Hei Suruisa
Hienoa että avauduit purkamaan ajatuksiasi Vilpolassa. Täältä saa vartaistukea ja aikaisempia kirjoituksia selatessa, löytyy samassa tilanteessa olevien kirjoituksia. Niistä voi saada jotain evästä omaan elämään.
Olet hienosti päässyt eroon huumeista ja tehnyt ison askeleen oman elämäsi muuttamisessa.
Sinulla on paljon vahvuuksia. Mietit paljon tilannettanne ja punnitset vaihtoehtoja, hyvä! Kirjoituksestasi käy ilmi, että olet sisäistänyt sen tärkeän totuuden ettei toista ihmistä voi muuttaa, voimme muuttaa vain itseämme. Siitä kannattaa pitää kiinni.
Tämän asian tiedostaminen ja sen hyväksyminen tuottaa läheisille tuskaa. On uskallettava päästää irti. Se ei tarkoita käyttäjän hylkäämistä, mutta se vastuuttaa hänet vastaamaan omasta elämästään ja valinnoistaan.
Voimme kulkea tavallaan siellä jossain rinnalla, tehden selväksi ja pitämällä kiinni siitä, että emme anna käyttää itseämme hyväksi, näin emme vie käyttäjältä mahdollisuutta omiin valintoihin.
Poikaystäväsi rakkaus/riippuvuus kannabikseen on tällä hetkellä niin suuri, ettei kukaan ulkopuolinen millään teoilla, tai lupauksilla saa häntä lopettamaan.
Pidä tärkeänä sitä mitä itse haluat tehdä tulevaisuudessa ja mitkä asiat oikeasti sinulle merkitsevät eniten. Ihminen saa olla myös terveelliseti itsekäs.
Pitkällä tähtäimellä poikaystävääsi auttaa, että hänen lähellään on myös niitä ihmisiä, jotka ovat pystyneet tekemään terveitä valintoja.
Terveisin Ohjaaja Kerttu