Näinpä näin sitä on aika tehdä paluu palstalle ja tällä kertaa ihan “oikean asian” kanssa.
Juttuhan on nyt nimittäin niin, että allekirjoittanut on pornoriippuvainen. Jo monia vuosia olen sitä ollut, ja olen sen jollain tavalla koko ajan tiedostanutkin. Lopettaa olen yrittänyt varmaan satoja kertoja. Kerta toisensa jälkeen vannonut, että nyt on se kerta kun onnistuu, mutta kun ei niin ei. Jostain triggeristä se aina lähtee ja syitä on lukemattomia. Näin se näyttääkin olevan, että tahdonvoimalla tämän(kään) addiktion kanssa ei pääse voiton puolelle. Olo on ihan paskamainen mihin se vetää, ja vaikka tiedän jo hommaa aloittaessani, että vituttamaan, häpeilemään ja itsesyytöksiin tämä taaskin johtaa, niin en vain kertakaikkiaan pysty vastustamaan.
Ehkä tämä tänne kirjoittaminen on nyt askel kohti jonkinlaista luovuttamista ja sitä, että vihdoin ja viimein tunnustan jutun itselleni? En vaan tähän puhtaasti omin voimin ja ilman apua pysty. Se on niin lukemattomia kertoja jo nähty, että se omavoimaisuuden polku on kuljettu ja koluttu loppuun. Ei löydy sieltä vastauksia.
Olin muutama vuosi sitten yli puoli vuotta sitten yhtä soittoa ilman pornoa. Silloin jo oikeasti ajattelin, että nyt tämä on tässä, mutta niin vain sekin sitten lopulta kosahti. Ihan samalla tavalla se siitä sitten taas palaili pikkuhiljaa niille samoille raiteille, kuin se menee muidenkin addiktioiden kanssa. Eli palataan siihen samaan käyttämiseen, josta se kerran lopetettiinkin ja samat paskat fiilikset sieltä tulee taas pintaan.
En ole asiasta kenellekään puhunut, koska se hävettää niin paljon. Se on minulle mysteeri, että miten aikanaan onnistuin lopettamaan juomisen kertalaakista, kun siihen todenteolla ryhdyin, mutta tämän kanssa on niin helvetin vaikeaa ollut.
Jos joku edes viitsisi lukea näitä kirjoituksiani, ja vielä parempaa, kenties jopa jotain kommentoidakin näihin, niin olisi kivaa käydä keskustelua. Tietysti kaikkein hienointa olisi se, jos voisin jakaa ajatuksia, tunteita ja kokemuksia jonkun saman asian kanssa painiskelevan/painiskelleen kanssa.
Haluatko avata tarkemmin, että onko pornosta aiheutunut jotain muutakin haittaa, kuin vain omat morkkikset? Kysyn siksi, että itse löysin itsetyydytyksen ja pornon aivan liian nuorena, vahingossa. Luulin alkuun, että ne hyvät fiilikset edistävät terveyttä ja saatoin jopa kalenteroida itselleni ajan, että nyt katsotaan jynkkyä ja vedetään lapaan
Pornoriippuvuus on siitä huono, kun sitä ei edes “tunnisteta” riippuvuudeksi. Itselleni porno on aiheuttanut sen, että normaali seksi kumppanin kanssa ei tunnu yhtään miltään. Ei edes erektiolääkkeillä pysy juhlakunto, mutta kun ruudusta laittaa hyviä filmejä pyörimään, niin ongelma katoaa aivan välittömästi.
Isoimpana asiana koen (vaikkei minulla mitään todisteita tästä ole), että porno aiheuttaa toistuvasti epänormaalin isot dopamiinipommit. Kaikilla on mahdollisuus katsoa kännykästään täydellisiä vartaloita ja suorituksia, joista ei aikaisemmin edes nähty unta. Aikoinaan riitti yksi alastonkuva netissä ja olin aivan innoissani. Nyt pitää etsiä aina vaan kovempaa materiaalia ja pidempikestoisesti - aivan kuin muissakin riippuvuuksissa.
