Hei kaikille
Vajaa kolmekymppinen, perheellinen, työssä käyvä mies on saanut tarpeekseen viinan juonnista.
Asiaa on mietitty jo useamman vuoden ajan ja omat ongelmat alkoholin kanssa olen jollain tasolla tiennyt, mutta nyt tämä itsekeskeinen elämä saa riittää.
Viina on kuulunut tärkeimpänä elementtinä viikonloppuihin peruskouluajoista lähtien. Tuohon ikäänhän se taitaa nykyään kuulua, joten silloin en osannut sitä ihmeemmin ajatella. Jo tuolloin reissut päättyivät järjestään muistin menetykseen, tavaroiden hävittämiseen ja itsensä telomiseen. Koulut kuitenkin käytiin kunnialla ja viina pysyi viikonlopuissa.
Joskus parinkympin jälkeen muutin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Ryyppyseuraa ei juurikaan vieraalla paikkakunnalla ollut, joten piti opetella juomaan yksinään. Ja kun yksinään juo, niin voi ihan hyvin juodan myös viikolla. Jossain vaiheessa vaimo tuli mukaan kuvioihin ja toi taas jonkinlaisen tavoitteen elämälle.
Lasten synnyttyä viikonloppureissut ovat harventuneet huomattavasti, mutta välillä tulee jaksoja, että viikolla tulee juotua jonkin verran. Yksi saunaolut vaihtuu helposti sixpäkkiin, jonka päälle voi imaista jemmassa olleen viinipullon. Samalla viikon parin välein tehdyt ryyppyreissut ihmisten ilmoilla menevät edelleen samaa rataa kuin aina ennen. Kun ensimmäinen on avattu, en pysty lopettamaan ennen kuin se jonkun toimesta lopetetaan (putka, sammuminen, tappelu yms. )
Kärsin paniikkihäiriöstä, joka on ehkä tullut juomisen seurauksena. Tai sitten juominen on sen seurausta, kuka näistä tietää. Joka tapauksessa vaiva on tehnyt minusta aran ja pelokkaan jännittäjän ja syönyt itsetunnon pois. Humalassa nämä vaivat häviävät ja tunnen itseni maailman valtiaaksi. Tästähän syntyy mukava kierre.
Pahinta kaikessa on, että olen aivan täydellinen idiootti humalassa. Muutun muutaman kaljan jälkeen sellaiseksi ihmiseksi, jollaisia en voi sietää selvin päin. Haastan riitaa, kiusaan ihmisiä, aiheutan riitoja muille ja mitä nyt vaan keksin omaksi viihdykkeekseni. Olen pilannut monet ihmissuhteet juomisella. En tykkää hirveästi liikkua selvin päin ihmisten ilmoilla, koska takaraivossa on koko ajan pelko siitä, että kohtaan joknun jolle olen humalssa sanonut tai luvannut jotakin. Tämän vuoksi monet tuntevat minusta ainoastaan humalaisen puoleni, joka aiheuttaa lisää häpeää. Tässä on taas yksi hyvä syy juoda ja toinen mukava kierre.
Lopullinen kipinä päätökselle tuli kuitenkin näistä juomisen jälkeisistä masennuksista. Kun yhden juopottelun jälkeen kestää useita päiviä itkuista ahdistusta, niin viimeisetkin itsetunnon rippeet kuluvat pois. Joksus pahimpien mokailujen jälkeen on käynyt mielessä, että olisi olemassa helppo ratkaisu lopettaa kärsimys. Ihan tosissani en ehkä kuitenkaan ole itsetuhoisia ajatuksia miettinyt, kun olen tiedostanut, että masennus on kemiallista ja helpottaa taas muutaman päivän päästä.
Olen koittanut tässä joulun pyhinä pohtia omaa elämääni ja suhdettani viinaan. Kun mietin yksittäisiä elämän osa-alueita, niin kaikki niistä nitoutuvat tavalla tai toisella viinaan ja siihen humalaiseen itsevarmaan idiootti-itseeni. Olen aivan mielettömän epäluotettava ihminen ja vaimoni joutuu sietämään sitä. Olen pettänyt vaimoni luottamuksen jatkuvasti. Kun saan ensimmäisen pullon auki, kaikki muut vastuut unohtuvat. Selvälle minulle ei tulisi mieleenkään pettää vaimoani, mutta olen tehnyt sitä humalassa toistuvasti. Olen juonut meidän yhteisiä rahoja ja jättänyt lupaamiani asioita tekemättä. Uhkailen häntä jatkuvasti erolla ja syytän kaikista omista virheistä. Ja nyt tirahti itku tässä kirjoittaessa 
Miljoona muutakin ajatusta on mielessä, mutta pitää kirjoitella niitä uudestaan ajan kanssa. Tuli varmasti hyvin epäselvä ja vaikeasti luettava avaus, mutta kijoitin tämän nyt lähinnä omaksi pohjakseni.
Teidän ajatuksia ja vinkkejä olisi mukava kuulla.
