Kastselin tuossa juttuja miten juopotteluntorjunnalla tehdään rahaa, eikä sille rahalla taideta aina edes vastinetta saada. Joku hyötyy, joko kerää tuottoa sijoituksilleen tai nostaa säännöllistä tuloa ja elelee huolettomana.
Ja usein yhteiskunta maksaa.
Heräsi ajatus -joka ei kylläkään ole mitenkään valmis vaan ihan päähänpisto.
Mitähän jos kannustettaisiin ja tuettaisiinkin niitä jotka ihan itse yrittävät elää koko väestön kannalta mahdollisimman vähänharmeja ja kuluja aiheuttavaa elämää ja siinä sivussa ehkä vielä turpansa kiinni pitäen ja saarnaamatta näyttävät jonkinlaista esimerkkiäki tuollaisen mahdollisuuden olemassaolosta?
Eli jos annettaisiinkin joku porkkana, vaikka joku jonkun tuhannen rahasumma aina kun ihminen on elellyt viisikin vuotta käyttämättä sen enempää katkon, kuntoutusten, terapioiden, terveyskeskusten, apteekkien kuin myöskään pelastuslaitoksen palveluita, sikäli siististi elänyt ettei ole poliisin tai muiden viranomaisten tarvinnut mitenkään puuttua, eikä riitoja tai rötöksiä käräjäoikeudessa selvitellä.
Ehkäpä voisi jotain asioiden kuntoonlaittamistukea harkita jo vuodenkin kuluttua, jos paperit noissa kaikissa paikoissa olisivat senkin aikaa tyhjinä pysyneet. Jotain motivaatiota se antaisi kun huomaisi että kyllä yhteiskuntakin sitten on tukemassa kun itsekin yrittää jaloilleen nousta ja olla toisten varpaita polkematta.
Homman tietysti pitäisi olla just noin yksinkertainen, ilman mitään selitysosia että tämä ja tuo voitaisiin sallia ja tällä ja tuolla vippaskonstilla taas tämä tilanne käännetäänkin erilaiseksi - jos sille tielle lähdettäisiin, niin ainoa hyötyjä olisi taas se porukka joka saisi hommasta itselleen elinikäisiä virkoja, kevyttä sisätyötä jota sitten voisi tehdä vaikka vähän yli eläkeiänkin, kun ei tuo voimille kävisi.
Siis joku tuollainen päivänselvä ja yksinkertainen malli, harmittomuuden ja itseyrittämisen kriteerinä ihan ne tyhjät paperit.
Vai olisiko tuo jo liian kannustavaa ja positiivisuutta lietsovaa ajattelua?