Tämä 32-vuotias nainen heräsi jouluviikon päättyessä siihen, että nyt tän paskan tarvii loppua. Ahdistus, levottomuus ja unettomuus kävi jo liikaa psyykeen päälle. Lopetusyrityksiä on lukuisia, pisin täysin alkoton kausi on kestänyt 3kk ja se on pisin aika sitten sen jälkeen kun oon ollut 13-vuotias. Oon yrittänyt ja luvannut “lopettaa”, mutta tosiasiassa oon takaraivossani tiennyt, että oon vaan yrittänyt vähentää. Nyt jotkut palaset loksahti kohdalleen, ymmärrän sen, että en tuu ehkä enää ikinä juomaan ainuttakaan.
Ja tajusin myös sen, että en selviä tästä ilman apua. Niin monta kertaa sekin on nähty. Sain hoitokontaktin. Ja ajattelin tästä foorumista ja kirjoittelusta voivan olla jotain hyötyä. Täysin ilman alkoa ollut nyt reilun vuorokauden. Onneksi loma loppuu kohta ja pääsee takaisin töihin. Se rytmittää elämää hyvin.
Kaikki hauskuus juomisesta on kadonnut jo muutamia vuosia sitten ja siitä on tullut ihan täysin pakonomaista toimintaa. Vaikka koko työviikon odottaakin, että pääsee oluttölkin kanssa rojahtamaan sohvalle. Viikolla en ole juonu kauheesti, max. 4 per ilta, en välttämättä edes joka ilta. Mutta ne viikonloput mentiinkin sitten ihan pää jäässä, vaikka läheisille muuta väitinkin. Pääsääntöisesti oon juonut yksin kotona, kahden käden sormilla pystyy laskemaan ne kerrat kun oon ollu seurassa. Ennen oon naureskellut sille, että oma seura paras seura, nyt ajateltuna… Onhan se ollut melko säälittävää. Yksin väkisin juoda ja katsoa telkkaria.
Ei kai tässä nyt tähän hätään muuta. Tsemppiä kaikille tähän samaan koitokseen, toivon saavani paljon voimaa myös teidän kirjoituksista.
Tervetuloa palstalle! Olet tehnyt hyvän päätöksen, kun olet lähtenyt pyrkimään kohti raitista elämää ja hakenut apuakin.
Toipuminen etenee pikkuhiljaa, päivä kerrallaan. Elämään palautuu värit ja juomiseen/krapuloihin kulunut aika täyttyy jostain kivemmasta.
Tsemppiä kovasti!
Tervetuloa, olet saapunut oikeaan paikkaan! Ammattiapua kannattaa ehdottomasti hyödyntää, tänne palstalle kirjoittelu ja muiden kokemuksista lukeminen tukevat varmasti pyrkimyksiäsi, kannattaa kirjoittaa tyhmällekin kuulostavat ajatukset sanoiksi, hyvä tapa jäsennellä omia ajatuksiaan.
Tervetuloa mukaan @Fighter92!
Sinulla on todella hyvät mahdollisuudet ottaa lopullinen irtiotto alkosta, kun se ei ole muutamaan vuoteen edes antanut sinulle enää mitään iloa.
Se oli itselleni myös yksi ratkaiseva tekijä. Miksi tuhota itseään, kun se ei enää edes tuntunut erityisen hyvältä millään mittarilla.
Kannattaa ottaa kaikki mahdolliset työkalut käyttöön, vaikka joutuisi vähän astumaankin oman mukavuusalueensa ulkopuolelle.
Se on sitä työntekoa, jota raitistumisen eteen joutuu näkemään, mutta on aivan ehdottomasti sen arvoista, koska meillä on kuitenkin vain tämä yksi elämä.
Paljon tsemppiä uuteen vuoteen, toivottavasti siitä tulee käänteen tekevä vuosi sinun elämässäsi!
Tervetuloa ystävien keskelle @Fighter92! Siitä se lähtee! 8kk perusteella voin sanoa että paremmat ajat ovat edessä. Alussa ei ole aina helppoa mutta helpottaa kyllä ajan olossa. Pyydä ja ota kaikki apu vastaan mitä saat!
Kiitos kaikille kommenteista! Nyt jo hyvin lyhyen palstalla olon jälkeen huomaan, miten vertaistuki kannattaa.
Ensimmäinen raitis vuodenvaihde koettu 19 vuoteen. Kyllähän se ahdisti perkeleesti jäädä kotiin yksin katselemaan Netflixiä, kun tiesi että valtaosa tuttavapiiristä on jossain juhlimassa. Valvoin aamuyöhön saakka ihan jo lomalla pilalle menneen unirytmin vuoksi, mutta myös ahdistuksen takia. Heräilin ennen puoltapäivää ja silloin olikin hymy herkässä. Olo oli aivan loistava, ei krapulaa! Eikä ahdistuksesta tietoakaan. Lähinnä nauroin itselleni, että minkä takia “pilasin” oman eilisen päiväni.
Kävin melkein heti herättyäni myös pienellä kävelyllä, sellaista en ole kovin usein tehnytkään. Ehkä siitä tulee vielä uusi juttu mun elämään. Oon kuitenkin aina pitänyt luonnosta.
Olen löytänyt itsestäni ihan täysin uuden tyypin, johon oon koittanut tässä parhaani mukaan tutustua. Oon oppinut tykkäämään ulkoilusta (edellisen viestin mukaan toivoinkin sitä! :D), en oo ikinä ollut mikään liikunnallinen ihminen. Mutta nyt vetelen tuolla lenkkitamineet päällä hymyssä suin, ja ihan oikeasti saan siitä aitoa iloa! Ihan käsittämätöntä, kuinka paljon yhden asian poisjättäminen voikaan ihmiselle antaa takaisin. Koin myös tästä luonnollisesta dopamiiniryöpystä yhtenä kertana niin jäätävän herkistymisen, että ihmettelin siellä lenkkipolun varrella kyyneltä joka vierähti silmästä. Se oli kuitenkin vaan ihan puhtaasti onnen kyynel.
Oon myös kokenut henkistä kasvua hurjasti, ja sen huomaa myös lähipiiri. Ja voin sanoa, että siitä ei kaikki ole edes tykänneet… Eikä kaikilla edes löydy luottoa mun prosessiin. “Kyllä se vielä ratkee, tää on vaan vaihe” paistaa rivien välistä. Mutta fuck it, olen huomattavasti parempi versio itsestäni raittiina ja mun ei tarvitse todistella yhtään kenellekään mitään.
Avohoidossa käynti jatkuu vielä tovin ja osallistun myös ryhmätapaamiseen.
Hienoa kuulla raittiuspolun etenemisestä! Kolmas kuukausi jäi itsellä mieleen siitä, että silloin ilo raittiudesta oli tähän asti isoimmillaan. Vaikka siihen sattui joulu ja sen tuomat houkutukset.
On myös hienoa se, että olet hakenut ja saanut apua. Ja ilmeisesti myös sellaista, jossa on autettu kaivamaan sitä raitista minää esiin. Se antaa varmasti vahvaa pohjaa raittiuden jatkamiselle.
Muiden kommenteista ja lopettamisesti tykkäämättömyydestä ei tarvitse välittää. Siellä voi taustalla olla kokemusta siitä, ettei alkoholistin sanaan voi luottaa. Tai ahdistusta omasta alkoholisuhteesta. Niin tai näin, raitistumisesi on vain itseäsi varten, on lupa olla itsekäs kun sitä tavoittelee.