Porno luo myös illuusion, kun voit saada sen hyvänolon-palkinnon liian helposti. Motivaatiosi tehdä yhtään mitään muuta romahtaa. Ei seksin pitäisi olla penkkiurheilua, vaan itse aktiivista osallistumista. Toisaalta jokaisella on kokoajan saatavilla se helppo tie saada maksimaalinen palkinto tekemättä yhtään mitään. Mistä saat pornon kulutetun motivaation muille elämän osa-alueille? Eikö se ole hiukan epänormaalia jatkuvasti kosketella itseään tietokoneen tai kännykän ruudun valossa?
Keskustelen tästä aiheesta enemmän kuin mielellään mikäli tämä aihe koskettaa muitakin
Onhan siitä ihan selvästi ollut se ainakin haittapuolena, että ihmissuhteisiin tuo on vaikuttanut. Sillä on ollut itsetuntoa laskeva vaikutus, ja silloin kun itsetunto on alhaalla, niin syvempien ihmissuhteiden luominen on ollut aika mahdotonta. Helpommin poimittavissa on se tosiseikka, että tapa jolla naisia olen katsonut on muuttunut aika myrkylliseksi. Eli kuten monelle muullekin pornoriippuvaiselle on käynyt, niin myös minulle. Naisista on tullut enemmän tai vähemmän vain seksuaalisia objekteja. Syvemmät tarpeeni olen tässä sivuuttanut.
Tätä on vaikeampi selittää, mutta minulle on käynyt niin, että se “oikea oma itseni” on hävinnyt sinne jonnekin riippuvuuden syövereihin. Minun mielestäni tuossa taustalla toimii ihan sama mekanismi, kuin esimerkiksi menneisyydessäni, kun sairastin vielä alkoholismia.
Lisäksi huomasin itsestäni, että porno toimi jonkinlaisena kipulääkkeenä minulle. Se on ollut sitä varmasti aina ennenkin, mutta en ole vain itse ymmärtänyt sitä. Huomasin, että kun töissä oli vaikka vaikeampi päivä, tai olin jonkun ihmisen sanomisistani ottanut siipeeni, niin porno auttoi. Jynkyt pyörimään, niin johan mielipaha hävisi.
Tämä on ihan totta. Minun nähdäkseni se on riippuvuus ihan siinä, missä mikä tahansa päihderiippuvuus on riippuvuutta. Se ei sillä tavalla ole sosiaalisesti niin ongelmallista eikä ole niin tuhoisaa, kuin vaikka alkoholi- tai huumeriippuvuudet ovat. Mutta tuolla mielessä ja aivoissa toimii minun mielestäni ihan ne samat mekanismit, kuin päihderiippuvuuksissakin.
Aivan totta. Ja juuri tämä vääristää ihan pirusti sitä, että mistä seksissä ja tyydyttävissä ihmissuhteissa ylipäätänsä on kyse. Pornosta irti pääsemisessä vaikeaa on vieläpä se, että siitä osataan nykypäivänä tehdä aivan mielettömän kiihottavaa ja aivoja stimuloivaa. Noista dopamiinipommeista ei ole helppoa luopua.
Tämäkin on aivan totta. Porno toi minulle ainakin laskeneen itsetunnon lisäksi tunteen tyhjyydestä ja rauhattomuuden tunteen. Oikein missään ei ollut hyvä. Eikä ihmiset tai heidän seurassaan oleminen oikein koskaan miellyttänyt minua.
Olen tuosta avausviestistäni lähtien ollut nyt ilman pornoa. Ehkä tuo mitä koin neljä kuukautta sitten oli nyt samankaltainen “pohja”, jonka koin aikanaan myös alkoholin kanssa. Itkin aivan valtavasti muutaman päivän ajan tuon jälkeen jotain todella syvällä olleita itkujani, joita en ollut koskaan päästänyt itsestäni ulos.
