Pois täältä pimeydestä jonnekin

Lataamo
1

En tiedä kirjoitanko oikeaan paikkaan, koska en ole varma, liittyykö se mitä kirjoitan ainakaan suoranaisesti päihteidenkäyttöön tai paremmin ilmaistuna niiden käytön lopettamiseen, josta on aikaa jo 8kk…

Joka tapauksessa…

Kun havahduin oman tilanteeni kestämättömyyteen viime heinä-elokuun tietämillä, tajusin nopeasti, kuinka välttämätöntä olisi laittaa yhteydet poikki vanhoihin tuttuihin riippumatta siitä kuinka kunnollisilta he sattuivat vaikuttamaan mutta joiden kanssa ainoa yhdistävä side oli ollut päihtymystilan hakeminen.

En kokenut tätä vaikeaksi. En ole ikinä tykännyt roikkua muissa ihmisissä. Pieni erakoituminen oli siis ihan ok.

Piristin ja piristän fiiliksiäni ahkeralla liikkumisella. Söin jansyön hyvin ja terveellisesti. En kokenut enkä koe vetoa siihen helvettiin, jossa rypesin 5v ja josta en ikinä pitänyt edes.

Muutaman kuukauden kuluttua erakkoelämää raitistuneena viettäneenä, aloin tavata uusia ihmisiä ja aloin katsella todellisuutta uusin silmin. Kaikki on kilttejä ja mukavia. Suurimmalla osalla ei ole aavistusta, mitä jouduin käymään läpi. He näkevät ehkä iloisen ja raikkaan ihmisen, jonka kanssa on kivaa jutella älykkäitä ja sen sellaista…

Kaikki tämä on ihan ok. Kaikki on ihan jees. Siis paperilla ja teoriassa.

MUTTA haluaisin olla oikeasti vain sellaisessa tilassa, etten tuntisi yhtään mitään, enkä välittäisi kenestäkään, enkä kaipaisi ketään, enkä yhtään mitään muutakaan… monet kaverini ovat kuolleet tai tehneet itsemurhan. Kävelen autioilla kaduilla ja näen pelkkää kuolemaa ympärilläni. Haluaisin vain kadota, kuolla ja tuhoutua…

Ja kun olen edellä puhunut erakoitumisesta, tarkoitan sillä myös sitä, ettei minulla ole edes ketään, jonka kanssa voisin puhua mistään oikeista asioista tai johon luottaisin. Olen puhunut terapeuttien kanssa. Mutta tapaamiset eivät vastaa mitenkään tähän pohjattoman pimeyden tunteeseen, joka on sisälläni. En pysty puhumaan tästä kenenkään kanssa. Vaimoni rakastaa minua ja tukee minua. Mutta maailma ja ihmiset jättävät minut kylmäksi ja pettyneeksi.

Haluaisin vain sammuttaa itseni. Poksahtaa ilmaan niin ettei ketään näkisi eikä kuulisi… jos päädyn tappamaan itseni, ehkä joku harva joka mahdollisesti jopa suree poismenoani käsittää tästä paskasti muotoillusta vuodatuksesta, mitä,mielessäni on mahdollisesti saattanut liikkua…

2
3

Päihteet eivät kiinnosta ollenkaan. Eikä ihmiset jotka käyttävät niitä tai jotka haluavat puhua niiden käytöstä. Se asia olkoot tältä sanomiselta selvä, ok? Tämän seikan takia juuri en tiennyt, oliko hyvä idea avautua fiiliksistä päihdelinkissä. Mutta ajattelin jonkun tunnistavan tässä vuodatuksessani jotain tuttua.

Joka tapauksessa on ihan ok, että ihmiset puhuvat suoraan ja selkeästi vaikka se tuntuisikin hiukan häiritsevältä. Minulle saa sanoa pahasti ja tylysti.

Sanoit jotain laiskuudesta. En valitettavasti tunnistanut itseäni tuollaisesta luonnehdinnasta - päinvastoin vaadin itseltäni ja muilta paljon. En ole ikinä tyytynyt helppoihin ratkaisuihin. En hyväksy tekosyitä enkä helppoja ratkaisuja. Olen luonteeltani monessa suhteessa perfektionisti - kaikki tehdään kunnolla ja loppuun saakka.

Ehkä tämä sisällä pupliva melankoliani liittyy siihen seikkaan, ettei olemassoloni tunnu hetkauttavan ketään muuta ihmistä vaimoni lisäksi. Koen itseni lähinnä rasitteeksi muiden seurassa. Ehkä tämä yksinäisyyden tunne ei ole kuvitelmaa. Voin ymmärtää, miksi joistakin saattaa olla vaikeaa rentoutua seurassani. Siis ymmärrän miksi asia on näin. En suostu lipeämään helppoihin ratkaisuihin.

Esimerkkinä tästä käykööt yksi harvoista tutuistani, joka oli tietoinen päihdeongelmieni todellisesta luonteesta ja joka luuli olevansa hauska laukomalla jotain muka hauskaa jostain dokaamisesta ja sen sellaisesta. Olin ymmärtävinäni vitsin. Tapaamisen jälkeen hänen heittonsa sai minut voimaan pahoin henkisesti. Tajusin tämän ns. ystävän olevan täysin vieras ihminen, jonka kanssa ei ole mitään yhteistä. Poistin sen tapaamisen jälkeen hänen kontaktinsa luuristani ja blokkasin puhelinnumeron - en ole kuullut mitään hänestä sen koommin. Tästä on aikaa 6kk.

Joten yksinäisyydelle on tavallaan syynsä.

Olen mieluummin yksin ja onneton ja teen asiat kunnolla ja loppuun saakka kuin kaikkien paras kaveri, jolla on jokin tarve miellyttää muita ja joka samaan aikaan kusettaa itseään.

Jos nyt jostain syystä sattuisin tekemään itselleni jotain peruuttamatonta, niin voit ainakin lohduttaa itseäsi sillä, että päivääsi pilaa yksi kusimulkero vähemmän…

4

voisitko ystävällisesti poistaa viestistäsi tuon lainauksen?
en halunnut kommentoida mitenkään epäystävällisesti ja kuitenkin niin kai tein.
minusta et ole kusipää tai mikään muukaan.
olet joku aivan tuntematon ja valitat että ketään muita kuin vaimoasi ei asiasi kiinnosta.
no koetappa ajatella meitä, joilla ei ole edes sitä vaimoa…on varmaan joukko ihmisiä,
joilla ei ole laillani yhtään ketään jota asiamme kiinnostaa.

olet aika vitun onnekas loppupeleissä?