Olen lueskellut tänään tätä foorumia, ja minun täytyi ottaa askel vertaistuen piiriin, sillä olen alkoholisti, enkä usko että voisin käydä AA:ssa, koska pidän täysraittiutta mahdottomuutena.
Sanotaanko, että aloitin juopottelun täysi-ikäisyyden kynnyksellä ja se muuttui pian tavanomaisesta nuoruuden hauskanpidosta yksinjuomiseen. Yhdessä taiteellisten päämäärien kanssa olen tehnyt siitä “hyvän ja pahantiedon puuni”. Pidän yllä ajatusharhaa, jossa se kasvattaa luovuuttani, ja auttaa ymmärtämään maailmaa. Se on ollut liittolaiseni tässä itseni kehittämisen valheessa.
Kirjoitan tänne myöhemmin lisää, sillä olen prokrastinoinut minulle tärkeitä tehtäviä, mikä on myös eräs syy monista tavoitella apukeinoja tilanteeseen. Luullakseni kirjoitan itselleni, mutta tietyllä tapaa tämä nimettömänäkin esiintyminen kunnianarvoisassa seurassa velvoittaa ja tehostaa prosessia. Kuten tiedetään, vertaistuki taitaa yhä olla tehokkain alkoholismin hoitomuoto.
Tällähetkellä olen lievästi pahoinvoiva, ja täytyy häpeäkseni myöntää, että en luota vielä nimettömään seuraanne arvoanne vastaavassa määrin, mutta kiitän ja kumarran kaikille viestin lukeneille, kenties joku jopa vastaa, mikä tekisi minut paitsi otetuksi myös ehkä sitouttaisi minua jatkamaan parissanne. Kuten ehkä saamme myöhemmin todeta, on itsekeskeisyys yksi henkilökohtaisen kehitykseni vajaavuuksista.
Olen tämänpäiväiseen krapulaan jo juonut joitain oluita, vain että saisin kauhultani läheteltyä kirjeitä sun muuta. Tiedän jo että yöllä tulee kylmä hiki vuoteeseen, ja että aamulla olo oon tukala, ja että se menee aamupäivän aikana ohi, tai sitten ei, jolloin kärvistelen koko päivän ja ostan heti töistä päästyäni pari törppöä ja jatkan tätä jarruttelua, ehkä päivän kaksi.
Ongelma on että olen romantisoinut alkoholin ja siihen liittyvän kärsimyksen lähes myyttiselle tasolle. Supervoimani, joka oikeasti on selvinpäin oleminen, on tässä valheessa juurikin tuo kärsimyksestä selviäminen. Olen miehinen mies, joka juo seikkailussa, taiteessa ja elämän hohdokkuudeksi. Tämä sankarimyytti on tehnyt minusta orjan ja kaksoiselämän viettäjän. Loputtomasti vaihdan puolta kuin yötä ja päivää keskenään, ja siltä se yöunissa tuntuukin. Juoma edustaa minulle vapautta ja ihanteellisia arvoja ja syvällistä ajattelua, seikkailua, omaperäisyyttä ja kaikkea sitä mikä erottaa minut muista ja tekee minusta arvokkaan. Selvinpäin olen oma itseni ja taas pelottavan hyvä. Pelkään nimittäin että tajuan kaiken sujuvan liian hyvin ja alan sättiä hukattuja maineen ja kunnian mahdollisuuksiani - on helpompaa elää vastarinnan puolella, ja perustella ahdinkoaan kohtalon oikuilla.
Se on tulppaani, mut ole oikein hyvä!
Kyllä on tuttua itselle se humalan tuoma mielennoste. Huikeaa on, kun toistuvasti tuntee olevansa pikkasen parempi kuin ihmisistä useimmat.
Paluu todellisuuteen onkin sitten usein melko karu.