Omavoimaisuus, jonka omaksuin hyvin voimakkaasti silloin vuonna 2010, kun lopetin dokaamisen alkoi nyt hellittää. Tämä kaikki kamppailuni esimerkiksi pornoriippuvuuden kanssa on ollut vain omanlaistaan jatkumoa niille vuosille, kun minulla oli riippuvuus alkoholiin. Oivalsin sen nyt oikeasti, että riippuvuuksista irti pääsemisessä ei ole juuri ollenkaan kyse mistään tahdonvoimasta, vaan pikemminkin luovuttamisesta. Luovuttaminen on vaikea sana, mutta eihän se tarkoita mitään hanskojen tiskiin heittämistä.
Muutokset omassa mielessäni ovat ihan selkeitä. Saan tyydytystä siitä, että saan toiset ihmiset hymyilemään, kun uskallan olla oma itseni. Kun näen sen, että heillä on aidosti hyvä olla kanssani, eikä heidän tarvitse pukea kasvoilleen mitään tekohymyä. Toisten ihmisten tunteilla ja tarpeilla on myös ruvennut nyt olemaan jotain merkitystä minulle, ja osaan edes joskus miettiä myös toisten parasta. Elämääni on ruvennut tulemaan enemmän iloa. Tätä on vaikeaa pukea sanoiksi, että mitä tarkoitan, mutta sen vain tuntee, kun toisen ihmisen kohtaa ihmisenä, eikä koko ajan funtsi omien pelkojensa ja häpeän sisällä sitä, että miten tilanteesta pääsee nopeasti pois. Minussa ja muissa ihmisissä asuu kuitenkin ihan hyvä ja rakastettava ihminen, kun sen vain oikein ymmärtää. Tykkään nyt enemmän olla ihmisten kanssa, vaikka kyllä introvertti puoleni edelleen tarvitsee omissa oloissaan olemista, ja rauhaa, jossa ladata akkuja. Eikä kaikki päivät ole pelkkää auringonpaistetta, ja silloin kun olen väsynyt niin olen kanssa väsynyt. Silloin ilon kokeminen on aika vaikeaa, mutta sekin on ihan ok. Se on osa elämää, että välillä väsyttää ja kaikki päivät ei ole pelkkää iloa ja auvoa.
Aina aika ajoin minulle tulee mieleeni houkutuksia katsoa pornoa. Joku niistä kaikkein kiihottavimmista “suosikkipätkistäni” tulee mieleeni, ja saa aivoni hetkeksi ajattelemaan, että eikö olisikin hienoa pistää taas video pyörimään, vetämään hanskaan ja saada sieltä dopamiinimyrskyt aikaan. Nyt on kuitenkin käynyt niin, että olen ainakin toistaiseksi pystynyt nuo mielestäni hyvin nopeasti kääntämään pois. Tiedän aivan tasan tarkkaan sen, että minkälaisiin fiiliksiin ja mihin jamaan päädyn, jos yhdenkin kerran annan sen pikkusormen. En vaan halua sitä kaikkea paskaa enää. Paremmin menee ilman.
Itsestäni huomasin ihan hiljattain, että olen jo vuosia “järkeillyt” asioita vähän sillä mentaliteetilla, etten riitä, en ole tarpeeksi kiinnostava, en osaa sitä sun tätä, niin ei minun kannata edes yrittää tutustua ihmisiin. Tai yrittää yhtään mitään muutakaan elämässäni Vasta nyt hiljattain älysin, etten olekaan niin huono kuin olen aina itseäni pitänyt. Sosiaalinen media on toinen samantyyppinen juttu, mutta pienemmässä mittakaavassa. Aivot ei osaa erottaa mikä on totta ja mikä fiktiota.
