Kuulostaa kovin tutulta. Mun juopottelu eteni viime lauantaina juuri tällaisissa tunnelmissa. Olin jo etukäteen vähän sitä mieltä, ettei oikein olisi huvittanut, mutta oli (muka) jotenkin pakko, koska pitää olla seurallinen ja seurallinen ihminen ei sylje lasiin. Join bissen toisensa jälkeen, vaikka se ei vaikuttanut käytännössä oikein mitenkään mun mielialaan tai olemiseen. En tullut yhtään hilpeämmäksi enkä yhtään puheliaammaksi. Jälkeenpäin ajattelin, että olisin voinut juoda koko illan teetä tai vaikka vesijohtovettä, ja tunnelmat olisivat olleet ihan samat - sillä erotuksella tietenkin, että olisin säästynyt krapula-angstilta ja rahanmenolta.
Toi kakkosoluen avulla vähentäminen voi varmasti toimia joidenkin kohdalla. Olen itse vähennellyt joskus juomalla alkuillasta pari alkoholitonta olutta. Niiden maku vaihtelee melkoisesti, mutta joukosta löytyy pari ihan siedettävää. Hyvän alkoholittoman bissen tunnistaa mielestäni siitä, että unohtaa juovansa alkoholitonta ja on huomaavinaan itsessään ensimmäisiä lievän päihtymisen merkkejä, vaikka on vesiselvä.
Kummastakaan vaihtoehdosta ei ainakaan tilanteesi todennäköisesti pahene. Jos sulla menee viikoittain 30-48 annosta alkoholia parin-kolmen päivän aikana niin suosittelisin kyllä tässäkin tilanteessa totaalitipattomuutta ainakin kuukauden ajaksi. Jos se ei onnistu niin todennäköisesti ei vähentäminenkään. Sad but true.
Keskusteluavun kautta saat mahdollisesti avattua itsellesi vähän niitä syitä, miksi juot sitä kaljaa viikonloppuisin noin paljon. Rentoutumiseen, nollaamiseen, vanhasta tottumuksesta vai jotain paetaksesi? Itselläni se oli yhdistelmä noita kaikkia, ja viikossa meni suunnilleen tuo sama määrä alkoholia loppuaikoina. Mitä sä saat juomisesta mitä et saa mistään muusta?
Kannattaa piakkoin käydä lääkärissä ja kertoa vaivoistaan, sekä erityisesti että epäilet näiden johtuvan liiallisesta alkoholin käytöstä. Sitten lekuri tutkii ja katsoo onko verikokeen perusteella elimistö miten rasittunut tissuttelun jalon harrastuksen myötä. Jo pelkät maksa-arvot voisivat lyödä pöytään semmoista numerofaktaa joiden turvin voisi selkeästi tietyllä aikajaksolla mitata tuottaako vähentäminen tulosta, vai paheneeko tilanne salakavalasti pikkuhiljaa kuitenkin.
No jos se siitä on kiinni, niin vaihda ihmeessä alkoholittomaan
Ai mutta niin, sehän ei maistu samalta, siinähän se juttu onkin miksi ihmiset ei sitä juo. Ei kai kukaan nyt alkoholia humaltuakseen juo?
Ethän sä varmaan koe olevasi kovin humalassa kun toleranssisi ovat varsin korkealla, ja eihän tuollaisesta nyt mitään älytöntä juubaa tulekaan - älytön pöhnä, kaljamaha ja kuvailemasi fyysiset ja psyykkiset oireet kylläkin. Joita on sitten helppo lähteä korjailemaan arkenakin. Sitten juodaan jo siihen, että ahdistaa, ja ahdistaa koska juodaan. Kovin tuttu kuvio. Valitettavasti siihen ei oikein auta muu kuin dokaamisen lopettaminen. Ei ainakaan multa onnistunut vähentäminen, enkä tunne ainuttakaan alkoholin ongelmakäyttäjää joka siihen olisi pidemmällä tähtäimellä pystynyt. Mutta asian hyvä puoli on se, ettei tarvitse lopettaa loppuelämäkseen, vain tämän päivän (tai hetken, tunnin, minuutin, sekunnin…) ajaksi. Huomenna voi sitten miettiä uudestaan jos siltä tuntuu
A-klinikalla voit käydä juttelemassa alkoholinkäyttö-näkymistä. Mielestäni voit käydä siellä ihan samaan tapaan kuin voit käydä asunnonvälitystoimistossa juttelemassa asunnonvaihto-näkymistä.
Vertaistukea kohtuukäyttöön ei taida olla kuin jotenkin hajanaisesti siellä täällä silloin tällöin. Ehkä sellaiset ryhmät eivät olisi kovin stabiileja kun porukkaa häippäsisi kahteen suuntaan. Eikä taida olla vastaavanlaista kirjoitettua ohjelmaa ohjenuoraksi kuin on AA:ssa.
Kokeilin kerran sellaista että pidin juomapäiväkirjaa ja sitten ylpeänä esitelin sitä aina muutaman viikon välein A-klinikan terapeutille. Kolme tai neljä kuukautta taisi mennä niin, sitten aloin kokea ns. kohtuukäytön itseni kiusaamiseksi.
Mulla juoma-automaatti vaati 7 vuoden käynnistelyn. Joka vuosi viikkoannokset tuplaantuivat, alkaen siitä yhdestä lauantaisesta saunaoluesta. 1-2-4-8-16-24-48… Pienestä se pirukin ponnistaa!
Nyt 22 päivää ilman mitään, ja olo alkaa olemaan ihan… no, vähentäjä!
