Moi!
Olen täällä tovin jo lukenut teidän muiden kirjoituksia ja saanut niistä hyviä oivalluksia ja voimaa omaan elämääni. Useasti on ollut mielessä, että voisin itsekin jotakin kirjoitella, joten tehdään se nyt.
Olen 39-vuotias nainen, ensi vuonna tulee täyteen 40. Vuosien saatossa alkoholi on näyttäytynyt elämässäni eri tavalla. On ollut aikoja, kun en ole sitä käyttänyt ja onko ollut aikoja, kun sen käyttö on ollut tosi runsasta. Oikeastaan viime syksynä havahduin tarkastelemaan omaa alkoholinkäyttöäni, kun sairastuin rajuun flunssaan. Pelkäsin, että lähteekö tässä henki. Tupakkaa olen myös polttanut aina alkoholinkäytön yhteydessä ja sen käytön lopetin viime syksynä juuri tuon rajun flunssan aikana.
Minulla on ollut jo vuosia tapana aloittaa viikonloppu kotona alkoholin kanssa, join pääasiassa olutta ja lonkeroa. Satunnaisesti myös kuohuviiniä ja viiniä, mutta ei edes joka kuukausi. Kerralla meni 6-7 isoa 0,5 l tölkkiä. Juomiseni on ollut siis humalahakuista. Pitkään join vain perjantaisin, mutta jossakin vaiheessa join myös lauantaina, suunnilleen saman määrän kuin perjantaina. Aloin huomata, että palautuminen ja uni kärsii alkoholinkäytön vuoksi. Huomasin myös olevani ahdistunut ja mieliala oli todella surkea, sain välillä selittämättömiä itkukohtauksia. Työasiat paisuivat mielessä kohtuuttoman suureksi. Stressin hallinta oli alentunut. Huomasin myös, että olin tosi turvonnut ja painoa oli kertynyt. Olotila oli kaikin puolin todella kurja ja paska.
Viime syksynä olin jonkin aikaa ilman, en edes tuolloin laskenut mitään päiviä, koska silloin ajatus oli, että olen vain hetken ilman, ikäänkuin tasaan tilanteen ja jatkan sitten kohtuukäyttöä ja ilman humalahakuisuutta. No eihän se onnistunut! Juomiskerrat kyllä vähenivät, etten juonut viikoittain, mutta ne kerrat kun join, niin tuli juotua niin paljon, että en muistanut illan kaikkia tapahtumia, oli riitoja puolison kanssa ja oli oksentelua jne. Saatikka siitä millainen olotila oli seuraavat päivät.
Heinäkuussa olin puolisoni kanssa viettämässä kesäistä (alkoholinhuuruista) päivää naapurikaupungissa, jonne matkasimme junalla ja tulimme junalla illalla pois.. Päivän aikana kävimme yhdessä tapahtumassa, ravintolassa syömässä, eri terasseilla.. ilta päättyi siihen, että minulle todella pahaolo ja en ennättänyt vessaan asti. Voi sitä sotkun määrää kotona. Muistikuvat illan tapahtumista ovat hämärät. Seuraavana aamuna minulla oli todella huono olo henkisesti, olin todella itkuinen ja ahdistunut. Tuona aamuna päätin, että nyt tämä alkoholilla läträäminen saa kyllä riittää.
Tänään olen ollut alkoholista erossa 63 päivää. Ensimmäiset viikot menivät tosi helposti. Nautin siitä hyvästä olosta ja huomasin kehossa positiivisia merkkejä, jotka antoivat voimaa. Luin myös paljon kirjallisuutta aiheeseen liittyen. 5 viikon kohdalla minulla oli tosi vaikeaa. Varasin lokakuulle minulle ja puolisolleni viikonloppu reissun. Tämä sai minut kyseenalaistamaan tätä raittiutta. Kävin jo pääni sisälläni keskustelua, että eihän sinne reissuun ole mitään järkeä lähteä, jos ei voi juoda kuohuviiniä jne. Samaan hetkeeen mietin kaikki joulut, uudet vuodet, tulevat nelikymppiset, että ei olisi mitään järkeä olla selvinpäin. Joitakin päiviä kävin asian suhteen tiukkaa keskustelua omien ajatuksien kanssa ja lopulta totesin, että miten typerää ajatella, että reissu tai nuo muuta asiat eivät olisi mitään, jos en käytä alkoholia. Aloin pohtia, että sekö sitten olis mukavaa, joisi itsensä taas niin humalaan, että oksentelisi, sotkisi vieraan paikan ja aamulla ei kykenisi nauttimaan ihanasta aamupalasta tai ei muistaisi asioita, mitä on tehty. Nyt minulla on todellakin kirkkaana se ajatus, että todellakin se reissu tulee olemaan vielä ihanempi, vaikken juo alkoholia. Ja kaikki nuo muutkin tulevat hetket tulee olemaan parhaimpia hetkiä elämässäni. Minulla on vihkossa pitkä lista niistä negatiivisista asioista, joita alkoholi on minulle aiheuttanut, ei tarvitse kuin vilkaista sitä..Lisäksin olen listannut ihan faktatietoa alkoholinkäytön vaaroista. On minulla myös lista, mitä hyvää elämääni on tullut alkoholinkäytön lopettamisen myötä.