Voihan olla, että alkoholin ongelmakäyttö ei ole kaikkien ongelmieni syy, vaan seuraus, mutta kuten ystäväni sanoi, ei sellaista ongelmaa olekaan jota ei saisi juomisella pahennettua. Tämä ensimmäinen päivä ei ole sujunut alkoholitta, olen juonut olutta maltillisesti pitkin päivää, eli kohtuukäytöstä ei puhettakaan. Jotain on kuitenkin tapahtunut, sillä tällainen keskustelu on luotu. Nähdessäni vanhat sotkuiset ajatukseni nyt paperilla, alan vihdoin hahmottaa kokonaiskuvaa tilanteesta. Ajatukseni eivät vain olleet epämääräisessä kaaoksessa, vaan minä kieltäydyin tuntemasta niitä. Sain ne aikaisemmin katoamaan, taikka tein niistä naurettavuuksia itselleni. Nyt tiedän, että valhe on läpikotaisin värjännyt todellisuuttani, ja että minulla on pian edessäni vaativa peiliin katsomisen paikka.
Tervetuloa Iso Dee. Sattumoisin samoilin täällä vähentäjäfoorumilla ja ketjun nimi puhutteli. Luin kuvauksesi ja se on yksityiskohtia myöten omasta elämästäni - n. 5 vuotta sitten. Noina aikoina itsekin koin vielä Tukholma-syndroomaa vanginvartijaani kohtaan kuvitellen, että yhteinen elämä tasavertaisina kumppaneina olisi saavutettavissa. Omalla kohdallani muutos parempaan tuli mahdolliseksi vasta ymmärrettyäni ajatusharhan, jonka varaan olin romanttisen viritelmäni rakentanut, ts. tunnistin ongelman ja päätin korjata asian. Päätin, että teen mitä vain päästäkseni eroon kiusaajastani vanginvartijasta. Yllättävää, että se oli naurettavan helppoa.
Tiedän, ettei keinoni toimi kaikille, mutta ratkaisumalleja on muitakin - esim. Kouvolassa tehdään nyt mielestäni mielenkiintoista tutkimustyötä. Tästä on vähentäjissä oma ketjunsa. Jos kiinnostaa, tervetuloa tutustumaan myös omaan tarinaani Lopettajien puolelle. Ketjun nimi on: “Kerrasta poikki - pillerien voimalla?”
Olen myös pohtinut tuota muna/kana asetelmaa. Join yli kymmenen vuotta järjettömät määrät, kaikkiaan nappailin neljä vuosikymmentä. Vihdoin tartuin määrätietoisesti elämän epäkohtiin/stressipisteisiin, korjasin ne parhaani mukaan ja aivokemia fixattiin pillereillä. Addiktio loppui siihen, ei enää mitään tarvetta juoda. Parasta tsemppiä kohtuuttomuuden kohtuullistamiseen.
Kiitos Marzi, luin ketjusi läpi, jään todennäköisesti seuraamaan sitä.
Tämä viikko on mennyt hieman toiseen suuntaan kuin oli tarkoitus. Ongelmien tiedostaminen on luonut uuden ahdistuksen ilmapiirin, jossa olen myös suonut itselleni mahdollisuuden illalliseen juoman lohtuun pian heti töiden jälkeen. Olennaista tässä on, että ilmapiiri on muuttunut viikonlopun jälkeen. Tässä on nyt kokonaisvaltainen itsetutkiskelu päällä kaiken aikaa, eikä juominen ole enää hauskaa, kuten eivät päivänikään ole. Olen nyt alkanut kantaa katkeraa tosiasioiden taakkaa harteillani, missä olenkin, enkä ole siitä mahdollinen muuhun suuntaan puhumaan. Siksi olen antanut itseni hankkia nuo oluet, viinit, brandyt, tätä yksinäistä muutosta tukemaan.
Kai tärkeä asia on se, että enää uskottele, tai vietä niin kutsuttua kaksoiselämää. Vaan yksin minä olen vastuussa siitä mitä ajattelen, mistä tunnen kärsimystä, ja mitä pakenen humalan suohon. Tämä suo onkin ollut nyt raskas kulkea. Ei lainkaan samanlainen kuin aikaisemmin. Siksi minä uskallan ennustaa, että oli tervehdyttävä askel lähestyä tätä yhteisöä.
Esitän aina halutut selitykset, kummallekin osapuolelle tässä jakautumassa. Tiedän aina kertoessani suuntaan tai toiseen, että hoen valheita ja tekosyitä. Juomattomuus on vain lupaus juomisesta ja juominen on vain todistus halusta raitistua. Dualismi on rajaton. Tämä on kaukana buddhalaisista opeista. Juon vielä kaljan ja nostan kaksi sormea yhteenliitettyinä ilmaan, joka tarkoittaa: ihminen ja jumala ovat yhtä.