Tärkeä huomio. Itselläni vielä työstettävää tämän osalta, mutta tunnistan kyllä, mitä tarkoitat
Tästä on jopa ihan näyttöä, että porno vaikuttaa samalla tavalla ja samoja reittejä pitkin aivoihin, kuin huumeetkin. Haittoja ei vaan ole vielä keretty “havaita”. Tulee mieleen tupakointi, joka aikoinaan ajateltiin terveelliseksi ja tupakkayhtiöt lobbasivat minkä kerkesivät sellaisia tutkimuksia, joissa tupakka esitettiin hyvässä valossa. Pikkuhiljaa totuus valkeni ja syy-yhteyksiä vaikka mihin sairauksiin löydettiin. Miksei porno voisi olla isossa roolissa mielenterveyden ja eritoten sen huonon tolan kanssa?
Kova suoritus, perässä tullaan
Tässä on viisautta. Nimenomaan pitää kysyä itseltään, että miten voi elää parempaa elämää, eikä miten voin elää ilman pornoa/alkoholia? Rupeat pikkuhiljaa täyttämään elämääsi kaikilla muilla mukavilla asioilla ja itse riippuvuuden kohde ikään kuin jää sieltä pois.
On tuossa muutaman kerran tullut sillä tavalla repsahdettua, että olen kyllä katsonut pornoa, mutta homma ei ole mennyt sen pidemmälle. En ole siis samalla ruvennut hakkaamaan lapaseen. Se tarve näyttää jotenkin poistuneen, ja nyt saa kyllä jäädä nuo satunnaiset katselutkin, joihin olen tässä viime aikoina repsahtanut. Huono fiilis siitä tulee edelleen jälkeenpäin, eikä se edistä elämässäni mitään.
Itselläni vielä isosti tekemistä tämän pornoriippuvuuden kanssa. Kaipaisin asiasta biologista ja “kovaa” faktaa. Mielestäni siis onko porno hyvä vai huono asia on moraalinen/eettinen kysymys ja on eri asia keskustella sen fysiologisista vaikutuksista.
Omalla kohdalla vuosikausia kestänyt säännöllinen pornon kulutus on täysin varmasti aiheuttanut:
Tarvitsen erektiolääkkeitä tavalliseen seksiin ja niittenkin kanssa ei aina onnistu. Tästä johdettuna luonnollisesti laukeaminen partnerin kanssa on mahdotonta, josta aiheutuu henkistä tuskaa molemmilla osapuolille, koska tosielämän seksi ei tunnu miltään.
Tavallinen porno ei tunnu yhtään miltään ja joudun katsomaan koko ajan kovempaa materiaalia jotka osittain ylittävät omat rajani.
Tarvittaessa pornolla saan itseni orgasmiin parissa kymmenessä sekunnissa, eli pornosta on tullut keino pakoilla epämiellyttäviä tunteita.
Mitä uskon pornon aiheuttaneen:
Motivaation puuttumisen oikeastaan ihan kaikkeen. Peliriippuvuus-blogissani kerroin, miten saatoin olla vesipaastolla viikon kaksi. Uskon, että pornosta saatavan dopamiinipommin olevan tarpeeksi, että jopa syöminen jää tarvittaessa ( ) epäolennaiseksi.
Palkitsemisjärjestelmän sekoittuminen, niin tasapainoa haetaan sitten epäterveellistä ruuasta, alkoholista, uhkapeleistä mistä tahansa että saisi dopamiinitasot takaisin normaaliksi.
Mietiskelin aloittaisiko aiheesta kirjoittelun samaan tapaan, kuin tuonne Valttiin, koska tämä on seuraava addiktio, jonka haluan voittaa
Tämä on jo huikea edistysaskel. Havahdun itse monesti miettimästä, että älä nyt masturboi, mutta himo vie ainakin vielä aivan täysin 100-0.
Vasta nyt hiljattain älysin, etten olekaan niin huono kuin olen aina itseäni pitänyt. Sosiaalinen media on toinen samantyyppinen juttu, mutta pienemmässä mittakaavassa. Aivot ei osaa erottaa mikä on totta ja mikä fiktiota.
) epäolennaiseksi.