Nyt on siis ollut helppoa olla ilman alkoholia. Olen huomannut, että turvotus on vähentynyt, kasvot on kapeammat, iho kirkkaampi, ihohuokoset pienentyneet ja silmätkin näyttää suuremmilta (ehkä kun kasvojen pöhötys on laskenut). Mieliala on tasainen, siedän stressiä paremmin, kaikki selittämättömät itkukohtaukset on poissa. Nukun paremmin ja palaudun. Treenaaminen ja liikunta sujuu paljon paremmin, tuntuu, että kunto on kohentunut. Olen joka aamu kiitollinen siitä, että saan herätä suht hyvinvoivana. Ei ole ollut yhtään ikävä niitä tuntemuksia, joita alkoholista tuli.
Puolisoni käyttää edelleen alkoholia viikonloppuisin, mutta se ei ole ainakaan toistaiseksi häirinnyt. Ei ole mitenkään humalassa siis. En ole hänelle vielä puhunut mitään muuta kuin että olisipa kiva kokeilla olla kokonainen vuosi ilman alkoholia. Ja näin minä alussa ajattelin, mutta nyt ajattelen, että olisiko kuitenkin kokonaan ilman.. Päivä kerrallaan tässä mennään ja en lähesty asiaa kieltämisen kautta vaan mitä hyvää saan, kun olen ilman. Kyllä minua kuitenkin välillä pelottaa, että jos palaakin vanhaan. En kyllä haluaisi. Ajattelin, että täällä voisin saada tukea ja tsemppiä omalla matkallani ilman alkoholia.
Tästä taisi tulla aika pitkä kirjoitus. Ihana, jos jaksoit lukea. 
Täällä on sateinen lauantai, toisaalta ihana kun sadepisarat ropisee kattoon ja voi laittaa kotiin tunnelmaa erilaisilla valoilla ja kynttilöillä.
Raitista ja hyvää lauantaita!
Kun ajattelen tuota hetkeä, niin tulee palakurkkuun ja itkettää ihan hitosti. Hävettää ja surettaa. Sen jälkeen kyllä en ole koskaan enää toistunut joulunaikaan tuollaisia tapahtumia. Mutta vielä pari vuotta sitten muistan, että perjantai-iltana tai jo hyvissä ajoin iltapäivällä piti saada korkata aina eka juoma. Tyttären juna lähti vasta illalla, kun meni isänsä luo kerran kuussa. Minua nyt harmittaa tuokin, että miten itsekäs sitä on ollut, että eikö noina harvoina kertoina olisi voinut olla juomatta tai aloittaa vasta myöhemmin illalla, kun olisi mennyt junalle, että olisin vienyt. Meiltä kulkee paikallisbussi, niin ohjeistin menemään aina sillä asemalle, että itse sain siemailla juomia. Mennyttä ei voi enää muuttaa, vaikka se kuinka harmittaisi. Ei auta kuin keskittyä tähän hetkeen.
Huomenna kohti uutta työviikkoa.
70 päivää täynnä ja tänään tulee myös 10. viikkoa. 
Kovin pilvinen ja harmaa ilma täällä. 
Varaudun omilla juomilla ja herkuilla. Jaffa Teneriffa on yksi uusi lemppari limppari. 
Sunnuntaina tulee 3 kk elämää ilman alkoholia. Sitä ennen torstaina 90 päivää.
Kohta mennään aamupalalle valmiiseen pöytään, täällä kuuluu aamupala majoitukseen.