epäonnistun. Ahdistun itselle asettamastani liian kireästä “kurista” hyvinkin nopeasti, ja sen jälkeen yritys on yleensä tuhoon tuomittu. Sitten vielä siihen “repsahduksen” ja epäonnistumisen päälle se meikäläiselle ominainen impulsiivinen angsti ja itsesääli, niin juon/syön taas entistä enemmän ja kaksin käsin.

On tämä melkoista tasapainottelua ja tunnemyrskyä omien ajatustensa kanssa. Monenkin asian suhteen olisi helpompaa, jos osaisi olla enemmän hälläväliä-tyyppiä.

Vähän kuulumisia.

Alkoholiton päivä numero 15 käynnissä. Toinen selvä viikonloppu oli jo aiempaa helpompi, vaikka lauantaina iltapäivästä taas pieni oluen ja viinin kaihoisa kaipuu mielessä hetkellisesti kävikin. Olin lauantain riennoissa ainoa selväpäinen, autolla kotiin. Olo oli hiprakassa olevien tuttujen seurassa pirun hyvä, vasten kaikkia odotuksia. Jäi todella hyvä mieli, melkein olin jopa ylpeä itsestäni kuinka helposti tuokin “haasteellinen tilanne” sujui. Itseasiassa tuntuu, että haasteellisinta on sietää selvänä oloa ja omaa itseään yksin ollessa.

Yksi asia minkä laitoin merkille tuosta illanvietosta, oli se kuinka nopeasti selvinpäin alkaa unettamaan. Kännipäissään ei ilmeisesti enää tiedosta elimistön viestejä ja merkkejä siitä, että nyt on nukkumaanmenoaika, vaan lamaantunein aivosoluin sitä jatkaa tissuttelua hamaan loppuun (lue: aamuyöhön) saakka. Nyt tuli ihan fyysinen väsymys jo iltakymmenen jäljestä, ja sitä lähti tyytyväisin mielin kotia kohti.

Olen tehnyt kyllä paljon ajatustyöskentelyä näiden viime viikkojen ajan. Jouduin lääkitykselle, jonka kanssa ei tulisi nauttia alkoholia ainakaan runsain määrin (juu, eihän sitä toki minkään lääkkeen kanssa suositella). Lääkärikäynti laittoi lisää vettä tähän ajatusmyllyyn, joka pohtii kokoajan eri vaihtoehtoja tulevaisuuden alkoholinkäytön suhteen. Olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että 1-2 annosta silloin tällöin saattaisi olla vaan itseni kiusaamista. Sehän olisi kuitenkin hyvinkin kohtuullinen ja ihanteellinen tapa käyttää alkoholia, mutta toisaalta niin raivostuttavan maltillinen että miksi en sitten jättäisi kokonaan juomatta. :unamused: Varmaa kuitenkin on, että entiseen en voi palata. Jopa parikymmentä annosta yksin kotona tintaten, siitä voi mennä hitto vieköön vain alas päin.

Jatketaan harjoituksia.
Elija89

Noniin.

Tipaton tammikuu ohi ja laskuri nollattu. Kuukauden mittaisen itsetutkiskelun jälkeen tulin siihen johtopäätökseen, etten halua aloittaa täysraittiutta. Miksi? Kaikessa yksinkertaisuudessaan, en halua.

Tarkoitus ja tavoite on harrastaa jatkossa ns. tietoista juomista. Juoda rauhallisemmin, keskittyä juoman makuihin ja pitää määrät järkevinä, sekä tutkailla juomisen vaikutusta omaan oloon. Päätavoite on, etten enää joisi itselleni krapulaa, koska se on meikäläiselle puhdasta itsensä kiduttamista. Lisäksi toivon pääseväni eroon yksin tissuttelusta, mieluiten aivan tyystin. Se on aiheuttanut suurimmat henkiset ongelmat ja häpeän tunteet vuosien varrella.

Kohtuulliseen käyttöön siis vahvasti pyritään. Ajatuksena on myös pitää vaihtelevasti täysraittiitta viikkoja muistuttamassa siitä, että aina ei tarvitse ottaa. :wink:

Viikonlopun juomasaldoksi jäi:
Pe: 3kpl 0,33l I-olutta
La: 3kpl 0,5l IV-olutta

Olo on melko tyytyväinen, ja toivon että tämänhetkinen seesteinen meno jatkuu.

Terkuin,
Elija89